Pieni pätkä yöllä

Mökkitunnelma on täynnä värejä ja meidän ateria kokonaisuus oli makujen tavoittama. Kello on 22.45 ja ymmärrän, että nyt täytyy rakastaa jos haluaa jotakin! Ruoka oli taivaallista ja kai mie meen ihan rauhas. Nyt mun ei tartte ajatella, mitä laitan, mitä maalaisuutta syödään, vai ollaanko vain kadotusta? Pelastava ateria on nyt nautittu ja ilta jo lämmin.

Joskus tämä kirjoitusläppä on sellaista, että joutuu hiukka  olemaan makujensa tuomarina? En kai ole liian kännissä, jos vähän tiedän, että missä mennään?  Kivat viinit, hyvät vuosikerrat! Hetken noiden kauniiden näkyjen tähden, me jäämme ilman pisteitä... Jatketaan harhoituksia. Harjoituksia...