Jää hyväisesti rakkaani

On pimiää kuin... sanonko missä? Kello on vasta viisi ja Martta kukkuu jo. Tunnelma kuin verta janoavasta kauhutrailerista. Niin hiljaista, että kuulen oman sydämen jytkeen. Kuu menettelee maillensa, vielä hetken hohtaa aavemaisesti metsän rajassa. Tuuli kevyesti ravistelee lehtiä puissa. Hiljaista, hyvin hiljaista ja ihanaa. Vain minä ja Mac-valo. Jossakin rääkäisi petolintu. Mistähän muuten tulee sanonta, tukka on kuin petolinnun perse. Onko se hyvä vai huono? Yleisesti ottaen petolinnut ovat kauniita, niiden pyllyistä en tosin tiedä...

Se on kuulkaas sitten tässä. Kesä pantiin eilen pakettiin ja purettiin kamat varastoon. Tähän loppuu möksällä ravaaminen. Kiitos ja kumarrus. Pitäisikö vallan jäähyväislaulu luikauttaa? Kaikkeen kyllästyy. Keväällä olen into pinkeenä tänne tulossa, niin kyllä syksyllä jo joutaa jäädä urbaaniin sykkeeseen. Hienoinen haikeus on toki mielessä, taas vilahti yksi kesä. Mihin hemmettiin se oikein meni? Mitä jäi vai jäikö mitään? Istuin eilen terdellä ( meditatiivisessa möllötyksessä) ja tuijotin järvelle näkemättä mitään. Kesä 2011 vilahteli mieleni salaisissa sopukoissa ja muistelin kulunutta. Kivoja juhlia, hienoja vieraita ja hauskoja hetkiä. Kuuma oli, mutta ei liian lämmin. Häh? Oliko siis viilee? Martta alkaa näemmä tottua helteisiin. Enihau, viini virtasi ja laulu soi. Kiitos siitä kaikille asianosaisille. Ensi kesänä uudelleen. Muistan kyllä myös sen hienoisen tylsyyden tunteen, ja voinkin myös todeta, että kesä 2011 ei ollut täydellinen. Aina en voi olla... Ehkä juuri tuo tylsyys kumpuaa nyt yhä jaksavana energiana. On Martta ainakin levännyt. Pythyi, mie mitään lepoa tartte. Ankaraa biletystä aamusta iltaan... Ukkorähjän kanssa meni niin kuin aina menee. En ihan vetänyt ranteitani auki, enkä ottanut toistakaan hengiltä. Ehkä sitten ensi kesänä....

Herättyäni kello: 04.46 olisin toki saanut vielä kiinni uneni rippeistä. Karistelin ne mielestäni ja halusin tulla tähän terdelle fiilistelee. Jätän hyvästit kaikelle tälle kauneudelle. Tuollekin männyn käppyrälle kuiskaan hellät jäähyväiset. Ensi keväänä nähdään taas. Aika monta hetkeä olen tässä yksin istunut. Voi herra paratkoon, kuinka monta ajatuksen tapaista onkaan päässäni piipahtanut. Minkähän takia täällä ajatus on jotenkin laajempi ja lievästi kyseenalaistavampi kuin kaupunkimiljöössä? Enhän koskaan istu himassa tunti tolkulla tuijottamassa esim. ikkunasta pihalle. No joo, paskapöntöllä tulee istuttua tunti jos toinenkin, mutta se ei ole niin ylevää pohdintaa mitä täällä konsanaan harrastan. Se on tämä luonto! Siitä se johtuu ja tästä ihanasta hiljaisuudesta. Kyllä Martta on ehdottomasti luonto orientoitunut. On hän. Oikea luonnon oikku. Helvetin homotittiäinen....

