Ihmiselon kurjuus ja ihanuus

Niin hurahti taas veepeet. Kolme päivää elettyä elämää vähemmän. Mitä enemmän ikää tulee, sitä nopiampaan aika kuluu. Kiire tulee, jos meinaa tässä elämässä tehdä kaiken sen mitä olinkaan ajatellut. Siis jos tämä aika tätä rataa viheltää, huh. Niissä pienissä pysähdyksen hetkissä ymmärtää ihmiselon pienuuden. Niin lyhyt on maallinen matkamme. Voi, kuinka lyhyt se onkaan. Pitäisi yrittää nauttia jokaisesta ohi kiitävästä hetkestä. Juuri niin.

Lähtipä syvällisesti tämä aamu. Sekaisin on unirytmi, kesäaikaan siirtely ei sovi mun vartalolle. Menee vain väärin päin, minuahan pitäisi väsyttää vielä ihan simona. Ei, tämä kukkuu täällä jo kuin käki. Mokkoo naamariin ja pikku postaukset.

Sydäntohtori soitti eilen varjoainekuvauksen tulokset. Tahtovat aloittaa kolestrolilääkityksen, WHAT? Viimeisin arvo on otettu vuosi sitten ja siinä hyvän kolestrolin arvo on huippu hyvä mieheksi ja se huono oli rapiat 2. Pitääkö mun uskoa tuota, tahdon tietysti tuoreet kokeet ja kyseenalaistan lääkityksen aloituksen. Heti ollaan tunkemassa pillereitä, eikö asiaan voi vaikuttaa elintavoilla? Onko jollakin kokemusta? Olisin tiedoista kiitollinen. Ei taho pillerii.... Ei taho!

Hui, hai. Eilenkin syötiin niiiin terveellisesti. Emäntä keitteli kasvissosekeitot uppomunalla. Tuo munako se nyt sitten on, että kolestrolit keikkuu, häh? Jälkiruokana mustikkakiisseli, mangovaniljajugurtilla. Rasvaa nolla, minä mitään pillereitä ota.... Prk.....lle!

Jos tämä ei ole terveellistä, niin mikä?

Munat ja munat...

Jamii!