Että näin

Takana levoton yö. Täällä huipulla tuulee ja myrskyää niin, että meidän nukkumisesta ei oikein tullut mitään. Pikku koira pelkää tuulta, on levoton ja haluaa viereen turvaan. Mutta tuuli on ollut erityisen kova, ikkunat paukkuu ja nurkissa ujeltaa. Kyllä se pientä pelottaa. Levoton vaeltaminen sängyssä pitää minutkin hereillä, yritän rauhoitella, mutta tuuli on paha. Mun asunnossa on kolme isoa ikkunaa ja parvekelasit jotka pitävät tällä kelillä aikamoista meteliä. En ole niin sydämetön, että voisin koiraani kouluttaa niin, että en antaisi turvaa ja ottaisi toista hädän hetkellä viereeni. Normaalisti Juppe nukkuu omassa, mutta eihän siitä nyt mitään tulisi.

Olipahan eilen episodi VR:n kanssa. Siskon tyttö lähti eilen ensimmäistä kertaa yksin enon luo Helsinkiin. Hän oli ostanut opiskelijalipun automaatista, eikä ( vähän matkustaneena) ollut tajunnut ottaa opiskelijakorttia mukaan. Mitä tekee konnari junassa? Ei hyväksy tytön maksamaa lippua, eikä tarjottua uutta maksua ( käteinen+visaelektro.) Ilmoittaa tytölle tylysti ja kylmästi, että hänen täytyy jäädä junasta Kouvolassa ja ostaa sieltä uusi lippu, uuteen junaan. Tyttö on hädissään ja itkukin tulee. Äiti Kuopiossa ja eno Helsingissä ovat myös huolissaan. Näin sieluni silmin tyttöraasun yksin Kouvolan asemalla, itkuisena, hiukka eksyneenä, siinä helvetin myrskyssä. Ajattelin, että eihän tämmöinen alaikäisen tytön heitteillejättö voi olla mahdollista, pakko olla joku ratkaisu turvalliseen matkan jatkumiseen. Soitan VR:n asiakaspalveluun ja siellä ystävällisen naishenkilön avulla ja opastuksella ostamme puhelimessa uuden lipun tytölle. Saan lipun tunnistenumeron, joka täyttyy ilmoittaa junan konnarille. Soitan tytölle ja kerron kuinka tulee toimia, että pääset jatkamaan matkaa. Mitä tekee tämä iloinen asiakaspalvelija? Ei hyväksy ostamaani lippua, vaan ilmoittaa, että tämä ei ole VR:n virallinen lippu, tyttö pihalle Kouvolassa. Tässä vaiheessa minä keskustelin jo puhelimessa tämän helvetin mölöpään kanssa. Hän ei halunnut ymmärtää suomea, kun kerroin, että olen juuri maksanut VR:n asiakaspalveluun uuden lipun tytölle. Ai jumalauta, mua nappas! Otin uuden yhteyden asiakaspalveluun ja kerroin tilanteen ja meidän hätämme. Onneksi puhelimeen sattui varsin topakka täti ja hän teki jonkun hälyn ko. junaan ja uusi yhteys tähän paskapäähän saatiin ja tyttö sai kun saikin jatkaa matkaa. Tällaisia asiakaspalvelukokemuksia ei voi edes uskoa todeksi! Missä helvetissä on terveen maalaisjärjen käyttö, missä on inhimillisyys, toisen ihmisen huomioon ottaminen, missä palvelu? Nyt tyttö on onnellisesti enon luona ja toivottavasti viikonloppu jatkuu hieman iloisimmissa merkeissä.

Pitäisikö yrittää pikkuisen unta vielä. Edessä on uuvuttava päivä ostoshelvetissä. Mutta teen sen mielelläni. Muistan itse, kuinka nuorena maalaisjannuna oli sikamageeta päästä Hesaan shoppaa ja hoppaa. Tehdään päivästä elämys. Niin tehdäänkii...