Talvista maisemaa

Loma on kaukainen muisto vain ja nyt mennään muistoilla. Blogi on siitä kiva, et jos sattuu unohtaa, niin on varsin herkullista käydä kurkkaamassa vanhoja postauksia. Esim. lomakuviin on hauska palata, koska saa hetken olla taas jossain. Tai täällä mut mieles ihan muualla.

Käytiin UK:n kans eilen retkellä. Minä teet termariin keittelin ja ripsipiirakat fuuliopaperiin nätisti laittelin. Mentiin Porkkalaan, sinne niin virkistysalueen kaltsuille ja vot sie, kun oli nättii.  Ennen kaikkea päästiin metsään ja kyllä siinä oli kuntoliikuntaa, kun liukkailla ja lumisilla kallioilla taaperrettiin. Ylen oli antoisa reissu. Mie kuvasin ja UK metsästi pokemoneja. Ihan oli kuulkaa retkipaita hiestä märkä, kun kotio saavuttiin. Suosittelen retkeilemään talvisessa luonnossa. Siinä on eksotiikkaa ja paljon happee.

Olen luuseri. Pitkällisen ja ankaran pohdinnan jälkeen lopetin valokuvakurssin kesken. Se ei vaan ollut mun juttu ja jo sitä aloittaessa tuli outo tunne. Kurssi oli helvetikseen tekniikkaa ( joka tietty on tärkeä, ) mut se tappoi minussa luovuuden ja jopa halun kuvata, innostua. Tää nyt on mulle harrastus ja sen pitäisi olla kivaa, mut kun ei ollut. Sain siitä hirveen ressin, valvoin öitä ja ahistuin. Onko sellaisessa mitään järkeä. Ei sitä enää olisi pitkään kestänyt, mut mun sydän sanoi lopettamaan. Eniten mua ihmetyttää se, että en näe kurssin oppeja missään kuvissa. Okei, jostain niitä löytyy, mut noin yleisesti kuvista ei niitä huomaa. Joo, valot ja varjot tietenkin, mut niin paljon asiaa, mitä on vaikea oppia ymmärtää ja kun niitä ei näe missään. Jotensakin outo fiilis. Nuolen hetken haavojani ja ei kuvaus opettelu tähän lopu. Maalima on täynnä kivoja kursseja ja varmasti löytyy minullekin se oma. Missä opiskelu menee hauskan kautta, eikä ole niin lannistavaa.

Yksi kurssi päättyy toinen alkaa. Aloitin viikolla Espanjan kielen opinnot. Saa nähä mitä tästä tulee. Sellainen suomiespanjaseuran tehokurssi. Joka To aamupäivä kälätetään kolme tuntia epsanjaa. Katsokaas, jos se tie sinne vie joskus pidemmäksikin aikaa asustaa, niin kyllä auttava kielitaito on asiaa. Mun kielipää on onneton, mutta tämä onkin tieteellinen testi. Oppiiko vanha senjoriitta enää uusia temppuja. Ehkä tässä on motivaatio enemmän kuin silloin joskus nuorempana. Ei missään savossa tehnyt englannilla yhtikäs mitään. Siellä puhuttiin savvoo hiljoo ja kovvoo. Sillä pärjäs. Ei pärjää enää. Avoimin mielin annan itselleni mahdollisuuden.

Jassoo, päivä kääntyy jo iltapäivään ja mie oon vielä ihan aamutamineissa ja sänkykin on petaamatta. Nyt täytyy tormistautua ja lähtee vähän ulos. Onhan se sit kuitenkin kiva, kun tuota lunta tuli, mut yhtään enempää ei tartte. Näin on hyvä. Autosta irtosi pakoputki, onneksi ei ollut kallis remontti. UK:lle jouduttiin ostaa uus, kun hän kolaroi vanhan siinä hirveessä lumimyräkässä mikä oli silloin ennen joulua. Mistä nää autot nyt tähän tuli. Sekavaa. Nyt ulostus. Tsau!

P:S Muutama maisemakuva Porkkalanniemestä.