2.7.2014

Kuviksi sanoiksi runoksi

Tänäänkin oli kiva päivä. Ai kauheeta, meneeks tää jo elvistelyn puolelle? Sitä jotenkin miettii, ettei saa olla liian iloinen. Siitä saattaa tulla rangaistus. Noin niin kuin iso kivi ja silleen... Mut hei, eilen oli sateinen ja harmaa hela daagen, ja mä vaan aika paljon köllöttelin ja olin tekemättä mitään. Oliks se sitä relaamista? Kuka ties, minä en ainakaan.

Mikä kimalle!

Makuna mansikka
Mut siis joo. Tänään herättiin jo aikaisen eli kasilta. Ukkorähjä oli ollut ylhäällä jo aikasemmin. Eiks oo jännä, että nää roolit on vaihtuneet? Mie makkoon ja toinen heräilee. Unesta puheen ollen, niin olin taas viime yönä möykännyt oikein urakalla. Olin huutanut: " Juo nyt se saatanan kahvi!" Niin ja aamuyöstä olin ollut asuntonäytöllä ja huutanut: " Sataneljäkymmentäviisituhatta, ei voi olla totta. Tämä ei ole totta!" Herättyäni aamulla, oli jotenkin sellainen olo, että olen touhunnut kaikkee koko yön. Ei nyt väsy, mut sellainen kaikkensa antanut. Eiks se riittäisi, että päivät duunaa ja kelaa kaikkee....

Soittaja soittaa

Kahvin ja vohvelin på Finska 
Tehtiin päiväretki Tammisaareen. Oltiin siis ihan turisteina. Oli aika kiva olla ihmisiks. Olin laittanut nätit vaatteet ylle ja vähä tukkaakin supsuttanut. Käytiin kahvilla ja torilla ihastelee. Kierrettiin vanhaa kaupunkia ja jäätiin haahuilee. Kiireettömänä vallan, lomalla kun ollaan, sano. Silloin sitä katselee kaikkee ihan eri silmillä ja jutustelee ihmisten kans. Kai sitä on ressitön jotenkin. En mää tiiä.

Kullitettu viulu

Tässä ruoskittiin pahat
Ostettiin uuttapottua, mansikkaa ja muutama halpa teepaitakin tarttui mukaan. Ihan mökkipaidaks, ajattelin. Iltapäivällä nukuttiin koko porukka tunnin tirsat ja nyt onkin ilta virkee ja viriili. Ukkorähjä pystytti teltan. Teki sille oikein kunnon tasaisen pohjan ja asetteli maisemankin kauniiks. Se on hyvä, kun tulee vieraita, niin siellä voi halutessaan nukkua. Ja mie pääsen päikkäreille niin, ettei oo häiriömetelii. Teltta on tarpeellinen. Hyvä yksiö tilassa.

Älävär Äältöä
En miekään ollut toimettomana. Uskoo ken tahtoo, mutta vedin mun kunto-ohjelman läpi( taas! ) ja sit aloitin normi puuhastelut. Siivosin ja tiskasin, ynnä järjestelin paikkoja. Se on jännä, miten täällä mökillä saisi  tai voisi siivota joka päivä. Anna olla, kun jätät tekemättä, niin kohta kaaos on kamala. Martta ei kestä sellaista epäjärjestystä. Se nyt on vain mun luonne. Vaikka kuinka yrittäisin, niin en voi olla, jos paikat ei ole putskliin. Mut tää kai nyt ei ollut mitään uutta. Vai oliko?

Mikäs se tämä?
Aika iloinen uutinen saavutti minut eilen. Hyvä ystäväni Londonista saapuukin ilahduttamaan meitä seurallaan ensi viikonloppuna. Ihanaa, taas on juhlat! Vaik en taida enää erottaa, mikä on juhlaa ja mikä on arkea? No hups, tuo nyt oli ihan asiaton sanonta. Juhlat on aina silloin, kun saan paikalle ystäviä. Muutoinhan tämä lomainen elo on aika tasasen tunnettua. Ei meillä Ukkorähjän kans mitään ihmeitä tapahdu. Ollaan vaan hiljaa ja aloillaan. Kai siinäkin on oma juhlansa, ei kai sitä muutoin täällä viihtyisi. Olisi ja elisi. Tavallaan. Rauhas. Iisisti.

