Välitila vitutus

Eilinen Äijämäinen uhoni sai surkean lopun. Olin ajatellut, että naputtelen vanhat keittiölaatat irti tuosta vaan siististi ja näppärästi. Ei ihan mennyt niin kuin olin mielikuvaharjoitellut. Paukuttelin irti samalla puolet seinää, eikä laatat mitenkään helposti irtoa. Järkky meteli sunnuntai-iltana, joten päätin lopettaa ja kokeilen tänään uudelleen. Hommaan tarvitaan apinan raivoa vai olisko se sittenkin tekniikkalaji? Olimme Ukkorähjän kans tehneet testin ja hänelle laatat irtosi siististi napsauttamalla. Tyytyväisenä tulimme siihen tulokseen, että seinä on helppo tasoittaa tasoiteaineella, eikä koko seinän levytystä näin ollen tarvita. Olisi päästy helpommalla. Eikä tässä mitä, olen ilmoittanut remppareiskalleni, että pelkkä tasoitus riittä. Hän on tod.näk. varautunut aikataulullisesti vain siihen ja eikä aikaa kipsilevyjen hankkimiseen ja asentamiseen ole. Sit mie oon keltaisessa nesteessä. Asentajat tulee ens Ti ja homman pitää olla redi. Ou nou...

Kyllä lähtee

Bauhaus on kyllä hyvä myymälä. Pääsääntöisesti sieltä saa hyvää palvelua. Myyjät on ystävällisiä nuoria, asiansa osaavia, jopa hauskoja ja homma vaan toimii hyvin. Mikähän onkaan se porkkana, millä ylin johto on saanut henkilökuntansa kautta linjan motivoitumaan. Pitäisi ihan kiitosta antaa. Sen teenkin, kirjoitan sähköisen palautteen johdolle. Hyvällä opastuksella sain eilen kaiken tarvitsemani ja löysin oikean välitilan maalinkin. On muuten jännä, että toi kirkas keltainen on kautta linjan hankalampaa hankkia kuin muut värit. Mikä se siinäkin on, aina mun pitää haluta jotakin hankalaa. Ukkorähjän kiireestä johtuen, en kerennyt katsomaan veeceen peiliä ja kattovaloa. Siksi teen tänään täsmäiskun Itikseen. Hitto, kun ton Ukkorähjän pitää olla just nyt duunimatkalla. Olisi tarvetta autolle, niin ja sille Ukollekin. Sen harvan kerran, kun tarvitsen, niin hää on sit pois. Saisi hävetä, onneton kutale.

Lemon Gay

Laattahässäkän lamaannuttamana en saanut eilen aikaiseksi oikein mitään. Pyörin täällä kuin puolukka piipissä ja takaraivossa jyskytti epämiellyttävä tunne siitä, että pitäisi olla helvetin tehokas. Tämä tämmöinen välitilassa oleskelu syö onnettomia hermojani. On niin kuin valmista, mutta ei niin kuin ole. Odota sitä, odota tätä. Nyt ymmärrän mutsiakin paremmin. Kun me oltiin pentuja, hänellä oli tapana huutaa: " Pysytään perkele sisällä tahi ulkona, mutta koko ajan ei ovissa rampata!"Just niin. Olisi mahtavaa, jos voisi kääntää jotakin aikanappulaa niin, että hyppäisi kolme viikkoa eteenpäin. Uusi keittiö kiiltelisi paikoillaan ja Martta essupäällä nisupullaa onnellisena siellä vääntäisi. Eilisessä Hesarissa oli kerrottu yhden vanhan talon remppa, se oli kestänyt jumalauta, monta vuotta! Ei olisi Martasta moiseen hommaan. Jo ensimmäisen vuoden jälkeen, olisi Ukkorähjän Martta hoitoon pistettävä. Loppuelämän olisin laitospotilas.

Tänään on oltava tehokas. Maksoi mitä maksoi. Aloitan päiväni tyhjentämällä ton keittiön, paukutan osan laatoista ja sit palkitsen itseni sillä Itiksellä. Toivottavasti löydän tarvitsemani. Sitten otan ja maalaan ton paskahuussin lattian. Siitä tulee vaalean harmaa. Siitä tulee hyvä. Illalla remppareiskan iskuryhmä tulee purkaa vanhan keittiön. Siinä on sit palaverin paikka, mitä tehdään, kuinka tehdään. Soitin muuten eilen luotto sähkömiehelleni, veskiin on mahdollisuus asentaa kattovalo. Siis se sellainen hillitön kattokruunu. Lasse, sähkömiesten aateliaa, on tehnyt mulle paljonkin sähkärinhommia. Se on kuulkaa hyvä, jos ihmisellä on elämässä muutama luottohenkilö. Pankinjohtaja, hieroja, tuomari, lääkäri, remppareiska ja sähkäri. Nämä jos omaat, elämäsi on turvattu ja pääset pitkälle. Tai siis ainakin hautaan asti. Huh, olipa rankka lopetus. Hymy. Hymy. Hymy.