17.1.2014

Hurmiossa on helppo olla

Kotona ollaan! Oli aika kiireinen tuo loppuosa kuntoutuksessa, että en kerennyt edes postaamaan. Mieleni on täyttynyt mielialahormoonista ja olen niin kiitollinen saamastani. Pakkohan mun on nyt muutama sananen jauhaa (TAAS!) siitä mitä olenkaan saanut kokea. Enpä olisi voinut kuvitella, että tämmöinen Kelan järjestämä kuntoutus toisi elämääni niin paljon uutta ja virkeää ajateltavaa. Aivan mahtava, mahtava viikko takana!

Tämä uusi elämäntapamuutos aloitetaan juhlimalla itse sitä muutosta. Ihan oikeesti. Eli tänään voi juhlia muutosta ja huomenna alkaa varsinainen tehtävä. Sehän tässä on niin jännää, että minä olen "virallisesti" ilmoittanut muuttavani omaa elämääni. Toivottavasti suunta on parempaan, ainakin sain paljon huikeita elämäntaidon ajatuksia. Meille asetettiin vuoden kestävät tavoitteet. Tehtiin kaaviot ja kuviot. Kaikki mahdollinen mitattiin ja valitettavasti myös punnittiin. Ja nyt mie oon ihan virallisestikin keskivartalo-lihava. Seittemän saatanan senttiä on liikaa mun uumallain.  Mutta ei huoli, seuraava miitinki on jo toukokuussa. Jos en saavuta siihen mennessä tavoitetta, niin asiasta tulee julkinen. En ole siis ryhmässä saavuttanut itselle asetettua tavoitetta! Ja sehän olisi hirveää! Motivaatiota kyllä löytyy, se on vain eri asia, että saako sitä mitään aikaan itsensä kanssa? Siinä on haastetta ja minä olen ottanut sen vastaan. Ihan kiva fiilis...

Jännä, että viime postaukseni ei saanut enemmän kommentteja. Sitä joskus kuvittelee kirjoittavansa sellaisia asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja ne herättäisivät myös muita kommentoimaan. On niin mahtavaa, kun elämässä tapahtuu tämmöisiä hienoja juttuja. Voin kyllä sanoa, että tämä kuntoutus herätteli aika kivasti myös tunnetasolla ymmärtämään asioita. Ja siksi sitä jotenkin kirjoittaa niin innoissaan, että saattaa jauhaa samaa asiaa. Sori, jos olen puuduttava, mutta on ihan pakko ihmetellä, kuinka paljon liikkuminen ja kuntoilu tuottaa ihmiseen mielihyvää. Olin sen vain unohtanut. Sitäpaitsi mulla on aika kivat tavoitteet. Niitä kohti. Hirmu kiva.

Nyt mun täytyy valmistaa Ukkorähjälle tonnikalasalaatti. Meillä nähkääs syödään nykyään hyvin kevyesti. Eli ei kerkee just nyt enempää. Ja kauhukseni tajusin myös, että se aika minkä istun tässä koneella, menee nyt jatkossa kuntoiluun. Sorgen, jos postailan vähemmän, mutta olen varma, että ymmärrätte syyn. Nyt on kuntoiltava ja varmaan jossain vaiheessa löytyy näiden(kin) asioiden välillä sellainen balanssi, että voi tehdä molempia. Kuntoilla ja kirjoittaa. Mut en mie mihinkään katoa. Harvemmin vaan...

10 kommenttia:

  1. Upeeta! Parhaimmillaan kuntouksesta saa juuri tuollasen potkun, hirveästi virtaa ja ideoita ja kaikkea. Ja toi jatko on myös hyvä, se pitää liekaa sopivan kireällä.

    Edelliseen postaukseen ei oikein osannut sanoa mitään, hyvin kiinnostava se oli. Joskus vaan toisen henkilökohtaisten kokemusten (tällaisten "heräämisten" varsinkin) kommentoiminen tuntuu hassulta - ja usein tarpeettomaltakin, kun se toinen on päässyt jonkinlaiseen kirkkauden tilaan (?!). Selville vesille. Hittojako siinä sitten enää mitään sanoo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, en olisi uskonut, että noin vahvasti valaistun. Mutta kaikki tyyni, olen vaikuttunut kokemastani.

      Sitä itse on niin voimallisten tunteiden vallassa, että haluaisi jakaa sen kaikkien kanssa. Ehkä nämä "heräämiset" on tarkoitettu vain itselle, huono siinä on kenenkään tulla mitään sanomaan. Se on kyllä totta :) Mut thänks!

