Värikäs XS

Marraskuu kohta puolessa välissä ja ilimasto on haalee, harmaa ja mitään sanomaton. Viime vuonna tähän aikaan tarvottiin jo metrisissä kinoksissa ja yritettiin selvitä hengissä. Juu, en valita. En kaipaa sitä extriimii, näin talvikaan ei tunnu niin pitkälle, kun lunta ei ole. Onko marraskuu jo talvikuukausi vai puhutaanko syksystä? Mutta luonto on orpo pirulainen, puut raiskattuna nököttävät, lumista vaippaa odottaen. Onnettomat. Nyt ei ole kaunista, alastonta ja harmaata.

Pyörin eilen Kampin ostoshelvetissä ja ihmettelin kaiken maailman tavaraa, rättiä ja lumppua. En edes muista milloin olisin haahuillut päämäärättömästi ihastelemassa. Kaikki kerrokset kolusin, eikä tarvinnut edes ulos mennä. Sain hakemani ( The farkut) ja mukaan tarttui jotakin veikeää ja tuiki tarpeellista. Ensimmäiset ostokset tulevalle Thailandian matkalle on hankittu. Kaksi hihatonta T-paitaa. En niitä varsinaisesti etsinyt, mutta tulivat sopivasti kohdalle ja tajusin, että juuri noitahan minä tarvitsen. Mikä tästä tekee niin ihmeellisen, niin sovitettuani ensin M-kokoa, huomasin sen olevan telttatyyliä. Otin ässän ja sovitin uudeleen. Ei, liikaa löysää vielä. Minulle hyvä, napakka koko oli loppujen lopuksi XS! Olin ihan, että häh? Sen verran narsissi olen, että tuntui hyvälle. Kahvakuulailusta on ollut siis hyötyä.

Löysin myös iloiset ja hauskat kintaat, vanttuut ja lapaset. Mie, ikuinen mustavalkoharmaa, olen alkanut kaipaamaan väriä elämään. Mistä moinen oireyhtymä? Vanhuuden höperöyttäkö jo oireilee? Samaa stailii oli myös villapaita, sitäkin siellä himokkaana hivelin. Jätin kuitenkin hyllyyn...

Sormilla...

...ilman sormii.

Ou jee! Tästäpä lähtee tämäkin viikko. Tällä viikolla on Chisun konsertti, vähänkö odotan...