8.8.2014

Elollinen eloton

Hengissä ollaan! Luvattoman pitkä aika edellisestä postauksesta, mutta toi duuni vie kaikki mehut, eikä aikaa ja jaksamista riitä kaikkeen. Pöh! Liian pitkät työpäivät ovat kostautuneet interfaalisena selkäkipuna ja aijai, kun on saanut taas valittaa. Jatkuva kipu syö ihmisen energiavarastoja tuplaten ja täytyy olla harkitseva tekemisissään. Vanha alaselän vamma on aktivoitunut ja tervehtii mua ilolla muutaman tehdyn työtunnin jälkeen. Illalla ei sit meinaa päästä kunnolla kävelee ja sehän tässä niin lysti onkin. Täytynee vakavasti harkita rollaattorin käyttöönottoa, jesh.

Saavuin eilen möksälle. Ystävät vastaanottamassa ja bastu lämpöisenä ja pöperöt duunattu. Aloitin armottoman relaamisen ja kylpeä rupsahutin viikon kivistykset ja citipölyn pois poikkeen. Kyllä teki eetvarttia. Vaikka saunajoogha kuulostaa älyttömälle, niin lämmössä venyttely antaa anteeksi enemmän kireyttä. Hidas ja nautinnollinen. Kyl se roppa antaa periks, kun pikkasen sitä rakastaa. Päälle parit huurtehiset, niin vot sie, ko mie taas vikisin.

Täällä on ihana aamu. Aurinko paistaa. Ihanks totta? Mut hei, ilma on raikas ja jopa viileähkö. Mokka maistuu tummalle ja tuuli puissa säheltää. On rauha. Järvimaisema ja sini taivaan antaa sielulle enemmän tilaa, ajatukset avartuvat ja luontoinen energia valtaa minut. Se tuo tyydytystä. Jossakin haukkuu halli ja olen tässä hetkessä. Jotenkin kaikki on kohdallaan. Tuuli nousee ja se tuntuu hyvälle. Se paahtava kaupunkihelle saa kaiken tuntumaan niin tahmealle. Oonks mie oikeesti maalaispoika, pitäiskö mun pyrkiä metsälään. Pois sivilisaattion ulottuvilta ja kadota erämaahan porkkanaa puremaan. Helskutarallaa, pitäiskö lähteä kultaa huuhtomaan vai alkaisiko haudan kaivajaksi. 

Lähestyvä syksy alkaa jo kummittelemaan. Silloin minä aina hetkellisesti henkistyn ja yritän syntyä uudelleen. Parempi minä juu. Tämä pieni pääni on taas jälleen kerran isojen asioiden äärellä. Kyseenalaistan kaiken ja epätoivoisesti etsin vastauksia. Tai oikeastaan oikeita kysymyksiä, sillä vastaukset minussa jo on. Oikeasti tarvittaisiin vain roppakaupalla rohkeutta ja vilkaisu peiliin. En mie tiiä. Tai siis kyllä mie tiiän, elämä ei aina ole niin yksinkertaista.

Onko unelmat vain huuhtoutunutta enkelin kakkaa? Jotakin sellaista, mitä ihminen aina tavoittelee, kuitenkaan niitä saavuttamatta. Kuinka menet kohti saavuttamatonta ja realisoit sen osaksesi elämääsi? Sinun elämääsi. Teet siitä totta. Rohkeutta. Rohkeutta. Roppakaupalla rohkeutta. Minä luulin ja elin siinä harhaluulossa, että olisin rohkea personelli. Paskanmarjat ja muut terttuset, tehdäkseen elämälleen jotain, minusta kuoriutuu pupu, joka työntää päänsä pensaaseen. Hetkinen, oliko se pupu vai joku muu nisäkäs. Samapa tuo, sillä itsetutkiskelun paikka on aina kohdallaan ja voiko sieltä puusta nyt kauhian kauas tipahtaa? Niin ja mitä sitten, mitä kauheaa voi oikeasti tapahtua, jos on rohkea, peloton ja menee kohti tuntematonta. Siinähän saattaa vaikka vahingossa onnistua olemaan onnellinen tai sitten voi joutua suljetulle osastolle kadotukseen. Onks se niin paha hei... Voisi kuitenkin olla rehellinen itselleen ja sitten siellä elmän maaliviivalla ei tartteisi katua tekemättömyyttään. Just niin näin jetsulleen.

Olenpa syvällisellä tuulella. Välillä joutuu ja jokseenkin minua pelottaa. Ensimmäinen askel kohti tuntematonta on se hankalin. Minulla ei ole kiire ja kuitenkin alkaa olla. Ota tuosta nyt sitten selevä. Tänään ohjelmassa sun saatanallinen vesijuoksu, siitä on tullut oikein himotus. Varastonkin voisi siivota, se piti tehdä jo lomalla. Ihanaa, tänään on vasta perjantai. Illalliseksi voisi laittaa jotakin herkullista. Vähä juhlistaa tätä elämän ankaraa eloa. Juurikin näin. Adios Amigos!

6 kommenttia:

  1. Vastasten etsimisessä on tärkeää olla avoimin mielin liikkeellä. Tästä aineksia lisäpohdintaan maailman luetuimmasta kirjasta:
    "Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!" Matteuksen evankeliumi 7:13
    "Tuomas sanoi hänelle: ``Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?`` Jeesus vastasi: ``Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.`` Johanneksen evankeliumi 14:5-6

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kirja kertoo totuuksia ja tutkimattomat ovat herran tiet. Sitä kohti ;)

      Poista
  2. Toinen pupu täällä nyökyttelee pää syvällä pensaassa. Nyöknyök..

    Tarvittais joku, joka antaa niin ison potkun persauksille kohti unelmia, ettei voi enää perääntyä.
    Ei tää homma muuten etene :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäskö meidän potkia toinen toisiamme. Ei tästä muuten mitään tuu... ;)

      Poista
    2. Käy :)

      Mun näkövinkkelistä sulla on niin paljon taitoja ja erikoisosaamista ja tarvittavaa hulluutta ja yrittäjyyttä ja ihan kaikkea, että niitten avulla kyllä saavutat ihan mitä vaan! Usko pois. Olkoot se unelma minkälainen muutos tahansa entiseen nähden, niin potkasen sut just nyt sitä kohti Maketsu! Ja mulla on aika vahvat jalat, joten pitäis tuntuakin jossain :)

      Poista
    3. Tumps ja läts! Tunsin mojovan tujauksen takapäässäni. Kohti uutta mennään. Satoi tai paistoi. Oli tumma tahi valo... Thänks!

      Poista