      Poista
  2. Se voi monesti auttaa, että on jollekin "selityksen velkaa" eli myös joku oman itsen ulkopuolinen taho seuraa projektin etenemistä. Mä itse raportoin henkilökohtaiselle rainerilleni joka lauantai ja hetkittäin se on kyllä ainoa syy, miksi jaksan jatkaa. (Siis tätä elämäntapaprojektia). Hassua, kun on niin miellyttämisen haluinen, ettei halua tuottaa toiselle pettymystä, vaikka omasta elämästähän tässä on kyse. Mun pt on myös ehkä paras siksi, että se aina puhuu "meistä", aivan kuin tää olisi meidän yhteinen projekti (ja vartalo), vaikka minustahan tässä loppujen lopuksi on pelkästään kyse. Mutta yhdessä on kivempi. :)

    Tässä ollaan nyt niin perustavanlaatuisten asioiden äärellä, että näitä voi olla vaikea kommentoida olematta kauhean kliseinen. Tai hittoakos mä tässä selitän, mähän kommentoin siihen edelliseen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun kohdalla tämä sitoutuminen ja tavoitteiden asettaminen on selkeästi hyvä juttu. Olen myös miettinyt PT:tä, löytäisi vain jostakin mulle sopivan. Tosin, aika paljon sain Kuntoutuksesta eväitä eteenpäin. Tehtiin vallan ne kuntosuunnitelmat ja niitä pitäisi nyt noudattaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen merkannut liikunnallisen suorituksen kalenteriini.
      Ehkä ymmärrät mistä tässä on kyse. Mun kohdalla "valaistuminen" tuli myös tuolla henkisellä puolella ja ymmärsin, että kipuilulla voi olla muukin syy kuin fyysinen vamma. Se on aika huikeeta. Thänks!

      Poista
  3. Olen suurella mielenkiinnolla lukenut kaikki kuntoutuksen aikaiset postauksesi! Edellinen juttusi sai minut ihan jähmettymään; samaistuin todella vahvasti. En kipuun, mutta tuohon korvien välissä tapahtuvaan. Sinulla on taito pukea asiat myös sanoiksi, minä mieluummin juttelen :). Sikäli ollaan samoissa lähtökuopissa, että herätyksiä on saatu, asiat vaativat muutosta ja jotakin on myös muuttumassa.

    Tämä ikä (vaikka tulet siellä perässä, lohdutus! ;) ) taitaa altistaa osaltaan myllerryksille. Ja muutos pelottaa, kiinnostaa, houkuttaakin. Suosittelen asioiden työstämistä jonkun ammattilaisen kanssa, jos se mietityttää. Voit yllättyä. Niin kävi minulle. Ei siellä saanut missään sohvalla makoilla; kovaa hommaa ja kaikki työt pitää itse tehdä. Toinen vain tökkii liikkeelle. Teki hyvää tällainen puolivuosisatainen huolto... Nyt uusilla ajatuksilla eteenpäin.

    Kalkkis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, sitäpä juuri mietinkin, kun kommentteja ei tullut. Eikö tämä minulle vahva "valaistuminen" herättänyt kenessäkään mitään tuntemusta. Oon ehkä just nyt jonkunsortin hurmoksessa. Kiva kuulla, että olet samojen asioiden äärellä.

      Yksi asetetuista tavoitteista olisi löytää itselle sellainen ammattiapu, jonka kanssa käydä läpi kaikkea sitä mitä tuolta väkisinkin alkaa pintaan pukata. Yksin en niistä selviä, sen ymmärsin.

      Hei, toi on hyvä. Puolivuosisatainen huolto. Paljon, paljon duunia, mutta uskoisin, että ihan mielenkiintoinen matka.

      Poista
  4. Mahtavaa kuulla, että viikko oli antoisa! Ja tuli sinulle oikeaan aikaan.
    Oliko teillä puhetta siellä, kokivatko muutkin suuria "herätyksiä"?
    Minäkin luin viime postauksen ja jäin pitkiksi ajoiksi miettimään asioita omalta kohdaltani ja sitten jo ajatus karkasi niin pitkälle, että en enää osannut mitään kommenoida sinulle.
    Huikeaa, että koit viikon noin vahvasti! Tuollaista kokemusta kaipaisi itsekin....

    VastaaPoista
  5. Kyllä siellä sellaista ilosta ymmärtämisen ja oivaltamisen energiaa oli kautta linjan. Hurtti huumori ja nauru oli viimeisessä sessiossa mahtavasti pinnalla.

    Jos mä innostun jostakin, niin se on yleensä aika voimallista. Se ei varmaan ole jäänytkään epäselväksi ;) Sitä tahtoo jakaa tätä oivaltamisen iloa. Tällainen mahdollisuus ja kokemus olisi kenelle tahansa varmasti mahtava. Sain niin paljon, en edes osannut ajatella moista. Onneksi tämä ei jää tähän. Toukokuussa viikkoa ja ensi vuoden alussa viimeinen sessio. Siellä sitten pitäisi tavoitteiden olla kondiksessa. Jess!

    VastaaPoista
  6. No niin, ja sä meinasit missata koko homman. Hyvä että menit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että menin! Ja onneksi sain oman huoneen ;)

      Poista