Täällä ollaan! Möksällä, tietty. On satanut lähes koko päivän. Meillä on ollut niin kuivaa, että on mahtavaa, kun luonto saa vettä. Toiveissa olisi myös ruhtinaallinen sienisyksy. Kantsui ei vielä näy, mutta tämä sade antaa niille kasvunvoimaa. Tule hyvä tatti, älä tule paha tatti...tule...tule...
Tultiin eilen ja polokastiin pystyyn kualluatikkokemut ( kaalilaatikko.) Ystävät oli koiravahtina reissun ajan ja odottivat meitä jo mökillä. Oli sellainen tavallisen mukava ilta. Syötiin kotiruokoo, saunottiin ja vähä hörpättiinkii. Ilta sujui rattoisissa merkeissä, mutta ei liian myöhään. Vaikka tänään on satanut koko päivän ja olisi juuri ihanteellinen keli köllötellä peiton alla ja lukea kiihkeää rakkausromaania. Niin hui, hai, pikkupäikkärit otin, mutta nyt olen puuhastellut kaikenlaista. Sauna lämpiää ja on ollut sopivassa suhteessa tekemistä ja tekemättömyyttä. Ihan mennee nautinnon puolelle. Täällä omalla mökillä on se oma rauhansa. Täällä on kuitenkin kotonansa. Satoi tai paistoi.
Viikonloppuna on juhlat tulossa. Ankara menyy mietintä on alkanut jo nyt. Tätä kaikkea tulee juuri sopivassa suhteessa. Kerkeen sopivasti kyllästyä tähän harmoniaan ja taas on tupa täynnä porukkaa ja pannaan jalalla koriasti. Siinä ei sitten taas kerkee kyllästyy. On mukava pitää mukavaa. Yhes, kesällä ja mökillä. Minun mielestä kesällä kuuluu kyllä ihmisen nauttia. Talavi on taas pitkä ja pimmee. Silloin joutaa kärsimään. Nyt ei.
On aika idyllinen hetki. Luonto ympärillä on kuin kosteinen tropiikki. Tänä kesänä, luonto on erityisen rehevä ja runsas. Oletteko siitä samaa mieltä kanssani? Pikku koira torkkuu viereisellä tuolilla, huokaisee välillä ja alkaa olla sitä mieltä, että kohta pitäisi tulla pötyä pöytään. Saunasta tulee hellä savun tuoksu, ja kohta pääsen kylpemään. Sataa hiljalleen ropisemalla. Kosteuden tuntee iholla, rypyt tykkää tämmöisestä ilmasta. Olen Juppen kans kahden ja Ukkorähjä luuhaa taas kylillä. Noh, minua se ei haittaa. Näin saan pienen oman hetken rauhoittua ja mietiskellä syntyjä syviä. Tänään syödään eilisen kaalilaatikon tähteet ( joka muuten oli samettisen pehmeää ja törkeen hyvää.) Ei ole siis ruokahuollollisetikkaan mitään paniikkia tai suoritettavaa. Nyt on vain tämä hetki, joka on kyllä hyvin meditatiivinen kokonaisuus. Sielu leppää ja mieli herkistyy.
Tapasin viikonloppuna ystäväni äidin. Hän oli hauska enkeli ihminen. Kerroinkin jo aikaisemmin, että pidimme yöllä runopiiriä heidän mökillä. Minuun teki suuren vaikutuksen hänen enkelirunot. Ne olivat viestejä heiltä. Uskoo ken tahtoo, pitköön huuhaana tai ihan mitä tahansa, mutta kaikessa tuossa hengellisyydessä on joku armahduksensa. Jos niistä asioista tulee ihmiselle hyvä olo, niin miksi ei uskoisi tai tahtoisi. Minä ainakin uskon kaikkiin viestinvälittäjiin. Olkoon ne unet, enkelit tahi muut möppiäiset, aivan sama. Usko on hyvä asia. Olkoon kohde mikä tahansa. Tämän tarinan tarkoitus oli kertoa, että minä en saa viestejä enkeleiltä. Mitä nyt, silloin tällöin, herran pyhäenkeli lehahtaa tähän olkapäälleni sössöttämään syntejäni. En mie tiiä, onko se oikee enkeli? Mutta väitän kyllä tähän yhteyteen, että ihmisen ollessa keskellä luontoa, hän herkistyy kuulemaan. Täällä sitä saattaa vahingossa oivaltaa hienoja asioita. Itsekseen, hiljakseen, kuunnellen... Aistien.
No joo, nyt loppu aistiminen. Pikku koiralle on laitettava apetta ja saunakin alkaa olla pikkuhiljaa kylvettävänä. On aika toimia, on aika jättää tämä hetki. Sade lakkasi. Jihuu, pääsen tiskaamaan. Olokee immeiset onnellisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti