10.4.2013

Unta palloon kuula kalloon

Hiljaista. Kuulen kuinka hiiretkin pissii häviäviin hankiin. Mokka maistuu pehmeälle ja heräsin liian aikaisin, höh. Oliko syynä jäytävä kipu käsivarressa vaiko alitajuntainen jännitys ( ei suora) muutoskohteen esittelystä. Enihau, ylhäällä ollaan, mutta uni painaa nuppia ja joku valvottaa. Valvottakoon.

Olen tehnyt tieteellisen kokeen ja tullut siihen tulokseen, että mokka maistuu pehmeämmälle, kun valkaisuun käyttää kevyt maitoa tai sitten sitä punaista. Hyi, hyi, rasvaa tulee, mutta vaikuttaa oikeasti makuun. Minähän olen kurri ihmisiä, mutta ruuan valmistukseen käytän eri väri vaihtoehtoja. Jäädessään tähteeksi, käytän niitä mokassa ja maku on, niin no, se on pehmeämpi. Pitäisikö ostaa kuohukermaa? Ai, ai nassukat tykkää. Tsot, tsot,  joku roti elämässä täytyy olla. Kohtahan tässä eletään kuin siat pellossa. Kuohua ja punaista maitoa.

Olen intohimokkaasti seurannut Mastercheffiä. Hui, kun siellä on jännät paikat. Eilen selvisi finalistit. Olisin niin toivonut, että Matti olisi jatkanut kisassa. Siinä vasta herkkä, iso mies. Semmoinen lutunen nalle. Kauhian vaativat tehtävät heillä on ja hienosti hoitivat tonttinsa. Ei olisi Martasta moiseen vaikka intohimona köksä onkin. Torstaina grandefinaale ja toivon sydämestäni, että Kiira voittaa. Sitä Topcheffiä en ole jaksanut katsoa. Joku siinä tökkii, ne tuomarit kaiketi. Se ei oo kiva.

Lahjoista parhain
Mun lutunen nalle antoi eilen synssärilahjan etukäteen. Ehkä en ole niitä ihmisiä, jolle olisi helppo lahjoja ostaa. Tai miten sen nyt ottaa. Kaikki merkki käsveskat uppoo aina. Ulukomuan matkat, huippuravintolaillalliset, tietotekniikka, järjestelmäkamerat, yleelliset kylpylälomat tai tuhansien eurojen lahjakortit ovat aina varmoja valintoja. Eli ihan heleppoo. No mut joo, sain setin piirustusvälineitä ja olinkin ylen tyytyväinen ja otettu. Olin silleen, että voi ei, mitä se nyt on mennyt, ei ois tarvinnut, enhän mää mittään ja samalla pelkäsin, että kassista löytyy joku tiimarin vinkulelu. Ei ollu, oli hieno lahja. Kiits!

Kyllä se kevät nyt tulee! Linnut pitävät semmoista konserttoa, että salosenesapekka (vai ristomattiko hän oli,) olisi vihreä kateudesta. Tuo soitto, jos mikä, on lupaus paremmasta. Hyi olkoon, kun sieluuni saapui muistot kesäisestä aamusta möksän terdellä. Ihan vihalaisi pyllyssä asti. Niin tuntui hyvälle. Eilen tapahtui kummia. Kävelin pitikin aleksia metrolle ja ilta-auriko paistoi häikäisevästi suoraan silmiini. Katu oli suht väljä ja kluuvin kajareista tunki joku chilli kevyt ja hempeä musa. Yhtäkkiä, kuin desavyy, olin ihan jossakin muualla. En tiedä, oliko tunne joku jo tuntemani, mutta muistikuvissa, kävelen pitkin rantabulevardia, shoppaan rätei ja lummpuloit ja mieli on ylen hyvä, tyytyväinen.  Tunne kestää hetken ja olin jo WTF, mitä tässä oikein tapahtuu. Käännyn varjoiselle kujalle ja palaan takaisin harmaaseen arkeeni. Ihana oli. Hetken onnellinen huuma. Lupaus vai mennyt muisto, ai dont nou.

Kai se pitäisi yrittää vielä unta palloon. Vai ampua kuula kalloon. Olipa kiva stemma. Suorastaan runollinen. Höpsistä, nyt minä menen pois. Pois. Pois. Hyvää yötä ja huomenta.

4 kommenttia:

  1. Paaaaljon Onneaaaa vaaaan Maketsulle :)

    Kiva teksti oli. Tuli itellekin kaipuu rantabulevardeille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vasta perjantaina on tämä ikävä ikääntymisen päivä :(

      Juu, tuo tunne oli kyllä jännä. Se oli ihana!

      Poista
  2. Upean lahjan olet saanut, vaikka olihan sinulla noita muitakin vaihtoehtoja, mistä valita :-)
    Välillä tulee, itse kullekin noita de ja wuu-juttuja. Ja muistoja edellisistä kesistä :-)
    Toivottavasti sait uudelleen unen päästä kiinni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin kyllä häpi lahjasta. Ja hei, vaatimattomuus kaunistaa ;)

      Tunne oli yhtäkkinen ja siksi niin yllättävä, ihanakin.

      Torkuin horteessa söpösti :)

      Poista