Juhlat juhlittu ja armoitettu arki pelastaa. Tämä tasainen päivien kulku saa mieleni levolliseksi ja oloni ihmiseksi. Miksi näin viime yönä pahaa, pahaa painajaista? Piti nukkua loppu yö valot päällä. Pelotti perkeleesti. Hui!
Menetin unessa järkeni, minusta sammui valot. Kaikki oli ohi ja kaput. Olin elossa, mutta kukaan ei nähnyt, eikä kuullut minua. Elävä kuollut. Oli ihanaa herätä tähän aamuun. Olen siis olemassa!
Pätkä työpäivä edessä. Viisi vapaata tiedossa. Onneksi on se Himos, on aktiviteettia ja ihmistä ympärillä. Illalla teen Limoncellojuustokakun matkalle mukaan. Pakkaan topat messiin ja sukset pussiin, eikun menox! Tico, Tico....
Huikeen hauskaa Himoksen reissua! Laitahan sitten matkaraporttia tänne blogiin ja pidä kamera mukana joka paikassa. Sä et oo vielä edes esitellyt sitä sun hiihtoasua!
VastaaPoistaThänks beibe! Juu, raportti on tulossa ja kuva myös uudesta topasta :)
VastaaPoistaHiukka tätä onnee varjostaa snadi flunssa olo. En sairastu, en, en!!!