7.7.2014

Rai Rai ja silleen

Olen pikku koiran kans kaksin. Vieras läks aamulla anivarhain ja Ukkorähjä on kylillä. Istun terden varjossa ja nautin aamumokkoo. Kyllä, kello on puolpäivä, mut kyseessä vasta aamukahvi. Heräsin toki, kun Londonin elävä lähti, mut painuttiin vielä koisaa. Sen verran juhlava viikendi ottaa voimille, että uni maittaa. Ihan meni lauantaina sunnuntain pikkutunneille. Siitä saa väsynä maksaa pari päivää, mut hui hai, oli niin mukavaa ja kun nyt lomalla ollaan, niin aivan sama. Sen verran olen jo lomamoodis, että päivät alkavat mennä sekaisin. Onks tänään muka maanantai? Jestas sentään.

Suomalainen valo

Meditatiivinen savustus

Pisara pöydällä
Kaksi iltaa meni juhliessa. Perjantaina pidin omaa kivaa, kun oli niin kaunis iltakin. Ja sain palkita itseä, kun sillälailla ahkerasti siivosin koko mökin. Tarvitaanko tuohon aina joku syy, jos ihminen juhlat pystyyn pistää? Onhan se toki aina ansaittava, se on se vanha evlutikkakirous. Mutta ajoissa nukkumaan, niin jaksaa seuraavanakin iltana kemuilla. Enkä mie yksinään jaksa valvoa, sehän olisi jotenkin hukkaan heitettyä aikaa. Ja on siinä myös se hyvä puoli, että ei ole aamulla daagenefteriä. Kyl mie oon fiksu...

Alkuinen sallad

Keihästetty pottu
Mut joo, vieras saapui alkuillasta ja oli sanomattakin selvää, että Martalla oli sauna lämmin ja sapuskat nostoa vaille valmiit. Päästiin heti noin niin kuin itse asiaan eli juhlan tunnelmaan. Kelitkin äityi vallan helteiseksi ja äitimaa tarjosi pojille parastaan. Saunottiin, syötiin pitkällä kaavalla, juopoteltiin ja paljon, paljon höpötettiin. Vieras väsyi, mutta Martta tiskasi tiskit ja siivosi paikat. Aamu jo valkeni ennen kuin peräkammarin poika vetäytyi levolle.

Jälkimaku

Fashion by Lähdejärvinight
Sunnuntaina oltiin ihan turisteina. Käytiin Hangossa katsomassa yksi taidenäyttely ja muuten vain pällistelemässä. Hiukkasen väsy veroitti elämyksiä, mutta kyllähän sitä kesällä jaksaa. Mutta piti vallan päikkärit siinä alkuillasta nauttia, että jaksoi illan edustaa. Ei me mitään enää kemuiltu, mutta saunottiin ja Martta McDounalds laittoi grillin pystyyn. Olipa palkitsevaa vetäytyä yöpuulle ajoissa ja on sanomattakin selvää, että uni maistui.

Joutilasta taidetta Hangossa

Selvästi Hanko
 Toka viikko lomaa siis käynnistyy. Vieras on mennyt ja mökki on hiljainen. Meillä ei ole mitään suunnitelmaa ja mikä pahinta, Ukkorähjä on rakennushommissa toisaalla parisen päivää ja mie olen yksin. Nyt tarvitaan kovasti kekseliäisyyttä, että sietää tätä arjen tunnetta. Mut hei, eiks se mennyt niin, että arjen jälkeen tulee aina juhla. Jos tänään on arki, niin kaiken järjen mukaan huomenna voisi olla jo juhla? Ehkä täytyy hiukka himmailla. Eihän se jatkuva juhla tunnu missään. Vai pitäiskö se olla niin, että loma on yhtä juhlaa? Ei, en mie kyllä sellaistakaan jaksaisi. Tässä on nyt kysymys elämisen tasapainosta. Ikuista taiteilua. Mut nyt alkaisi tuntua jo ihan lomalle. Ihanata tämmöinen.

2 kommenttia:

  1. Täydellistä :)
    Etenkin täältä hikisen toimiston näkövinkkelistä.
    Ulkona joutenollen sen 30 astetta jotenkin sietää niin paljon paremmin kuin täällä pöydän ääressä. Aivoitoimintakin on ihan nollissa.
    Sammaloidun kohta niinkuin toi joutilas pötköttelijä sun kuvassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tulee jo ihan huono omatunto. Nytkin täydellinen hehku ja tämä kesäkuumuus on juurikin oikea tapa viettää aikaa ( lue;lomaa) vilvoittavien vetten äärellä. Sori.

      Mut jos tsemppaan ja sanon, että teille on varmasti luvassa ihana etelänmatka tai joku muu lomakeissi ensi syksyyn?

      Poista