Kualluatikkoo jiäkuapissa

Hellurei ja hellät tunteet! Täällä ollaan taas. Muutaman päivän postaustauko, kai joku jo luuli, että nyt se on ottanut sen ukkorähjän hengiltä ja istuu putkassa. Ei suinkaan, Kuopion reissu oli niin ohjelman täytteinen, että en koneelle kerennyt. Ja sen jälkeen vierailimme vielä Villa Pojilla Mäntyharjun maisemissa. Eli joka kesäinen lomareissu takana. Hirvittävän mukavaa oli, mutta onhan se myös ihanaa palata näihin omiin ympyröihin. Vai onko? Nyt sit sitä samaa öllön möllötystä loppu loma. Kyl maar, mää olisin vielä jaksanut maakuntaa kierrellä... Ehkä saadaan vielä jotkut juhlat aikaiseksi. Niin teemme.

Kuopio on vuosi vuodelta jotenkin liikuttavampaa. Vähän siellä sun täällä tulee tippa linssiin. Itkeekö ne sitä, että ne joutuu näkemään minua vai silkasta ilostako se kyynel silmäkulmaan vierähtää? Kai se ikä asiaan vaikuttaa, ollaan jotenkin herkempiä. Tapaaminen isoäitini kanssa oli lämmin henkinen. Pieneksi kuihtunut lintunen vetelee viimeisiään ( anteeksi tämä arkinen sanonta. ) Ihminen on elämänsä ehtoo puolella ja ainut toive on, että voisi jo päästä pois. Mutta nuppi toimii ja ihan makoisasti naurettiinkin. Tärkeintä kaiketi on, että ei ole mitään kipuja. Pois lähtiessä taisi se tippa tulla molempien silmäkulmaan. Oli ihanaa nähdä, kenties viimeinen kerta....

Siskon tyttö Laura, kaunis ja elämänsä keväässä oleva nuori neitonen vietti kanssani hauskan shoppailupäivän. Markku-eno osti kenkää ja laukkua. Oli niin mukavaa yhdessä pörrätä kaupungilla ja höpistä tyttöjen juttuja. Siinä mie olen hyvä! Leikittiin turistia ja käytiin Puijolla ihailemassa maisemia ja entistä duunipaikkaani. Olen ollut kokkina Puijon Tornissa ja Majalla. Hauskat muistot tuli mieleen ja taisi taas se tippa herahtaa.... Mutsia oli kiva nähdä, mutta aina se on vain niin kiireistä. Ryntäillään paikasta toiseen ja tahtoo aika jäädä aika lyhyeksi. Mutta se on jännä huomata, että vanhukset jotenkin vain nuortuu, mutsillakin iho hehkuu kuin teinitytöllä. Onkohan mulla samat geenit, ei ryppyjä lain. Ihanaa!!

Huipulla kokkasin

Sammalkatto

Järvisuomee

Jylhää on

Laukkua ja kenkää

 Kuopion tori on raiskatussa tilassa. Tekevät parkkipaikkoja maanuumeniin ja kaupungin sydän rikki halki poikki murskana. Tuntui pahalle, mutta kaiketi siitä hyvä tulee. Mitä ne koko ajan kaikkea rakentaa, suurentaa ja parantaa. Antaisivat olla. Kuopiohan on kaunis kaupunki, mutta niin on kaikki muuttunut, että olen siellä ihan turistina. Outoa, vanha kotikaupunki....

Vähä vettä ripsautti

Mun rakas tori

Lapsuuden kotini

Niin Kuopijooo

Katutaidetta

Taidetta kadulla

Vaikka lähteminen saattaa joskus tuntua työläälle, niin kyllä tämä kerta oli palkitseva ja antoisan lämmin. Oli mukavaa nähdä sukulaisia, lottuuttoo savonmurretta ja syödä maailman parasta kualluatikkoo. Oman äidin tekemää.