Hevisti syysunelmaa

Ei mitään mainitsemisen arvoista. Jokainen päivä on jäitä polttava selviytymistarina, ja henkensä kaupalla tässä mennään. Hah, vitsi, vitsi. Luulitko jo, että nyt se vetelee viimeisiään. Onneton valittaja on kohdannut tiensä pään. Kyllä tähän kipuiluunkin tottuu ja sen alkaa hyväksymään osana normaali elämää. Niin on kiva juttu kuule.

TeeVeen syksyohjelmisto on pikkuhiljaa käynnistynyt. Elämä alkaa himmailla kynttiläpunaviinivillasukka-linjoille. Illalla on pimiää, kun tuut duunista, laitat siinä apetta ja mölläät töllöö. Ihanan vapauttavaa. Huippikset starttasi tällä viikolla ja niin on potentiaalista kykyä. Se on Martan lemppariohjelma, vaik onkin niin laast siison. Saimin puute on ammottava, mutta eiköhän siitä selvitä. Hansin matkassa on uusi tuttavuus, joka sai Martan eilen katkeraksi. Vieraana maitopoika Selänteen Teemu ja hänen valtakuntansa. Huluppeet oli pytinkit ja raha haisi. Kävi taas kerran mielessä, että olisi silloin aikoinaan pitänyt jättää ne barbileikit ja perkele pyöritellä sitä kiekkoa. Olisi nyt onnellinen. Siitä Hansista en tykkää, musta hää näyttää narkilta ja vaikuttaa narisevan kuivalta. Katkera olen vain, laittaa niin hyvää ruokaa. Ensi viikolla vieraana on isä Mitro. Siitäkään en tykkää, se on jotenkin pervo. Kauheeta, anteeks.

Martta haluaisi pukeutua jo paksuihin villahuiveihin, untuvaisiin töppöihin ja jykeviin saappaisiin. Saisi olla niin ku syksykolekson. Ihania värejä, kashmiria, laadukkaita leikkauksia ja vaik mitä hillitöntä fässönii. Ai niin, mut miehän oon niin lihava, että mun pitää vaan kätkeytyä ryijyihin ja mitättömiin väreihin. Eilen labrakokeiden ( päivittäistä perushuttuu) välissä meinasin mennä muotiorientoitumaan ja ostaa pärräyttää jotakin sielua sykähdyttävää. Tulin toisiin ajatuksiin ja ostin stokkalta vain antiperspiranttia. Sellaista luomukristallikiveä. Tiesittekö, että normi hajunsyöjät voi olla ihmiselle vaaraksi. Ne tappaa ja tulee syöpä.

Istuin eilen tovin Espalla ja söin jäätelön. Sellainen minttutsuku. Imelää oli. Työntääks ne nykyään  mats more imellosta noihin jäätelöihin vai onko Martan makunystyrät heittäneet häränpyllyy. Missä on se entisaikain viilentävä jäderaikkaus? Kyl maar, kaik oli ennen pirusti paljon paremmin. No mut joo, oli niin lämmin, että ihan hävetti. Ihmiset rienasi herraa ja makoilivat vähissä vaateissaan pitkin nurmikoita. Muka nauttivat auringosta. Meinasin mennä ja huutaa kou houm, kou houm. Nyt on syksy, sisälle siitä! En viitsinyt, olisi tullut turhaan hiki.

Yläkerrassa alkoi taas rouvan lahtaus. Hyvin usein, näin aamuisin, sieltä kuulu tuttu kolina. Mitä ihmettä ne saattaa touhuta näin aikaisin? Jos niillä on vanhat puiset huonekalut ja ne täytyy yöpuulta laittaa päiväasuun. Vetelevät pitkin poikin kämppää ja siitä meteli. Vai rakastaako ukko vaimoaan niin lujasti, että lätkii lättyyn antaumuksella het aamutuimaan. Maanantaiyönä alakerrasta kuului hirvee hevi. Ja ihan täysillä. Kello oli vaille kakstoista. Onko paratiisiin muuttanut hevisaurus? Martta laittoi tohvelit ( sankari) päälle, lyreksit ylle ja oli valmis kohtaamaan hevityksen. Kävelin rappuja alakertaan paikallistaakseni möykän. Pääsin pari kerrosta ja se loppui kuin seinään. En päässyt valittamaan ja uhkaamaan: Jos tuo möykkä ei lopu, niin soitan poliisit paikalle! Se on niin ihana sanonta. Turvallinen. Toivottavasti tuosta ei tule jatkuva riesa.

Mitä, mitä? Onks nyt jo keskiviikko? Kuis tää tällai meni. Kohti loppua mennään. Armahdus ja kiitos. Siunausta ja herran rauhaa. Laittasko pyykkikoneen jyllää... Vai jumppaisko ensin?