Nuori Rakkaus

Ou jee! Heräsin kello puol viis ja yö oli levoton ja painajaisten sulokkaasti täyttämä... Nyt ollaan jo normi arjessa vahvasti kiinni. Tätähän tää on...

Hyi, kun oli hirveitä painajaisia. Niin hirveitä, että en tähän tohdi pistää. Valot päällä nukuin loppu yön. Se auttaa. Se on mun aurinko, synkkään yöhön ja mustaan painajaiseen. Mikähän se pistää ihmisen yöllä näkemään? Kumpuaako ne kaikki pahat ja hyvät alitajunnasta, voinko oikeasti olla niin seko? Vai olenko sekoamassa? Onneksi ne on vain unta....

Päässäni on pyörinyt Nuori Rakkaus. Rakkaus ja nuoruus. Katsoin viikolla Maajussille Morsian ohjelman. Juu, luit ihan oikein. Se oli niiiin koskettava ja homo pillitti taas. Miksiköhän nämä tunne asiat ja rakkaus minua niin koskettaa? Oli jotenkin herkkää katsoa tavallisten ihmisten onnea ja autuutta. Todistetta siitä, että rakkaus on elämän kantava voima. Miten onnellisia ihmiset oli, löydettyään sen oikean. Hyvä formaatti ja olen onnellinen kaikkien heidän onnellisten puolesta. Hei, munkin elämässä on ollut Maajussi. Mun SUURI ensirakkaus. Se oli sitä jotakin. Tutisi punteissa ja vähän muuallakin... Oih, niitä aikoja!

Tästä biisistä tulee mieleen myös teinivuosien suuri rakkaus. Tädää, mulla oli tyttöystävä. Kuitusen ihana Anu. Oltiin teinareita ja mie reppana niin rakastunut. Sellaista viatonta, mutta niin todellista. Niin Nuorta Rakkautta. Silloin kuuntelin kovasti tätä biisiä....

No, Anu petti ja jätti, mulle jäi vain syvät jäljet ja miehet. Uskokaan tai älkää, mutta teinivuosina olin kova poika heilastelemaan heterosti. En minä koskaan oikeasti ole piparirasialle pyrkinyt, mitä nyt sellaista arkaa tunnustelua. Uskoisin olevani syntymä homo, enkä mistään ole paitsi jäänyt. Mutta oli ne kivoja aikoja. Nuoret rakkaudet.

Maailma on täys Blogeja. Ajatella, blogilistallakin on kymmeniätuhansia viritelmiä. Niitä aikani kuluksi selailen, joitakin seuraan säännöllisesti. Suurimassa osassa on joku teema tahi aihio. On kakku, sisustus, muoti, masennus, laihdutus jne. blogeja.

Mie en oikein kuulu mihinkään ryhmään tai minä kuuluun kaikkiin. Pitäisikö mun jotenkin spesialisoitua? Räpellän kakkuja, kokkaakin. Laihdutan plusmiinusnolla, sisustan sievästi. Kirjoitan runoja, arvostelen leffoja, kirjoja. Matkustan ja ryppään sekä rellestän. No, mitä sit näistä? Höpötän. Sekaisin sakaisin, sinne tänne säntäilen. Onko järkee vai ei?

Maailma on täys blogei, kai minä mukaan mahdun... Olkoon elämästä.

Kemiöjärvellä ( vai onko se kemiönjärvellä?) on myytävänä vanha, ihana koulu. Siinä olisi kahvilakin! Yksi mun hulluista haaveista olisi päästä maaseudun rauhaan, jonne herrankukkaroon. Toinen hullu haave tahi unelma olisi oman pikku, pikku kahvilan pitäminen. Tässä ne olisi molemmat! Helvetti, kun olisi niin rohkea ja hyppäisi pois. Häviäisi elämään unelmaansa. Vai särkyisikö se silloin, ja unelmasta tulisi painajaista? Siinä sitä on porkkanaa purtavaksi ja ihan keittoon asti. Ihanaa on haaveilla ja pilvilinnoja rakennella. Hah!

Olen jotenkin hempeällä tuulella. Ja pitkästä aikaa tahdon yhden rakkausrunon tähän sylkäistä. Nimeltänsä Värinää Sydänkammioissa. Silvublee...

Jos minulla olisi suuri illuusio rakkaudesta

puhelun sinulle soittaisin.

Tyhjään vastaaja ääneesi kertoisin ikävästä,

luolapeikkojen hempeästä herkusta.

Odottaisin nousevaa kuuta

luistelisin vastarannalle.

Jäinen tuuli sisältäni polttavan hehkun sammuttaisi.

Lumesta tekisin saatanan

esileikkien lumilinnaan.

Tämäkin runo tahtoo eetteriin. Paha rakkausruno. Nimeltänsä Lyhyt lähiöblues. Silvublee...

Älä, minä pyysin.

Älä lyö enää.

Sinä olet satuttanut minua

koskematta kertaakaan.

Se sattuu minuun

kosketuksen puute.

Silmitön ikävä ihoasi, tuoksuasi.

Kosketa minua.

Tähän lässytykseen on hyvä päättää. Toivottavasti päiväsi on onnen täyttämöinen. Hetkeksi vielä höyhensaarille. Tule hyvä uni, älä tule paha uni.

P:S Meistä jokainen on joskus ollut nuori ja rakastunut.