Energioo!!

Ulkona maisema on sokerihuurrutettu. Jännää. Kaunista. Ihan kuin olisi lenkkeilyt satumaailmassa. Mikämikä maassa. Kyllä aamulenkki on poikaa! Enkö ole inhottavan energinen?

Lenkkeillessä mietiskelin elon hurmaa. Nyt näin kun tuntee voivansa ns. hyvin, niin mitä se on? Mitä on hyvin vointi? Mitä on voida huonosti?

Voidessani hyvin, energiani on ulospäin suuntautuvaa ja antavaa. Se on kohdallaan, sanoisin. En mieti niinkään sitä, mitä tunnen ja kuinka voin. Vaan annan elämän viedä, enkä tahmoile.

Jos voi huonosti, on sisäänpäin kääntynyt ja elämä pyörii vain oman olon ympärillä. On kuin tahmea kärpäsentappopaperi katossa. Vetää puoleensa huonoa energiaa ja räpiköi epätoivoisesti irtiottoa. Kyllä ihmisen elämä on energiaa. Hyvää tai huonoa. Hyvään energiaan pitää olla kaikki palikat kohdallaan. Se ei ole aina niin helppoa. Joskaan en minä nykyään voi enää huonosti huonosti. Huonosti vointi on sitä, että on pakko voida välillä vähän huonommin, että voi taas voida paremmin. Elämisen välttämättömyyttä.

Eilen oli hässäkkä päivä duunissa. Lorealin isot herrat Pariisista kävi tutustumassa. Mitä lie ihmettelevät? Päivä hurahti niin, että lopettaessani piippaamisen, minulla oli tunne, että olisin tehnyt töitä kokonaiset viisitoista minuuttia. Hui, hai. Joskus vain päivät menevät kuin lentäen. Joskus taas..... ne ei mene. Tämäkin on sitä energiaa. Hyvää sellaista.

Eilen alkoi suomen MasterChef. Juu, kyllä koukuttaa. Kokkiohjelmat ovat nykyisin suosikkejani. Kyllä olisin jatkoon mennyt jo ensimmäisestä tehtävästä. Sipulin pilkkominen. Olisi erityisen antoisaa osallistua johonkin tuollaiseen. MasterChefiin en voisi osallistua. Mulla on ravintola-alankoulutus. Joskin siitäkin alkaa olla jo kolkytvee. Kiva ohjelma, on taas yksi tiistai-ilta pelastettu.

Nyt heitän muutamat jooga-asanat ja jumppaan vanhaa selkääni. Työt kutsuu. Enkö ole ärsyttävän pirteä?