Kahden kerroksen väkeä

Hellurei ja hellät tunteet! Kermapylly on tyytyväinen. Sain uuden residenssin ja nyt asustellaan vallan aparttamentoksessa. Ihan ollaan kahden kerroksen väkeä ja yö oli rauhaisa, ei meteliä, ei röökin hajua. Nukuin niiiiin hyvin ja nyt kiitän Jumalaa. Aina kannattaa valittaa, meissä suomalaisissa tahtoo vain olla se vika, että ei kehtaa, ei viitsi. Kermapylly ei tykkää herneistä patjansa alla.

Keugenhof ei tuottanut pettymystä. Mikä kukkasten määrä ja loiste. Seitsemän miljoonaa käsin istutettua sipulikukkaa. Hei, seittemän miljoonaa... Wauh! Alue on mega iso, eikä sitä pysty kerralla hallitsemaan. Tavallaan tulee jo liikaa ja näkemäänsä turtuu. Mutta sitä varten on kamera ja kuvat, niitä on kiva nyt fiilistellä. Puisto oli uskomattoman kaunis, ja vielä kauniimpi se olisi ollut, jos kermapylly oisi saanut olla siellä yksin. Aina oli joku edessä pyllistelemässä, kun halusit ottaa kuvia, missä ei ihmisiä näy. Ei onnistunut. Matkanteko sinne ei ollutkaan niin yksikertainen kuin olin kuvitellut. Suoraan Damista sinne ei pääse, vaan pitää mennä mutkien kautta. Kermapylly ei tykkää lomilla istua rahvaan joukossa julkisissa liikennevälineissä. Eikä tykkää, jos hommat menee hankalaksi säätämiseksi. Mutta taksi pelastaa. Nappasin kuljettajan lennosta ja ensin ajatuksena oli saada kyyti lähimpään liittymäpisteeseen ja siitä bussimatka puutarhalle. Kuljettajani oli fiksu mies ja tarjosi minulle hyvän diilin. Hän käyttää minua Keugenhoffissa, odottaa siellä ja tuo takaisin sopuhintaan, juu nou? Maksoihan se, mutta se on sitä elämisen mukavaa loma helpoutta. Ja onneksi tein niin, sillä ruuhkat oli valtavat ja sinne menevällä tiellä oli tapahtunut iso kolari ja tiet oli poikki sulki. Siinähän olisi Martta istunut bussissa koko päivän. Kiitin taas yläkertaa onnenkantamoisesta ja mitäs, rahalla saa ja hevosella pääsee, tässä tapauksessa taksilla. Kiva kuski ja hieno matka.

Puutarhailuni olinkin selvittänyt jo aamupäivästä ja aikaa oli jäänyt mukavasti kaikkeen kivaan. Sain sopivasti iltapäiväksi uuden huoneiston ja vetäisinkin makoisat päiväunet. Edellisen yön valvominen painoin matkamiehen luomissa ja oli ihanaa ottaa hiukka takas. Siitä virkistyneenä suuntasin rättikaupoille ja teinkin muutaman mukavan löydön. Alkaako ikä painaa, mutta ylenmääräinen shoppailu ei tuota enää orgastista nautintoa ja joutuukin miettimään kerran jos toisenkin, tarvitseeko ihmislapsi niitä kaikkia rätei ja lumpui mitä pikku sormi hivelee. Tukitarpeellista toki löytyy ja olenkin ostanut parit kengät, paitoja ja erinäköisiä asusteita. Tästä tulikin mieleeni, että hollantilaiset miehet ovat kyllä komeita. Toinen toistaan upeimpia ilmestyksiä vaeltaa silmieni edessä ja kas, pientä kujeilevaa hymyntapaista saan minäkin osakseni. Vanha homo. Pisteitä annan myös heidän tyylin rentoudesta. Ihmettelen, että kuinka he saavatkaan näyttämään hyvälle sen kaulassa roikkuvan huivin, villapaidan  tms. Se on kietaistu siihen juuri silleen puoli huolimattomasti ja staili on rennokas. Mulla ne huvit ei pysy tai ne ovat liian tiukalla. Enihau, rätti kaulalla täällä mennään.

Antoisan shoppailun jälkeen palkitsin itseni kiinalaisella hieronnalla. Koskettelu oli pintapuolisen kevyttä mutta ihanasti rentouttava. Lomailuhan on niin raskasta, että välillä tarvitaan todellista rentoutusta. Nuori tyttönen hoiti tehtävänsä mallikkaasti mutta tuli jotenkin turhan lähelle. Ehkä se on tapana kiinalaisessa, mutta mulle heräsi omat epäilyni. Onneksi se yksi paikka jätettiin hieromatta... Luojalle kiitos. Siinä sitä olisi  ollut  ihmettelemistä. Kiinalainen hierojatyttö raiskasi vanhan homon Amsterdamissa. Just joo...

Illastin kivassa ravintolassa nimeltä Humphrey Bogart.  Ruoka oli sellaista keskitaso plus ja palvelu erinomaista. Paikan outfitti hiveli silmääni ja olinkin kokemukseeni tyytyväinen. Aterian jälkeen maleksin kaduilla ja kuvasin. Kiitän taas valoherkkää objektiiviani joka mahdollistaa yökuvauksen. Kaiken tämä kokemani jälkeen annan päivälle arvosanaksi kiitettävän. Oli mehukasta painaa pää tyynyyn ja nukkua lapsosen lailla. Kiitos Dam. Kiitos herra. Kiitos elämä.