16.7 Mansikkaleivospäivä

Kylläpä tämä sade tuntuukin hyvälle! Siinä on jotakin vapauttavaa. Tulee tunne, että ei tarvitse tehdä mitään. Ei ole elämisen pakkoa, voi vain olla. Illalla nukkumaan mennessä sade ropisi peltikattoon, siinä on turvallinen saundi. Aamulla herättyäni, maisema ropisee, on harmaata ja minä nautin. Onko minusta oikeasti tulossa vanha, sade on kivempi kuin hillitön auringonpaiste? Vai menisikö se kuitenkin niin, jos sataisi koko ajan, niin ikävöisin aurinkoa? No, siinä on tälle päivälle ihan tarpeeksi pohdittavaa....

Se alkaa olla niin ku fifti-fifti, loma meinaan. Puolet menetetty, puolet jäljellä. Nyt ei pidä panikoitua, nyt on oikean ajattelumallin valinta tärkeä. Onko lasi puoliksi tyhjä vai täysi? On tainnut nuo lasit olla aikas tyhjiä ensimmäiset kaksi viikkoa.... Hik, meinaan.... hih! Mut hu hai, ihania juhlia on nautittu. Nyt ei olekaan mitään tilattua, järjestettyä tiedossa. Sehän nyt ei tarkoita sitä, etteikö niitä juhlia olisi. Yllättävät juhlat on niitä parhaita. Ensin täytyy orientoitua Kuopion matkaan. Huomenna mennään kaupunkiin ( onneksi ei ole kuuma) pitää pestä pyykkiä ja pakata. Ollaan pari yötä kylpylähotellissa. Ihanaa, pääsee lillumaan ja hierontaan. Sukulaisturnee on edessä, mummoa ja mutsia tapaamaan. Isoäitini alkaa olla siinä iässä, että se voi viimeisiä kertoja, kun nähdään. Tuo kalakukkojen luvattu kaupunki on ihan kiva kesäkohde. Muisteloita menneistä... En ole erityisen sukuorientoitunut, kerran vuodessa, aina kesällä käyn kotikaupunkia katsomassa. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, etteikö ihmisen olisi hyvä tietää ja tuntea juurensa. Se on tärkeää, mutta kyllä mun elämä on täällä näin.

Olen rakastunut! Olen rakastunut Mustion Myllyn kaurahiutaleisiin. Tuosta ihanasta luomukkeesta tulee maailman paras kaurapuuro. Mulla on kaurapuurohimo! Sitä joutuu hauduttele pidempään, mutta se on vaivan arvoista. En olisi uskonut, kuinka voinkaan kaivata kyseistä ällötystä. En nimittäin ole erityisemmin pitänyt kaurapuurosta, olen ollut ruispuuron ystäviä. Mutta tämä pehmeä makua ja itselle hyvää tekevä vaikutus on koukuttanut minut vakavasti. Lorautan joukkoon vadelmamustikkakeittoa ja ah, maku on menneestä. Taas suosittelee hän.

Nyt näyttää pahalla. Pilvipeite rakoilee, sade on lakannut ja ihan kuin aurinko yrittäisi tulla esiin. Pysyisi nyt edes tämän päivän piilossa. Tänään voisi kuitenkin olla hyvä päivä piipahtaa Tammisaaressa. Leikkiä turistia ja käydä kahvilla siinä yhdessä ihanassa pikku kahvilassa. Josko söisi oikein mansikkaleivoksen? Onkohan niillä, tahtoo mansikkaleivoksen! Oi ihmiset, julistakaamme tämä päivä viralliseksi mansikkaleivospäiväksi! 16.7 on Mansikkaleivospäivä!! Menkää ja täyttäkää maa, syökää leivosta niin, että perse nauraa. Olkaa onnellisia ja nauttikaa!!!