Kevyen olemisen sietämättömyys

Hyvin nukuttu yö ja varovaisen aistiva herätys. Makasin sängyssä liikkumatta kuulostellen olotilaani. Hetken jo luulin voivani paremmin. Mutta ei, keuhkoputkissa viiltää ja olo on vieläkin hutera. Outo tauti, keuhkot on tulessa, mutta mua ei kauheesti yskitä. Kuumetta ihan snadisti ja veto veks. Joko tää ei iske kunnolla päälle tai pahin on vielä edessä. Huomenna olisi pakko yrittää duuniin ja pahimmillaan siinä käy niin, että olen päivän reipas ja sit putoan. Jos hyvin käy niin tervehdyn.... Hiihtolomasta tulikin arvioitua pidempi. Se on konkurssi edessä. Kaikki menee, asunnot, työpaikat, koko omaisuus. Joudun köyhäintaloon vaivaistelemaan. Voi tätä elämän kurjuutta. Voi minua onnetonta raukkaa.

Yritän aina nähdä asioissa jotakin positiivista. Mitäs me nyt tästä keksimme? Mitäs oikein kivaa tässä sairastelussa olisi? Saa hyvällä omallatunnolla levätä. No joo, yhden päivän jaksaa, mutta nyt se on tuskallista väkisin makaamista. Tietysti on pakko pysähtyä ja sellainen voi tehdä välillä ihan hyvää. Joskaan aivotoiminta ei suorita mitään kovin kehittävää toimintamallia elämälle. Ihminen on nyhjääntynyt nuttu sohvan pohjalla. Hei, jotakin hyvää. Olen katsonut tallennuksesta katsomattomia teeveepätkiä. Eilen mm. American Idolsin uusia jaksoja. Täytyy taas todeta, että kyllä ameriikan pellet osaa. Miten ihmeessä ne saa aikaiseksi sellaista itkupillikamaa, että ihan piti vuodatella. Oukei, tiedän nämä koukut kurjista ja köyhistä, mutta eilen yhdessä jaksossa oli mies jonka kihlattu oli joutunut pahaan onnettomuuteen ja saanut aivovamman. Mies lauloi koetilaisuudessa hänelle ja tietysti, ko. henkilökin kärrättiin rullatuolilla paikalle. Siinä sitten halattiin ja oltiin niin että juu.... Voi tsiisus, kun mie pillitin. Tänään katson Tappajannäköinen mies ja joku kotimainen kaksiosainen sarja, en nyt muista nimeä. Näillä jaksaa. Jotain hyvää siis.

Mistäs sitten valittaisi? Ai niin, näin viime yönä unta, että minusta otettiin rasvaprosentti. Se tehtiin minulta salaa ja se sattui ihan saatanasti. Tulos oli 18 % ja olin hälyttävän ylipainoinen. Huomaa olin. Tämähän oli vain unta. Mutta onko alitajuntani mukana tässä painajaisessa. Onko tämä viesti rajan takaa, tee läski jotakin! Tässä olisi muutama kuukausi aikaa tiukkaan teepaita ajanjaksoon. Kummanko valitsen, slimfit vai telttakoko XXL? Vain minä itse ja minä itse voin tehdä asialle jotakin. Tänään en syö mitään. Ja huomenna  oksennan kaiken sen mitä tänään en syönyt. Alkaa taas tämä kesävalitus. Joka kesä sama juttu. Onpa ihana valittaa.... Sairastelussa on myös se hyvä puoli, että ei tarvitse leikkiä olevansa fitness. Hah! Taas yksi hyvä syy.

Vieläkö valitan? Voisin valittaa siitä, että minä valitan. Valittavat ihmiset ovat rasittavia, eikä minulla tietysti oikeasti ole mitään valitettavaa. Mutta kipeän ihmisen etuoikeus on se, että saa valittaa. Taas yksi positiivinen asia sairastelusta. Katso, kyllä niitä löytyy, kun oikein etsii ja valittaa. Tämähän on ihan huippua! Kohta olen niin onnellinen tästä taudista. On ihanaa sairastaa! Juuri näin, huomenna olen terve ja elämä on taas tavallisen tylsää, nautitaan nyt. Hip, hip, hei hurraa!