Olen valmis!

Mä mokasin! Epäonnistuin pahasti. Ai että mua jurppii!!! Leikkasin unelmatäytekakkuuni vain kolme kerrosta neljän sijaan. Olin vetänyt sen ensimmäisen viillon kuohkeaan kakkupohjaani ja samalla tajusin, että nyt mänt vituiks. Ei siitä enää neljää saanut, se ensimmäinen leikkauspinta oli liian tuhti. Itkusilmässä nieleskelin pettymystäni ja jatkoin leipuribullan työtä lievän kermakiihkon vallassa.

Illalla mässättiin kakkua ja samaan aikaan katsottiin töllöstä Jutta ja superläskit. On ihana katsoa, kun joku laihduttaa ja samalla itse vetää sisuksiinsa erityisen lihottavaa ja tuomittua herkkua. En kiellä, maku oli hyvä ja kreemiä riittävästi. Söin kaksi palaa. Herättyäni juuri, ajattelin, että ihanaa, juon täytekakkukahvit pyhäaamun kunniaksi. Mut ei, se on liian tuhtii kamaa näin aamutuimaan. Ei tehnyt mieli. Ihan hiukka ällötti. Oonks mie terve...

Huomenna sorvin ääreen. Olen jo nyt lievässä odotuksen olotilassa. En voi sille mitään, että hiukka jännittää vai pitäskö sanoo, jänskättää. Siinä vasta hirvee sana. Kauheet, kun minua niin jänskättää! Tunne on lähes sama kuin kesälomilta palatessa. Varmasti menee päivä tahi pari, että on hiukka kuutamolla. Mut kyllä se siitä taas lähtee rullaamaan, kunhan kroppa kestää. Hah, kirjoitettuani tuon, samalla hetkellä, selässä tuntui viiltävä poikittainen kipu. Mikä toi oli? Merkki jostakin. Merkki siitä, että kroppa haluaa duunia vai varoitus. Meni ohi. Hassu. Joku kramppi. Istuin huonosti tuolissa, sitä se vain oli... Eikä, se oli merkki ylhäältä. Herran enkelit huitoo siivillään ja selkääni satutti. Etten unohtaisi totuutta. Pysy poika ruodussa, helvetin pässi.

Tänään voisi harrastaa sellaista keskiverto ulkoilmailua. Aurinko paistaa kauniisti ja laitetaan kivat ja värikkäät toppa-asut päälle. Sipaistaan vitalista poskipäille ja käydään kuumalla kermakakaolla. Reipanit nenälle ettei aurinko häikäise liikaa. Ollaan energisii, ollaan tipattomii, ollaan hyvii ihmisii. Mitä, mitä? Oliks toi nyt jotenkin kyynistä? Mistä moinen kumpuaa. Hyi, pois se minusta. Ulkoilu on hyvästä, ehkä mulla on pyhäangsti. Otanpa hiukka kakkuu, se helpottaa.

Tuore Hesari odottaa avautumista. Koko maailma on mun sängyssä. Otan lempeän lähdön, hetki vielä makoilua ja sit avannon kautta onneen. Sairauslomailu on nyt saatu päätökseen. Hirveen äkkiä meni aika. Muistan sen hetken, kun tein päätöksen siitä, että nyt on aika levätä. Silloin kaikki tuntui niin loputtomalle ja raskaalle. Nyt mieli on kevyt kuin pumpulipallo, lepo on tehnyt tehtävänsä. Olen valmis! Olkaa ihmiset armollisia itselle! Rakastakaa, rakastakaa...