Arjen kohtaamisia ja sydänten erotiikkaa

Takana täydellisen kiva päivä. Ukkorähjä on ollut kylillä aamupäivästä ja me ollaan Pikku Koiran kans pidetty himaa elikkäs mökkiä. Aamupäivällä oli sateinen ja kolea, sopiva keli viipyilevään köllöttelyyn. Ihanasti tuhnutettiin peittojen alla lämpimässä, välillä otettiin jotakin namipalaa. Olimme hurmaantuneet rauhasta. Iltapäivällä taivas aukeni ja aurinko houkutteli touhuamaan. Tyhjensin paskahuussin, orvokin tuoksu mielikuvissani. Hyvin meni. Olin ihan päällikkönä. Palkinnoksi sain yhden ollsonin.

Se on kyllä hyvä, jos ihminen viihtyy itsensä kanssa. Olenkin yrmykäisenä siitä, että en tarvitse ketään vierelleni ollakseni onnellinen. Tai miten sen nyt sanoisi fiksusti? Tarkoitan tietenkin sitä, että minnuu ei ahista yksinolo. Se on sielullinen tila, jota kannattaa tavoitella. Musta on ihanaa, kun pääsen itseni kanssa sellaiseen möllöttävään olotilaan, olen rauhassa, enkä hötkyile. Kuuntelen hiljaisuutta hermostumatta ja osaan vain olla. Istua tässä terassilla ja tuijottaa järvelle. Se on niin parasta. Pikku Koira istuu tietysti sylissä ja pitää läsnäolollaan rakkautta yllä. Myös auringolla on ihmeellinen voima. Ihan kuin se lämmittäisi myös sielua tuntemaan. Aistimaan. Olen joka kerta hirvittävän kiitollinen siitä, että luoja tämmöisen hehkun meille tarjoaa. Istun tässä terdellä enivei ja kyllä tämä lämpö ja valo on kiihottavampi kuin se sade ja harmaa kylmyys. Oih, ihanaa!

Kaasuliedellä  porisee kevyesti jauhelihakeitto. Ukkorähjä halusi ja tietenkin, rakastavana avopuolisona, haluan tyydyttää hänen vaatimattomia tarpeita. Tämä on sitä arjen erotiikkaa. Ja mikäs, kyseinen keitto on hyvä ruoka, kun se tehdään alusta loppuun itse. En hyväksy pakasteita, mutta lihaliemi tulee fondista.  Sitä en ala itse keittelee. Niin täydellinen emäntä en ole. Häpeä kurja!

Tänään on Suuren Kuun Aika. Se tarkoittaa sitä, että Kuu on kirkkaampi ja isompi kuin tavallisesti. Tarkoittakohan se myös se sitä, että olen normaalia hullumpi? Rienaan Ukkorähjää täyden kuun aikaan ja villitsen hänet alkukantaisiin rituaalimenoihin. Haluan tanssia alasti pitkin pihakallioita ja uhraamme rakkautemme Pyhille Jumalille. Kuulostaa kivalle, taidan järjestää tälle illalle muutakin hyvää kuin jauhelihakeittoa. Lettukestit on ainakin tulossa. Mitä hilloo? Onks kermavaahtoo kans?

Leikin tänään myös Äijää ja heivasin eräätkin vaatenaulakot seinälle. Hirvee duuni, mitättömissä vaatenauloissa. Ihan kuulkaa hikipäässä Martta ähelsi. En luovuttanut ja nyt ne on seinällä. Olin täynnä testoja ( se on joku äijä hormooni) ja hillittömän tyytyväinen aikaansaannoksiini. Enkä käyttänyt koneita, ihan käsipelillä ruuvasin. Tässä jännää on se, että kuinka mahtavat fiilarit saakaan siitä, että saa jotakin tehtyä omilla pikku kätösillä. Kutsuisin sitä myös onnellisuuden tunteeksi. Ei siihen tarvita luksusta, ei kahisevaa, ei mitään materiaa. No joo, naulakot ei olleet ilmaisia, mutta välttämättömät. Ymmärsitteköhän, mitä ajan takaa? Onnellisuus on pienissä arjen asioissa. Ja sen kun ymmärtää, niin on saavuttanut elämässään jotakin.

Miksiköhän täällä mökillä miettii elämää ja sen onnellisuutta enemmän? Sen on pakko olla tämä rauhoittuminen luonnon keskellä, silloin pysähtyy ajattelemaan enemmän. Tätä reviiriä en pysty hallitsemaan täydellisesti, joten aikaa olennaiseen eli olemiseen on enemmän. Täällä istuminen aloillaan on se suurin  haaste. Täällä siihen on oikeus. Saa vaan hei olla. Lupsakkaasti. Olettekos huomanneet lehdissä tutkimustuloksia siitä, että esim. liikenteen meteli aiheuttaa sydänkohtauksia? En sitä yhtään ihmettele. Tämä hiljaisuus ja tuulen humina puissa antaa ihmiselle voimia kestää arjen meteliä. Siksi olen täällä. Siksi tätä rakastan. Enkä saa angiinapektorista. Ouh!

Arjen gurmee-keitto on valmista nautittavaksi. Jälkkäriksi paistan siis niitä lettuja. Ilta on vielä nuori, kauniskin on. Saunassa joogasin ja vartalossani on kihelmöivä elastisuus. Kaikki tekemättömät on tehty, joten aika on pelkästään nautinnon. Mikäs se saa sinut huokailemaan onnesta ja nautinnosta?