Kosteeta

Ilman kosteusprosentti on varmaan 110! Kaikki on tahmeena ja keli on niin hautova, että taidan munia kohta munan. Ällöö, taas kerran. Se siitä säätiedotuksesta. Ei jaksa enää edes valittaa....

Kävimme eilen suurin odotuksin sienimetsällä. Saalis oli vaatimattomat 9 kappaletta kanttarelleja. Niistä pienen soosin väsäsin, makuun päästiin.

Perjantai-illan rapujuhlat kaksin oli aika iisit. Mitäs nyt, kaksi vanhaa varista. Ei siinä humppaa heitetty, eikä Heelankoorit helissyt. Marketta oli parisuhdeterapia tuulella ja nosti pöydälle muutakin kuin saksiniekkoja. Elokuun tummassa samettiyössä lenteli turhankin terävää kommenttia, eikä päästy asioissa eteen, eikä taakse. Ei voi ymmärtää, miksi rakentava keskustelu ihmissuhde asioissa voi olla niin hedelmätöntä. Tai niin no joo.... Toinen pörrää iloisesti niin kuin hunajassa uitettu mehiläinen ja toinen... no, on eri aaltopituuksilla. Kaukana toisistaan ovat.

Ei tämä mitään uutta ole. Joka syksyinen juttu. Mistähän Marketalla kumpuaa tämä syksyinen parisuhteen parannus? Elosyyskuu rätistään ja sitten tulee rauha. On hyvä välillä hämmentää, että kaikki ei ole itsestään selvyyttä. Haluaako se Marketta leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa, ei ole helppo nakki ei.

Ensi viikonloppuna on Pinkkibileet. Hyvä ystäväni Lontoosta on tulossa vierailulle. Ajattelimme järjestää vaaleanpunaiset juhlat. Ei meitä montaa henkeä ole, mutta uskoisin, että hauskaa on luvassa. Juhlat on sunnuntaina, joten minulla on pitkä viikonloppu vapaa. Menen töihin keskiviikkona. Kivaa kun on tiedossa kivaa. Siihen loppuukin syksyn porkkanat. Sit ei oo mitään kivaa odotettavissa. Hui! On pakko keksiä lisää porkkanoita. Ajattelin, että menisin pitkälle viikonlopulle Barcelonaan. Kävin jo alustavasti lentoja, hotelleja läpi. On vain niin mälsää matkustaa yksin. Patte ei tykkää matkustaa, eikä minulla ole ketään sellaista ystävää, joka matkustelisi kanssani. Kukaan ei halua leikkiä mun kaa.... Menen siis yksin. Jep.

Niin on taas yksi viikonloppu takana. On kyllä ihanaa, kun voi tulla tänne mökille jo torstaina. Viikonloppu tuntuu niin paljon pidemmälle. Yhtä nopeasti se menee kuin kaksi päiväinenkin vapaa, mutta kerkeää kunnolla pysähtymään. Voisihan tänne jäädä oleilemaan. Kostea ja kuuma kaupunki ei hirveästi houkuttele. Onneksi mulla on se ilmastointilaite. Muuten kuolisin. Matinkylänrannat on täynnä sinilevää, uimaankaan ei pääse. Voi räkä!