Löllöpöllö matkustaa

Himas ollaan. Ihana olla kotona ja samalla outoa. Viisi viikkoa on hurahtanut ja olen käynyt täällä vain kääntymässä ja lähinnä huoltamassa asioita ja pesemässä rättilöitä. Nyt on saavutettu jo se vaihe, että täytyy nipistää itseään, muistaakseen olevansa työtä tekevä ihminen ja normaalisti elämässä on myös arkea. Mikä järkyttävintä, niin tätä on vielä neljä viikkoa jäljellä. Eihän tämä ole tavallista ja siksi tietenkin ajatusmaailmallisestikin hämmentävää. Ei uskoa todeksi voi. En ole kyllästynyt lomailemaan, mutta jonkin asteista rutiinia kaipaan. Ai miks? Olen tietysti elänyt kuin sika pellossa ja yhtäkkinen havahtuminen näihin kesäkiloihin saa minut voimaan huonosti. Joo, joo, kaljan litkiminen ja syön mitä haluan, paisutti minut näihin äärirajattomiin mittoihin juurikin hetkessä. Kaikki vaatteet puristaa ja on hankala olla minussa. Ihan oikeesti, matkaillessa autossa, oli pakko pitää housuja auki, koska ne kinnaa niin helvetisti. Lomaa siis vielä jäljellä ja juhlia tulossa ja olut maistuu vieläkin, niin mitä tästä seuraakaan? Huh, pakko tehdä jotain... Aamukahvit ilman pullaa, kuin mää pystyn, kuin mää kykenen? Nyt läski ruotuun!

Mökki (Huvila) Mutouksella

Lontoon poika taittaa vastan

Vehreetä

Reissu meni oikeinkin mukavasti. Vietettiin viikonloppu Oulunjärven rannalla, Mutous nimisessä paikassa. Mökki on hyvän ystäväni vanhempien hurmaava kesäpaikka. Hassua sekin, kuinka erilaisia kesäpaikat voikaan olla. Täällä vehreetä vihreetä huru mykke ja meillä kuivaa, kalliokangasta. Saunottiin, syötiin, juhlittiin, sitä sellaista parhautta, mitä kesällä voi vain olla. Tehtiin kesäretki Kassu Halosen taidetalolle ja käytin kattelee maisemii. La-iltana kunnostauduttiin ja minäkin valvoin peräti neljään saakka. Meillä oli hurmaava enkeli-runopiiri. Ystäväni äiti on runosielu ja meillä riitti analysoitavaa. Ihanaa henkevyyttä kesäyössä. Ja hei, aurinko laskee veri leit ja nousee samantien. Se on aina uskomatonta. Kiitos, kiitos kaikille. Oli kyllä mukava viikonloppu.

Tuurikin juuri

Sieltä matkamme jatkui Vaasaan, jossa yövyttiin. Siellä ei mitään sen ihmeellisempää. Oltiin perillä illalla ja matka jatkui aamusta Tuuriin. Odotukset oli kenties turhankin korkealla paikan suhteen. En oikein ymmärrä, miksi se on saavuttanut maineensa. Sitä samaa kamaa mitä muuallakin, eikä edes edukkaasti. Olin ymmärtänyt, että siellä olisi tavaraa tarjolla pilkkahintaan. Ei ollut. Rättiosasto jotakin sellaista, että ei istunut minun makuun. Leivänpaahdin mökille ja nenäkarvatrimmeri. Siinä kaikki ja ihan normihintaan. Karjaalta olisi saanut halavemmalla. No, mut tulipahan nähtyä ja koettua. Ajelu kauniissa kesäsuomessa on aina antoisaa.

Kauniit Kodit Heinäkuun numerossa kolumni ja taide

Kauhiaa, kun ihmisellä on lomalla niin kiire, että nytkin on pakko rientää. Naama kohti mökkiä ja nyt onkin taas kiva päästä sinne kyllästyy. Viikonloppuna on tulossa vieraita ja seuraavalla viikolla vierailu kavereiden mökille. Ehkä en kerkeä kyllästymään. En niin. Nautitaan nyt. Kesä on. On kesä.