Anna jo onnistua

Juu, ei nuolasta ennen kuin tipahtaa. Ei meinaan olla uuden asunnon omistajia, toistaiseksi. Viime tiistaille tarkoitetut asuntokaupat peruuntui. Oltiin kyllä asiallisesti pankissa, mutta muutaman epävarmuustekijän takia, emme uskaltaneet laittaa nimiä paperiin. Vaadittiin lisäselvitystä. On sanomattakin selvää, että nyt koetelleen hermoja ja vähän päälle. Hohoijaa, taisin kehua viime postauksessa, kuinka musta on tullut vanha ja viisas, enkä suotta möyhöö. Juu, en möyhöö mut kyl tää voimille ottaa tämmöinen hemmetin säätö. On sitten nuori tahi vanha.

Pettymyksen määrä on ollut musertava. Näytti nimittäin sille, että kauppoja ei pääse syntymään, ja meillä jatkuu se kuluttava uuden kodin löytäminen. Hetken olin jo varma, että kadulle tässä joudutaan. Taloyhtiön hallitus ja isännöitsijä heittäytyivät hankalaks. Tai miten sen nyt ottaa. Ovat kaikki ikäihmisiä ja asioiden hoito on kankeaa tai onko se jopa haluttomuutta ottaa vastaan uusia asukkaita. Muutosvastarintaa tai jotain. Myyjälle tämä oli tietysti järkytys, koska hän oli asioista pihalle kuin lumiukko. Hän ei asu täällä, eikä kyseisessä asunnossa olemoisinkaan. Asunto on ollut tyhjillään jonkusta aikaa ja kaikki se olennainen ja tärkeä tieto tulevia remontteja kohtaan oli jäänyt hänelle(kin) tiedottamatta. Niin kuin meille kaikille. Asiat selvisi päivää ennen kaupan tekoa ja siksi kaikki kääntyi niin epävarmaksi. Auts.

Tuulta purjeisiin!

Kaksi päivää on s-postit ja kaikki viestit sinkoilleet eestaas ja mitä ihmeellisempää tarinaa on syntynyt. Myyjä laittoi kovat piippuun ja on ilmeisesti nostanut sellaisen älämölön, että Espoonlahti on ollut varpaillaan. Hih, aika kiva aloitus muutolle. Rouva saapuu takas Espouseen! Täältä tulee semmoinen pariskunta, et oksat pois ja männynkävyt. No mut joo, oikeesti meitä johdettiin tietoisesti tai tiedostamatta harhaan ja asiat piti selvittää. Mitään ei vieläkään ole varsinaisesti mustaa valkoisella, koska sellaista tietoa ei ole vielä olemassakaan. On suusanallista informaatio, johon meidän tulee nyt tyytymän. Asiat on nyt kuitenkin silleen selvät, että taloyhtiön puolesta tehtävä kylpyhuoneremontti aloitetaan meidän asunnosta yhtäaikaa remonttimme kanssa jo toukokuussa. Tarkkaa päivämäärä ei ole vielä olemassa, mutta otan sen riskin ja uskallan elää asian kanssa. Lähtökohtahan oli, että meiltä evättiin remontin teko kokonaan ja ilmoitettiin, että huoneistokohtainen remontti alkaa joskus välillä 2017 - 2019.

Onko tämän kaiken tarkoitus se, että meidän ei tulisi muuttaa saman katon alle. On sen verta vaikeaa ollut tämä koko asuntohärdelli. Vai ymmärtäisinkö asian niin, että vaikeuksien kautta voittoon ja lopussa kiitos seisoo. Yhdyn mieluusti jälkimmäiseen. Ei tämä nyt ihan paras aloitus ole ja toivon, että tästä ei seuraa lisähankaluuksia tulevaisuudessa. Voihan se olla, että taloyhtiön kanssa saa jatkuvasti tapella, mutta se riski on vain otettava. Elämässä joutuu joskus menemään riskillä. Tai vaihtoehtoisesti pääsemme uinahtavaan mummolaan ja asustamme siellä onnellisina elämämme loppuun asti pikkuisessa linnun pesässä. Asunnosta tulee mieleen linnun pesä vai oisko se pönttö? On silleen korkeemmalla kalliolla, puiden latvat kurkkii keittiön ikkunasta.

Tänään rouva ei pääse kaupoilla ja joudun valtuuttamaan UK hoitaa asian. Harmittaa, koska tämmöiset ovat sellaisia asioita joita harvoin pääsee fiilistelee. Saattaisin uskoa, että tunnelma kaupoilla on vapautunut ja ylen tyytyväinen. Meille kaikille. Ei ole kenenkään etu, jos asiat menee mönkään. Mua ei silleen hirvitä, koska asunto on meille tehty. Siinä oli kaikki ne kriteerit mitä tavoittelimme. Ja ei sellaisia ihan joka kivan alla kasva. Eikä pidä tarttua kiinni negaatioihin. Varmasti myös paljon hyvää on tulossa. Arvatkaas mitä mä teen pääsiäisenä? Ei varmasti ole vaikea arvata. Juu, r e m o n t t i a ! Hetkinen, eipä olla niin varmoja. Kaikki voi vielä muuttua. Anna jo onnistua, pliide!