Kotona kaikki on toisin

Jotta lomamatka saa luonnollisen jatkumon, niin sille on kirjoitettava loppu. Kotona ollaan siis. Se on aina niin ihmeellistä, että vielä eilen heräsin Malagan auringon paisteeseen ja tänään jo kotona. Omassa sängyssä! Onko maailmassa parempaa paikkaa kuin oma peti? Ei ole. Eikä tule. Tyynylläni oli selkeästi ollut ikävä, kyllä tuollaiset asiat aistii. Siis se hetki, kun painon pääni omaan tyynyyn, oli sanoinkuvaamaton ja onnellinen.

Oisko Mijas

Kotimatka meni hyvin. Jännitän niitä aina suhteettomasti. Pelottaa se, jos lennot on peruttu tai ne on myöhässä tai meitä pidetään panttivankeina koneessa tai tulli vie mut Siperiaan tai me myöhästytään luonnon katastrooffin takia tai tai tai.... Lista on loputon. Turha huoli tälläkin kertaa, aikataulussa tiukasti, alppien yllä oli turbulenssii, mut olin niin väsy, etten jaksanut panikoitua. Lento meni muutoin hyvin, mut se viimeinen tunti alkoi olla sitä eiks tää ikinä oo perillä. Mua ei oo luotu istumaan paikallani. Ajatelkaa, jos lentomatkan ajan saisi vaikka siivota. Voisin pestä koneen ikkunat ja paskahuussit oikein tolun kanssa. Voisin silittää kapteenin ja henkilökunnan paidat ja mikä ettei, jos olisi pyykkikone, niin siinä samalla voisin pyöräyttää nekin. Voi veikkosella, kuinka matka menisi joutusaan ja mie voisin lentää vaikka austraaliaan.

Kulmilla

Apua tää liikkuu

Pyykkikone jyllää jo ja matkalaukku on purettu. Tein sen jo illalla. Haluan saada arjen heti elämään. Oltiin himas vaille ysi ja hetken piti pyöriä ympyrää, et mikä maa, mikä valuutta. Mistä aloitan, miten saan taas arjesta kiinni. Laitoin meille lämpöiset voileivät espanjalaiseen tapaan ja jälkiruuaksi nautittiin pikarilliset malagaviiniä. Sanoin UK:lle: "Vaik loma loppuu, niin elämä ei saa olla tylsää." Eli arjesta juhlaa, pienillä nyanseilla. Menin koisaa kello ykstoista, tipahdin poks.

Mijaksen kylillä

Mä näin valon

Loman paras osa on tulla kotiin, eikö niin? Erityisen ihanaa on tulla kotiin, jossa on siistiä. Olin ennen lomalle lähtöä laittanut paikat kuntoon. Minua vaivasi jo Malagassa joku ihmeellinen surumielisyys tai joku. Ensimmäistä kertaa ( kai ) en olisi välttämättä halunnut päästä himaan. Olisin mielelläni jatkanut matkaa. Leikittiin UK:N kans ajatusleikkiä, että olisimme jatkaneet reissua Italiaan ja sieltä Kreikkaan autoillen. Ois kierretty mualimmoo. Laskettiin et jos myytäisi asunto, niin kuinka pitkäksi aikaa matkustelu olisi mahdollista. No, ei pitkään ja tämä nyt oli sellainen ajatuspieru, niin kuin sanotaan.

Tiukka ilme

Espanjan vanhin areena. Hyvä et on lopetettu.

Oonks mie koskaan kertonut, et takavuosina eräs hyvinkin tunnettu astrologi teki mulle kartan. Se ei ollut mikään huuhaahömppä, vaan ihan oikee juttu. Siis silleen. Mut muistan, että hän sanoi, et sen kartan mukaan mun pitäisi muuttaa Espanjaan. Tulisin olemaan siellä hyvin, hyvin onnellinen kaikilla elämän osa-alueilla. Hän jopa sanoi, et jos olisi minä, pakkaisi kamat saman tein ja muuttaisi. Tämä on jäänyt mulle mieleen. En sit tiiä, olen kuitenkin munaskuita myöden suomipoika, se saattaisi tulla äireetä ikävä. Tai sitten ei. Tekemättä mitään, en pysty olemaan, mut tarjottiinhan mulle parturin duunii Malagaan. Sinne siis.

Kukka se on kukkakin

Nää humputukset ( lue, unelmat ) jää kyllä, kun päästään taas arjen syrjään napakasti kiinni. Tulee stressit, kiireet, laskut, ylä ja alamäet jne. jne. Kyllä siinä haaveet haihtuu ja elämä asettuu taas omille uomilleen. Tuumasin illalla UK:lle et eiks oo ihana olla himas. Hän vastaamaan, et Rva. on taas pari iltaa ihan tyytyväinen, ennen kuin aloittaa valittamaan, et tehdään jotain, lähetään jonnekin... Niinpä, tätähän tää on. Elämisen tasapainon tavoittelua alvariinsa. Mut nyt mie lähen hapetukselle. Tänään on veepee eli lasku arkeen tapahtuu softisti. Pitäskö tehdä makaroodilouda? Hyvä suomiruoka ja paljon kepputtia. Adios! P:S Vielä muutama lomakuva.