Haiskahtaa happamalle

Jahas, se on Fraidei ja sisäinen kukkoni kiekaisi jo 04.13. Lievien vieroitusoireiden vaivaamana kiersin tätä konetta, tietäen, että en saisi tehdä tässä nyt tätä. Lihani on tunnetusti heikko ja annoin periksi. Raiskaan rannettani ja kestän vihlovan kivun kuin mies. Teippasin tukea ja voitelin jäädyttävää geeliä, näillä mennään. Ai, ai, tätä tuskan määrää. Kyl mää niin kauhiast, paljon saan kärrssii.

Katsotteko yhtäkin teeveen tuottamaa turhaketta, Viidakon tähtöset? Nyt tietysti pitäisi olla sitä mieltä, että tuommoisella paskalla ei sivistynyt ihminen ruoki kultivoitunutta ajatustoimintaansa. Mutta Martta ei ole erityisen elegaans, eikä itteensä fiksumpi ja pyydänkin huomauttaa, että pidän viihteellisenä ko. pläjäystä. Äkkiä voisi kuvitella, että missut, tissut ja muut malliturhakkeet olisivat viidakon keskellä aivan blondina. Mutta osahan on ihan äijä kamaa ja Martta on lähes kade. Saattaisi mullakin mennä  jänöpupunen pöksyyn, ennen tissukoita. Niin hienosti hoitivat eilenkin epämieluisen käärmetehtävän ja moni voitti kammonsa. Tuohon ei kaikki pystyis. Hattua ( tässä tapauksessa tukkajatkoja) heille nostan. Hyvä tytöt! Harmi, kun se Martina heivattiin ulos. Siinä vasta kiukkuinen draamapakkaus.

Ensi maanantaina se sit alkaa. Kauan odotettu keittiöremppa. Uuden tuleminen alkaa siitä, että vanha puretaan alta pois. Alkuperäisessä suunnitelmassa Keittiömaailman heebot olisivat tehneet senkin, mutta lattian laittajani purkaa sen veloituksetta ja vie itselle mökkikeittiöksi. Minä säästän siinä satasia ja saadaan vanha uusiokäyttöön. Snäppärää. Olen siis seuraavat about kolme viikkoa keittiötön. Sehän on Martalle sama, kuin olisin ilman välttämättömyys raajaketta. Iliman jalakoja! Iliman käsiä! Hyi, nyt pelleilen vakavalla asialla. Sori. Enihau, tämmöinen sotatanner sitjueisson, ei ole ihan sitä parasta minua ja hermoja koetellaan varmasti. Voih, kuinka toivonkaan, että kaikki sujuisi ongelmitta ja lopussa kiitos seisoo. Pähkäilemäni välitilan pinnoitekin on nyt selvinnyt. Tila maalataan kirkkaan keltaisella. Näin se on sitä mitä haluan ja helposti uusittavissa. Tunnetusti olen vaihtelun haluinen ja tämä keltaturkoosi-kauteni voi olla jo ensi syksynä niin laast siison. Odotan innokkaana näkemääni ja kokemaani!

Uudessa kodissani tuoksahtaa oudolle. En käyttäisi sanaa haisee, sillä en ole vielä päässyt selvyyteen hajun alkuperästä. Sitä on vaikea määritellä, se on lievästi hapan haju. Sille voi olla montakin alkuperää. Onko se tämä kuivuva maali vai haiseeko tuo vanha kyökki? En ole sitä viitsinyt tehopestä ja näin ollen sehän saattaa dunkata kyllä. Vai alkaako Martta, tuo ylikypsä sitrushedelmä, haiskahtaa jo happamalle? Onko kenties yöaikaan tuottamani peräkaasut muuttuneet orvokista hapanimeläksi? Mielessä on vilahtanut myös naapurin alkoholisoitunut pariskunta. Lievästi näyttävät pesun tarpeessa oleville ja näin tuoksuhaitta voisi tunkeutua sieltä pikku paratiisiini. Myös keittiöni muuttolaatikot nököttävät nurkassa purkamatta ja voihan se olla, että muuttohässäköissä olen survonut eräänkin kyrsänjämän pahvilaatikkoon, ja siellä ne nyt tuottavat hajuhaittaa. Vain herra yksin tietää. Odotan, että koti saadaan valmiiksi ja katson sitten tilanteen ( siis haistan) uudelleen. Outo on tuokin asia.

Tänä viikonloppuna otetaan rennosti. En tee mitään. Vietän laatuaikaa pikku koiran kans, saunotaan ja ollaan hellästi. Paistakoon aurinko, olkoon maailma avoin. Hei, ollaan relasti! Ja vaik alasti! Hups!

P:S Kiitokset Riikalle terveisistä. Kiva, kun luet ja roheesti vaan kommentoimaan.