Pizzaaaa

Kyllä itsetehty pizza on parasta. Mikä makujen hienovireinen sinfonia ja hillitön ylensyönti. Meidän parisuhde on jo siinä jamassa, että uunipelillä pizzapuolikkaatkin ovat jo eri sorttimenttiä. Molemmille omien makumieltymysten mukainen. Tietenkin.

Minusta pizzan tärkein ainesosa on kastike. Siinä täytyy olla otetta ja koskettavaa makutuntumaa. Teen oman tomaattikastikkeen seuraavasti.

Puolipurkkia valkosipulitomaattimurskaa

Puolikas tuubi tomaattipyrettä

n. 6-8 kpl murskattuja valkosipulinkynsiä

Erinäisiä pippureita

Tabascoa

Suolaa

Oreganoa

Oliiviöljyä

Sotketaan ajoissa muhimaan ja levitetään pizzapohjalle.

Tämän päälle viipaloidut tomaatit ja juustoraaste. Sitten vasta muut täytteet. Näin pizzasta tulee maukas ja mehukas.

Meillä pizzan teko on saanut omat perinteensä. Minä laitan kaikki valmiiksi. Maustan jauhelihat ja kastikkeet, viipaloin ja raastan ym. Patte tekee taikinan, kasaa ja paistaa.

Eilisessä lätyssä oli kyllä kaikki kohdillaan.

Eilen vietin myös hauskan hetken PUTOUKSEN parissa. Yleensä nämä suorat viihdelähetykset ovat olleet enemmänkin hermoille käyvää myötähäpeää. Enpä nyt ihan äkkiä muista, milloin olisin "pudonnut" näin herkullisesti ja nauranut itseni läkähdyksiin. Kyllä munamiehen eilinen laulutulkinta oli niin sydäntä riipaiseva ( nauroin niin paljon, että itku tuli....)

Odotan jo nyt ensi lauantain ohjelmaa. En tiedä, oliko parilla oluella vaikutusta, mutta koko ohjelma oli minusta erityisen hauska ja vangitseva. Hienoa, hienoa kotimaista suorittamista!

MUNAMIES!!! Suosittelen teitä kaikkia katsomaan!! MUNAMIES on niin tunteisiin vetoava yksilö!

Sain eilen myös siivottua. Ostin kylppäriin uuden suihkuveron, ja pesin myös maton. Nyt stailaus on valkoinen. Se avartaa. Pieni hankinta, suuri muutos. Jännä. Käyn tänään ostamassa kylppäriin Orkideanoksan. Valkoinen, tietty. Tulee kiva.

Siivotessani eilen, tein mielikuvaharjoituksia uudesta asunnon ilmeestä. Mitä täällä muuttaisin? Haluaisin, että kaikki asunnon pinnat olisivat valkoiset. Katosta lattiaan. Isohko remontti olisi tiedossa ja ajatus kiehtoo minua. Hirvee homma, miettii jaksaako. Olisi se ihana. Ukkorähjän asunnossa alkaa putkiremontti helmikuussa. Nyt ei mun kannata ajatella oman asunnon remontteja. Hän on kiinni omassa. Eikä ole mun käytettävissä. Työn orja....

Ikea oli eilen hermostuttavan täysi ihmisiä. Se oli kuin kuhiseva muurahaispesä. Ahdistava.

Oloni tukaluutta lisäsi, että törmäsin yhteen exään. Jotenkin vain vieläkin nappasi sydän/sielu-alasta. Juttu on jo vuosien takainen, hiukka dramaattinen lavstoori. Hän ei nähnyt minua ja yritin välttää kohtaamista. Miksi? En vain välittänyt nähdä. Onko näin, että sillon ihminen ei ole minulle yhdentekevä, jos se koskettaa minua jollakin tunnetasolla? Olin aikoinani kovasti häneen lovelovelove....

Ikea oli muutenkin huono anneiltaan. En saanut mitä läksin hakemaan. Onneksi Honkkari pelasti ( HongKong. )

Kyl mie sit tykkään tällaisista sunnuntaiaamuista. Ulkona on punainen hetki, aurinko värjää nousullaan maailman vaaleanpunaiseksi. Hei, mistä tää romantiikka oikein kumpuaa? Kaikki alkaa olla yhtä hattaraa ja pilvilinnaa. Nyt täytyy palata ruotuun ja ottaa tiukempi asenne tähän elämän kurjuuteen. Helevetti soikoon!

On vain niin mukava herätä rauhallisen koti-illan jälkeen ( lue, ei ole kankkunen.) Tietoisena siitä, että tämä päivä on pyhä ja suorittamaton. Toki, tällekin päivälle on jotakin ohjattua, mutta ilmassa on tietty rentous. Ollaan vaan, lälälää....

Tämä aamukahvihetki on niitä päivän kantavia voimia. Jos tässä ja nyt on hyvä olla, niin ei tarvitse koko ajan hakea. On vaan. Ja nauttii.... Niin teen.

Tähän ikään ja elämän jaksoon liittyy paljon oman elämänsä tarkastelua. Oletko huomannut sen, my dear?

Siivoaminen ja kodin järjestely ovat minulle eräänlaista terapiaa. Samalla mietin kaikenmoista. Eilenkin mielessäni oli ajatus siitä, että elän niin kuin minua ei olisi. Elän tavallaan kuin siinä vieressä, mutta en itse omassa elämässäni. Vai liittyykö se tähän ikääntymiseen? Haluaisin vielä niin paljon, haluaisi kenties sellaista, mitä ei voi enää saada. Enkä nyt tarkoita tällä mitään materiaalista hyödykettä. Tai siis joo... Kai se olisi osaksi sitäkin. Kauheen vaikee selittää. Kuulostaa ontolle. En tiedä.

Minä en säikähdä mieleni tuotoksia. Minusta on antoisaa pohtia elämän tarkoitusta. Mutta olenko jymähtänyt omaan olemiseen, tähän ihanaan helppouteen? Saavuttaakseen jotakin on aina oltava myös valmis luopumaan. Ai on vai? Minä kyllä haluaisin kaiken ihan nyt heti ja tässä mulle! Elämä kasvattaa, poikaseni.

Eilinen auringonpaiste oli tyrmäävä!

Kävelin aamulenkkini kohti nousevaa auringon loistetta. Annoin tulla sen suoraan silmiini ja syöpyä takaraivolle. Tunsin kuinka tämä viiltävä valo herätteli ja nosti minut ylös pimeästä, synkästä ja likaisesta kuopasta. Olin tullut ylös, ulos ja valoon. Lempeää talviuntaan uinahteleva libidokin nosti päätään. Vai nostiko päätään minun haarojen väli? Hyi, nyt olin asiaton... Anteeksi, tunsin vain jälleen olevani elossa. Valolla on hirvittävä voima. Kohta on kevät, rannassa jo talitinttiset titityyttäsivät raivokkaasti. Kohta on kevät. Kevät, kevät.