Kaupunti residenssissä ollaan. Täällä tulee jotenkin jakomieleinen olo. Pitäisi olla niin ko joka paikassa. Terassilla, biitsillä, tanssilavalla, keikalla, kaupungilla, syömäs, juomas ja vaik mitä. Mut sit samaan aikaan on huono omatunto, kun pitäisi olla mökillä. Kumma on tuo ihmisen mieli. Tein pikku keikan Aurinkolahteen ja sehän oli ihan hasta la vista riviera. Porukkaa kuin pipoo ja vähintäänkin vähissä vermeissä. Jäätelöö imi joka iikkaa ja sidukkatölkit kourassa joka toisella. Suomi-ihminen on niin kesää. Mukava. Kävin syömäs lammaskarria ja olin hetken minäkin etelän herkkuna.
Eikä tässä kaikki. Lunastettiin eilen autojunatiketit Norweihin ja sen jälkeen kurvattiin Hietsuun tötterölle. Otin tupla pallot. Minttutsuguu ja sitruunaa. Sielläpä vasta oli leirinuotioo ja nuoret näytti niin hyvälle. Ilman paitaa ja silleen. Tuli haiku mieli. Ennen vanhaan, nättinä ja nuorena tyttönä, Martta tapasi hengailla Hietsus. Ei, me emme olleet siellä lihaisella puolella. Meillä oli oma pullukoiden biitsi. Voih, niitä aikoja. Maattiin aamusta iltaan ja oltiin niin helvetin ruskeita, ettei äiti lastaan olisi tuntenut. Illalla mentiin tsöpönä terdelle ja tyrät ryskyen yöelämän sykkeeseen. Oi, oi... tuli haiku... Mut kaunis oli kesäinen ilta kaupungin. Kuuma polttava syke. Jotenkin nuorekas.
Kävin eilen siis Assalla. En assan vessassa vaan lipun lunastuksessa. Reiliveisteisson herättää minussa jänniä tunteita. Ennen vanhaan liikuttiin junilla. Tuli muistoja mieleen. Monetko kerrat olen reilannut kalakukko - piäkaupunti väliä. Se edusti minulle seksuaalista vapautumista parhaimmillaan. Vuonna yks ja kaks tultiin isolle kirkolle aina homostelemaan. Oli baarit ja kaikki, paljon suluhassii. Jo steissin tuoksu ( ei se oo haju,) saa minussa aikaan levotonta mielihyvää. Jännä tunne. Nykyään lennellään, ei paljon junailla. Onkin hauska hypätä yöjunaan maanantaina. Ei niissä nukuttua saa, mutta onpi tunnelmaa. Ja entäs ne junan kuulutukset, ne vasta on muistoja menneestä. Jahas, Martta alkaa olla taas sentimentaalinen ja muistelee menneitä. Katsos, lomalla aivokapasiteetti nollautuu ja muistoillakin on mahdollisuutensa tulla esiin. Arkena ei kerkee joutavia miettiä. Kaikki energia menee siihen, että pysyy hengissä ja tässä päivässä. Sen takia kai vanhukset miettii menneitä. On niin kuin aikaa miettiä. Juuri näin. Taas oivalsin jotakin tärkeetä.
Muisteloista tähän päivään. On pilvistä. Vai onks Arskalla veepee. Ehkä se on vielä yöpuulla ja kohta kimmeltää. Martta hyppää klo: 12.12 Pendoliinoon ja suuntana Lahti. Tuo ruma kaupunki. Miks juna on Pendoliino, onko se Italian kieltä? Miks se ei voi olla pikajuna? Onhan toi kaunis sana, Pendoliino. Se on selkeesti maskuliini, jos se olisi femi, niin se olisi Pimppiliini. Savoks se on Pentoliino eli liitävä Pentti. Hyvät matkustajat, Liitävä Pentti lähtee raiteelta kaksi. Matkapakaasi on jo pakattu. Yksinkertaistin asian ja biutiosasto saa jäädä himaan. Hylkäsin myös kukkamekot. Lähden reissuun tukkimiehen ottein. Ja tietotekniikka saa myös jäädä. Se taas tarkoittaa sitä, että postauksissa tulee muutaman päivän tauko. Tää on pakko ilmoo näin virallisesti, että ette luule Martan hukkuneen humalaspäissään. Mie meen nauttimaan ihmisseuraa ihan livenä ja kokemaan aitoja luontoilmiöitä. Tuleekohan mulle vieroitusoireita? Hui...
Nytpä otan ja huitasen uimaan. Kukkasetkin täytyy juottaa ja eväsleivät laittaa. Pillimehut messiin ja ei ku menox! Se on Moro ny!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti