Urbaani kuninkaallinen

Olipa mahtava aamulenkki ja uinti! Heräsin taas liian aikaisin ja veri veti myrskyyn. Vettä tuli vaakatasossa ja tuuli niin, että munissa tuntui. Tämmöisellä kelillä sitä tuntee olevansa elossa. Olisin voinut käydä vaateet päällä uimassa, niin olin märkä kuin uitettu koira. Syksy on niin kiva....

Ihmisen vireystaso on viriili. Johtuneeko siitä, että herättelee ennen kukon laulua. Sama kai tuo on, jos ei ole väsy. Aikaiset aamulenkit ovat jotenkin kuninkaallisia, tuntee olevansa erityisen hyvä ihminen. Kai se on jäänne agraari yhteiskunnan perinteistä. Ja Marttahan on hyvinkin perinne orientoitunut moduuli. Huitasin kaurapuurot nassuun ja heittelin huvikseen kuulakahvaa. Nyt vielä hetki aikaa höpistä tänne näin. Ei mittään asioo...

Ensimmäinen city viikendi edessä. Mitä kivaa voisi keksiä? Hillitön kyltyyrin nälkä ainakin on, jossakin ruokalassakin voisi viivähtää ja kotia pitää kunnostaa ja urheillakin täytyy. Jättäydyttyä pöpeliköistä, sitä on kuin uudesti syntynyt urbanisoitumaan. Elämä on täynnä mahdollisuuksia ja se on suuri seikkailu. Täytynee tsekata tarjonta... Huikeeta.

Arvontakilpailun Anonyymi on ilmoittautunut. Onnelliselle ihmiselle lähtee onnellisia Luomu Kaurahiutaleita. Näinkö Martta pelastaa yhden ummetuksen, sitä ei tarina kerro. Enivei, onnea voittajalle!

Voih, olen niin pettynyt! Eilen penkissäni istui eräs asiakas / ystävä ja kertoi löytäneensä erittäin hyvän valokuvakurssin. Minä tietysti innostumaan ja järjestelin jo torstai-illat siihen malliin, että voisi liittyä kerhoilemaan. Voe paska, kurssi oli jo täynnä, enkä millään saanut itseäni ahdettua vielä mukaan. Ilmoittauduin seuraavalle ( kevälle) ja olen tällä hetkellä varasijalla, jos joku sattuisi perumaan. Harmittaa, olisi niin kivasti sopinut tähän mun syksyyn. Aina ei voi saada kaikkee... Höh! Ai ei vai?

Nyt heitän ruhon piikkimatolle, otan pikku relat ja eikun sorvin äärelle. Syksy rakastaa sinua!