Hui HAI!

Sateinen huomen, täällä sitä ollaan taas. Mokkoo suonissa ja pylly pörisee! Pitäisiköhän mun huolestua näistä liian aikaisista heräämisistä? Tätä on nyt jatkunut jo jonkin aikaa. Mietin, että voiko se johtua tuosta  paratiisi yrttipuutarhastani? Ai miksikö? Siinähän on uskomattoman kirkas valo ja se valaisee aika tehokkaasti myös makuhuoneistoani. Jos valon kirkas kajaste herättelee, enkä siksi nuku. Asuntonihan on yhtä vapaata tilaa, joten en pääse pakoon valotusta. Kuvittelenko sen olevan auringonnousun ja käpyrauhaseni käskee nousta uuteen päivään jo kello viis. Pitäisiköhän se peittää jollakin kankaalla, ei hemmetti, nyt menee säätämiseksi.... On taas ongelmat Janhusen akan pojalla. On on.

Minun täytyy ihan esittää kiitokset. Olen saanut palautetta hauskasta ja virkistävästä blogistani. Sitä on aina mukava saada ja se kaiketi istuttaa minut tähän koneelle höpisemään. Mutta älkää vain missään nimessä kuvitelko, että olisin oikeasti hauska immeinen. Ei herra paratkoon, todellisuus on raaka ja sillä on julmat kasvot. Minähän olen kiukkuinen, keski-ikäinen pikku-ukko, joka kuvittelee itsestään liikoja ja leikkii olevansa Marttojen Martta. On omien mielihalujensa vanki ja parisuhteessa se tympeä, ansosiaalinen narsissi häiriöinen elämän hylky. Mutta tänne eetteriin saattaa tulla vahingossa hassu kuva ja siksipä tässä himmennän kiiltävää kilpeäni. Jos asiasta kysyttäisiin ukkorähjän mielipidettä, niin raaka totuus paljastuisi. Mut enihau, kiitoskiitoskiitos mustaa mieltäni valaisevista kommenteista. P:S Se rekisteröityminenkin olisi kova juttu!

Minäpä sain eilen hienot kumiteräsaappaat! Ihan ovat Hai-merkkiset. Muistan kuinka nuorena jannuna Hai oli kova sana. Niitä pidettiin kesät talvet ja mikä hassuinta, housun lahkeet piti asetella ihan tietyllä tavalla. Laitettiin takaa kumikengän sisään ja edestä silleen rennosti pussille. Voe mahoton, kun olt hienoo. Nyt meillä on ukkorähjän kans samanmoiset citykumpparit. Nyt puuttuu enää vain ne tuulipuvut! Ollaan me sitten hienoja. Laitankin tänään uudet kumiterät jalkaan, en välitä lätäköistä, annan porskuttaa vaan!

Kauhukseni tajusin, että ensi viikonloppuna minulla ei ole kuin yksi veepee. Nyt menee Martan elämä sekaisin. Tuttu ja turvallinen ( lue; tylsä) elämän kulku menee muutamaksi viikoksi radaltaan. Näinkin kaavoihinsa kangistuneen ihmispolon mieliala ei kestä järkyttäviä äkkinäisiä muutoksia. Ensi viikon Amsterdamin matka, heti perään pääsiäinen ja vappu ovat syyllisiä tähän elämän myllerrykseen. Kummallisesti sitä on kieroutunut. Haluaa hässäkkää elämää, mutta sitten sitä kauhistelee. Nyt, nyt täytyy itselle tarkentaa. Antaa vain tulla, on ihanaa sekoittaa pakkaa, elää hetkessä ja hupsutella. Huhtikuu hurahtaa niin, että ei huomaa ja kohta onkin jo kesälomat käsillä. Voi vallaton, kyllä elämä on sitten ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Eikö olekin?