Sähköinen lopetus

Spuugi tunne tuolla ulkomaailmassa. Sankka lumipyrykö on vaimentanut kaiken elämän äänen? Istua kökötin mokkakuppi näpeissä partsilla ja oli niin hiljaista, että korvissa alkoi vinkua. Ei äänen ääntä missään. Onko maailma kuollut ympärilläni? Ei auton autoa, ei ihmisen jälkeä. Lunta vain, helvetisti lunta. Teki mieli huutaa ulkomaailmaan. " Haloo, onko täällä ketään!?" Martta on jätetty yksin, maailmalle on tullut loppu. Maailman loppu. Elämän loppu. Voi kauhistuksen kanahäkki.

Minä en voi käsittää, että taas on viikonloppu. Mihin katosi tämä viikko? Entäpä jos tämä liittyy edelliseen. Olenkin täällä yksin ja myös aika on menettänyt merkityksensä. Ei ole ajankäsitettä, on vain yksinäisiä ja hiljaisia hetkiä. Kiitävät ohi niin, että Martta ei ymmärrä ajantajua. "Haloo, onko täällä ketään?!"Kyllä tässä kiire tulee elämiselle. Mennään etiäpäin sellaista vauhtia, ettei mukana pysy. Asialla on tietysti puolensa. On mukavaa, kun aika rientää, mutta se käy vähiin.  Loppuu juuri silloin, kun on oikein päässyt vauhtiin ja elämän makuun. En todellakaan voi sanoa, että tapan aikaani. Aika tapaa minua. Auts! Kiire, kiire, elämän kiire.

Vihdoinkin sain eilen yhteyden Finnairiin. Annoin samalla rakentavaa palautetta asiakaspalvelun toimivuudesta. Ei, Martta ei koskaan ole töykeä. Sellainen ei mene perille. Olen sen oppinut, että asiallinen ja hauskakin ote valittamiseen, toimii huomattavasti paremmin kuin vittumainen rähjäminen. Kokeile, se oikeasti toimii. Kyseenalaistat kohteen toimintaperiaatteen ja kysyt mikä mättää? Yleensä näin saat parempaa palvelua ja toivottavasti viestisi menee perille. No mut joo, suoria lentoja ei tälle keväälle Lissaboniin ole. Mina ei jymmarra, vielä viime viikolla katsoin ja omasta mielestäni, siellä oli suora yhteys maidemme välillä. Jei ole. Siihen tyssäsi Martan Lisbo. En katso aiheelliseksi lähteä matkustamaan kahta päivää neljän tunnin suoralle lennolle. Varsinkin, kun kysymyksessä on vain pidennetty viikonloppumatka. Se siitä. Miten olisi joku Kanarian riehaus ennen kesälomia? Pannaan harkintaan, harkitaan panemista. Hyi ja hui.

Ostin eilen Ukkorähjälle lahjaksi Hilfigerin paidan. Niin on punasiniruutuisen raikas. Toivottavasti koko natsaa. Hää heiluu tuossa ällän ja äksällän välimaastossa. Miks ihminen ei voi olla joko L tai XL? Tuo on ihan sama asia kuin mutsi aikoinaan huusi meille pennuille: " Pysytään jumalauta joko ulkona tai sisällä, mutta ovissa ei jatkuvasti rampata!"Just niin, se ei ole mun vika, jos paita ei sovi. Olet joko L tai XL, kokoa ei vaihdella!

Huomisessa on yksi jännittävä momentti. Parhaimmillaan se voi olla hyvinkin käänteentekevä. Martta on päättänyt siirtyä nykyaikaan ja ostan sähkötupakan. Ei ny tehrä tästä mittään numeroo, otetaan ihan iisisti. Olen ajatellut, että hyökkään täältä takavasemmalta ja otan ikään kuin yllätys voiton nikotiinipirustani. Lopetan röökaamisen silleen vahingossa. Tuosta vain, liikoja pohtimatta, sähköisen harhan avulla. Aivan mahtavaa! Kertakaikkisen upeaa! Siis mieletöntä! Ei ny tehrä tästä....

Oukkis doukkis. Muistakaapa äännellä viikonloppuna. Sunnuntaina on jännät paikat. Mitähän vaalipöperöö laittaisi? Pekan perunat ja Niinistön nisut. Juu, niillä mennään.