Yksiö tarjolla yksinäiselle
Mitä kuntoliikuntaa tulee, niin oonkos mie jo kehunut, että olen ollut esimerkillinen. Tätä en nyt vaan väsy kertaamaan, mutta jossakin takaraivossani tunnen liikunnan ilon ja suorittamisen pakkoa. Se on hyvä juuri tähän tilanteeseen. Joka on siis silleen tulenarkaa, bisse maistuu ja muutoinkaan ei yleensä lomalla jaksa välittää. Mut hei, miepä en oo syönyt mitään pullaa, enkä makiaa tänään. Okei pari bissee, mut myös kuivaa valkkaria. Kauheen kaloriköyhää on mun elämä! Mahtavaa! Mulla ois hiukkasen sellainen tatsi, että uumalta olisi hävinnyt sentti. Ainakin. Suorittamisen pakko on hyväksi ihmiselle. On päättänyt niin ei voi jättää tekemättä. Pakkopakkopakko hyvä pakko.

Hassua, kun nää postaukset ovat nyt vaihtuneet iltaan. Ennen olin täällä aamun pikkutunneilla, kun en saanut nukuttua. Nyt nukun, mutta illat on tarinoimisen aikaa. Näköjään. Arrivedertsi nyt vaan, palataan taas. Muutama kuva tälle päivälle. Ai niin, ja se runo. Se on jo naamakirjassa, pitää kopioida se sieltä tänne näin. Niin teen. Runon teema menee päivän kuvista.

Lippiksen lippasi vangitsee katseeni ja
maistut ihan mansikalle.

Joku soitta jossakin meille.
Kahvilan nurkassa istuttiin ja suudeltiin.
Kultaisin viuluin soitit ja
meitä rangaistiin rakkaudesta.

Elämä on yksinkertaista muotoilua
vaikka kaikki on niin ympäripyöreää.

Olin yksiössäni yksin.
Telttaretekllä.

P:S Kaikki kommentit ovat kivoja ja tervetulleita! Ettei ihan yksin täällä...




8 kommenttia:

  1. Muista levätä yöhuhkimisten jälkeen. Kuulostaa rankalta olla öisin asuntonäytöillä ja kahvihampaan täyttelijä vaikka päivätyötkin on tehtynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Veikkosella, mie maata posotan kymmeneen ja silleen. Outoa, kun on kääntynyt rytmit ihan päälaelleen. Mutta se on kuin rahaa pankkiin pistäis, kun nuori ihminen nukkuu ;)

      Poista
  2. Sullahan on tsiljoonasti enemmän kesä siellä kuin mulla täällä ! Paremmat välit yläkertaan, näköjään. Ihania kuvia. Aurinkoa ja lämpöä sinne lisää ! <3

    Arttorius: Ja mitäs sä tohon vuorokauden aikaan sitten teit ?! Kyllä se lepo hyvää sullekin tekee. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika reippaasti kelit vaihtelee. Sataa, paistaa, myrskyää. Ihan vielä en ole päässyt valittamaan, et on liian kuuma ;)

      Poista
  3. Ihanaa lomafiilistä! Kuulostaa aika täydelliseltä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt jo tylsistyttää, mut se on vaan hyvä. Tietää levänneensä.

      Poista
  4. Ihania lomakuvia, mutta nuo lippikkset on hiukan liian bling vaikka harakkana kiiltävän perään olen. Tosi kaunis runo nuoresta rakkaudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä muutama vuosi sitten, olisin saattanut moisen päähäni pistääkin ;)

      Poista