Yllättäviä käänteitä ja muuta sotkua

Nyt alkaa olla maalimankirjat sekaisin. Nukuin sit kymppiin, enkä edes herännyt Ukkorähjän käyskentelyyn aamulla. Sikeesti tuhnutin kuin sika. Heräsin kyllä yöllä piipille ja ajattelin, että tuskin unijukka enää kanssani jaksaa. Mut niin vaan armo kävi ja tässä sitä nyt ollaan. Tööt ja levänneenä kuin vanha ja ruostunut kyntöaura.

Ymmärtänette, jos haluan varjon

Eilinen päivä sai yllättävän käänteen. Päiväohjelmani oli suunniteltu niin, että vieraat saapuvat tänään kesäjuhlistamaan. Oli siis kaikkea tekemistä huru mykke ja iltapäiväksi vielä kaupoilla käynti. Yhtiökumppani soitti ja lahopäälle ( minulle) selvisikin, että kemut oli suunniteltu alkavaksi vasta sunnuntaina. Tipahdin ihan tyhjän päälle. Mittee mie nyt teen. Enhän minä voi ruokia alkaa esivalmistelee sunnuntaille ja turha on vielä siivotakaan, puhumattakaan kattauksesta. Lomalla tämmöiset yllättävät käänteet otetaan vastaan tietyllä tyyneydellä, ei tullut hätä, eikä paniikki. Sain vapaaillan ja toteutin itseäni kuuntelemalla puhelintoivekonserton ja nautin muutaman huurteisen. Oli niin kuin kesäiltaa parhaimmillaan. Aurinko antoi parastaan, mutta nyt, kiitos uusien kaihtimien, terdellä ei ole tukalaa istua. Siellä on ihana varjo. En voi muuta sanoa, että se oli kyllä fiksu keksintö. Välillä ihan pitää ihmetellä kuinka fiksu sitä onkaan?

Viimeistelyä vaille valmis

Ukkorähjä sai alaterden harjaansa, se on vain pientä viimeistelyä vaille valmis. Hyvä siitä tuli, mutta me olisimme halunneet isomman. Mökin vuokranantaja on niin nuuka mies ettei vara ollut enempään puutavaraan. Itse pitää ostaa kaiteet ja helmalaudat, niitäkään hän ei katsonut tarpeelliseksi. Helvetin kitupiikki, olisi niin ihanaa laittaa joku sohvaryhmä ja pari palmua alaterdelle. Siellä olisi nyt sellainen chillauslounge, missä voisi hengailla alku- ja pääruuan välissä ja ottaa raikastavan drinksun. Tähän on nyt tyytyminen, toverit. Voi tätä huutavaa elämän vääryyttä!

Laitoin kuin laitoinkin eilen jumppastuudion pystyyn ja nylykytin mennä stepperillä niin, että kipinät vain sinkoili kalliolla. Hyvä etten metsäpaloa aikaan saanut. No huh, nyt taidan hiukka liioitella, mutta ihan kuin mun perse olisi jo hitusen kiinteälihainen eikä suinkaan hyllyvä rasvamassa. Jos hinkkasin mennä kolme kilsaa, niin jouduin kyllä juomaan iltaehtoolla muutaman oluen enemmän. Eli lähtökuopissa ollaan taas.  Mut hei, pullaa enkä piparii eilen nauttinut. Illaksikin paistoin vain munakkaan ja se ei lihota. Mutta kummallisen turpealle tuo pärstä taas vaikuttaa. Peiliin ei uskalla. Ostan isommat aurinkolasit, sellaiset, jotka täyttää koko naaman. Incognito.

Ukkorähjä, siinä rakentamisensa lomassa, antoi taas palautetta olueni juonnista. Jos häntä nyppii mun ottaminen, niin mua alkaa pikku hiljaa närästää tuo jatkuva huomauttelu. Kohosin asian yläpuolelle, enkä millään muotoa kohottanut ääntäni, enkä tuonut sanomaani edes ilkeää sävyä. Totesin hyvin tyynesti, että jos sä ihmettelet kuinka jaksan ottaa oluen, jos toisenkin, kesäisen iltani kunniaksi, niin minä taas ihmettelen sitä, että kuinka sä jaksatkaan puuttua asiaan. En varmasti aiheuta yleistä häiriöö ja väitänpä jopa, että olen vallan lupsakka ja rauhanhaluinen nautiskelija. Pötyä on pöydässä, sauna lämpiää ja mökki on siivottu, jos enemmänkin. Kaikki hommat hoituu ja tilanne on kontrollissa. Jos sanomisellani ei ole toivottua tulosta ja se napina ei lopu, niin äärikeinoina pakkaan kamat ja lähden baariin. Tuolla ikävällä kyttäämisellä on sellaiset seuraukset, että elämä alkaa ahistaa. Ei oo kiva olla. Luulisi hänenkin jo tietävän, että tämä kuuluu kesäiseen kuvioon. Hyväksyisi sen, että puoliso on tuurijuoppo, ei niinkään alkoholisti. Pääsisi hänkin helpommalla, eikä tartteis joka helvetin tölkkiä olla kyttäämässä.

Nyt täytyy lopettaa. On mentävä kirkolle suorittamaan tarvittavat raaka-ainehankinnat juhlia varten. Pitäisköhän ihan leipoa leipää?