Rakastin eilen seurakuntaani kätevän emännän käden käänteessä duunatulla illallisherkulla. Mentiin helposti mutta rakkaudesta ruokaan. Heittelin kasvisvuokaan savojinkaalia ( sitä saatanan sitkeetä,) pinaattia, porkkanaa, chilä, veepeetä, basilikaa ja fetajuustoa. Liemeksi maustettu kookoskerma, pinnalle juustoraaste ja ei kun uuniin. Heitin pannulle kalkkunafileet, joukkoon pilkottu pekoni ja tatti ( sori Viivi)  muutama veepee ja chiliä. Helvetti, kun oli hyvää ja helppoo. Seurakunta pissasi hunajaa ja minä olin, että Aamen. P:S Kanttori pyytää huomauttaa: "Käyttäkää seurakunta kookoskermaa. Se antaa armoa."

Edessä uusi viikko ja sarjassamme ihmis-suhde selvitykset osa 3099. Tässä taannoin väläytin helvetin hienon idean siitä, että kokeilisimme Ukkorähjän kanssa avomallista parisuhde taukoa. Pidän sitä  edelleen hyvänä ideana, mutta juuri nyt en ole kyllästynyt suhteeseemme (?!.) En niin, Ukkorähjä on ollut viimeiset kolme viikkoa duunimatkoilla ja ollaan nähty vain viikonloppuisin. Ei siinä kerkeä hirveesti kyllästymään, päin vastoin. Taisin eilen jopa höperöityä hiukka lässytämään. Mitäs se mun pikku murmeli.... No, todellisuus on arkea ihmeellisempää. Vai miten se meni? Oliko se arki on totuutta ihmeellisempää? Olkoon miten oli. Mun parisuhde ei ole mitenkään ihmeellistä, enemmänkin se on arkea. Lempee ei jaella ja itsestään selvyys on niin selvää, että ei edes tajua sen olevan itsestään selvää. Hah, otapa tuosta sitten selevä. Pointtihan on siis siinä, että ymmärtäisimme olevamme luodut toisillemme, emmekä pitäisi toisiamme liian selvänä. No, sitähän ei Ukkorähjä todellakaan teen. Sen verran harvoin  näkee meikäläisen selvin päin... Leikki leikkinä ja kikkelit pois pyllystä... Hyps, tulipa sanottua tuhmasti. Tahtoisin tuntea, että kaipaan toista vierelleni, tahtoisin olla varma siitä tunteesta ja tahtoisin, tahtoisin ja tahtoisin. Kyllähän sitä saa tahtoa vaikka mitä, mutta mikä on se helvetin totuus tässä hommassa? Siitä Martta ottaisi mielellään selvän. Tiedän, että Ukkorähjä ei tykkää näistä mun kokeiluluontoisista yrityksistä selvittää rakkautemme todellista luonnetta. Jos tämä ei mene läpi, niin tarjoan seuraava vaihtoehtoa. Kiikutan hänet seurakunnan parisuhdeterapeutille, ja siellä sitten yhdessä Anneli Ylähopsuneuvolan kanssa puidaan parisuhteemme kipupisteitä. Onko kiva sitten häh? Jotakin on tehtävä, Martta on käymistilassa. Vaikka Martta on kova jätkä, niin tunteet ne on mullakin. Voihan se olla, että jo parin "eropäivän" jälkeen soitan ja pyydän hakemaan mut illalla duunista. Oukkei, jos näin käy, sekin kertoo ikävästä, tuosta luolapeikkojen herkusta. Saa nähä mitä tästä tulee....

Huomenta aamu! Yläkerran isäntä napsautti valot päälle. Taitaa olla pornolla tuulella, sävy on eroottisen purppurainen. Mitä se tuolla lailla vanhaa ihmistä kiusaa, heti aamutuimaan tarjoilee lihan heikkoutta. Nyt täytyy olla tiukkana, pyhäpäivä ja kaikkee. Oli levollinen viikonloppu ja elämä on täys. Tästä on hyvä jatkaa, vetäydyn vielä hetkeksi horokammariini. Unelmoin....

P:S Taisin juoda liikaa mokkoo, lähdenkö lentooooon.....