Huoran perkeleet

Puhtaasti siitä ilosta, että koneksuunit toimivat loistavasti, on pakko pari sanaa tänne näpyttää. Uusi mokkula on sekava, mutta toimii liukkaasti. Hämmästyttävän nopeesti. Olen onnellinen. Hemmetti, kun ihmispolo on riippuvainen tietotekniikasta. Toisin oli ennen, ei tarvinnut joutavia pähkäillä. Nyt elämän ehto on hyvät yhteydet. Pitäisköhän rauhoittua asiasta? Joo, nyt on hyvä, kun kaikki toimii. Mulla on sellainen vika, että jos joku asia ei toimi, se häiritsee minua suunnattomasti. Olkoon se mikä tahansa, vaikka vanha putkiradio.

Näitä huoran perkeleitä on ihan vallattomasti. Istun nyt tässä terdellä, on tuulinen päivä ja niitä pörrää satoja ympärillä, ellei peräti tuhansia. Vereni roiskuu ympärinsä ja ne yrittävät imeä minut kuiviiiiin.... Olenko liikaa kehunut tätä ihanuutta ja saatana päätti kostaa lähettämällä verenimijät perääni? Yleensä tässä pihapiirissä noita harmillisia ei ole ollut, jokunen inisijä kyllä, mutta näin hermostuttavasti, huoh!

Kohta käynnistyy raaka lihasvoimallinen koetus. Parkkipaikalla odottaa kuutisenkymmentä terassilaattaa ja ne pitäisi roudata tänne näin. Ihanaa päästä tekemään ruumiillista rasitusta. Tietää olevansa olemassa. Myös puusavottaa olisi tiedossa. Niitä pitääkin roudata jo matkan takaa. Kohta hiki lentää ja Marttakin on niin äijää... Eipä tartte jumpata, saadaan possut hyvää hyötyliikuntaa. Mutta ensin juodaan hyvät nisukahvit. nisut, mitä helvettiä? Tunnustan, tunnustan. En ostanut vehnäpaskaa, duunissa jäi ylimääräistä, kaksi ihanaista rahkapiirakkaa. Sääli olisi ollut heittää niitä menemään. Olin pelastaja ja nyt saan bullaaaa! Hyi ja yök!

Nyt loppu läbinä. Hommiin siitä, ei tämä ole mikään lepokoti! Huomenna on bileet, mitäkä Martta laittaa? Jotakin ihannoo!