Unelmissa oikea

Mä oon niin häpiii! Sain just verottajalta iloista postia. Siis veronpalautusta ihan mukavan summan. Voi tsiisus, kun ihminen voikaan tulla onnelliseksi niinkin maallisesta asiasta kuin raha. Ei kai saisi, tai hitto, miks ei. On tää sellaista pennin venyttämistä ollut, että pikku helpotus ei tee ollenkaan pahaa. Nyt voi itseään huoltaa, ainakin otan naaman täyteen botoksii ja ostan uuden tyllihamosen. Tarkoituksissa on ollut matka Espanjaan joulun tietämillä ja nyt matkarahat on turvattu. Eiks ne maksa palautukset joskus joulukuun alussa, jee. Tänään on hyvä päivä.

Elämässä ei pitäisi koskaan katua mitään. Pitäisi olla sinut ittensä kans ja antaa kaikki tyhmyydet anteeksi. Juu, kyllä kyllä. Mut en mie voi sille mitään, että olen viime aikoina paljonkin miettinyt, että mua kaduttaa. Tehtyjä ei tekemättömäksi saa, enkä minä sillä. Nuorena on hullu hupakko ja sen piikkiin voi laittaa paljon, mutta tuota ammatinvalintaa ja opiskelun puutetta mie välillä kadun. En kuitenkaan niin, ettenkö olisi piipparin ammattiini tyytyväinen. Ehei, se on ollut antoisa ja mahtava matka.

Unelmissa oikea

Sitä olen pohtinut, että miks ihmeessä en koskaan sitten yrittänyt tai edes ajatellut, että olisin voinut opiskella valokuvaajaksi tai sisustusarkkitehdiksi. Ei kaiketi ollut tarvittavaa itseluottamusta. Vai meniskö se niin, et jos olisin opiskellutkin, niin nyt olisin siihen uraputkeen tyytymätön ja haaveilisin kampaajan ammatista? Kyllä ihminen on pösilö. En ole kiittämätön nulikka, kiitollinen olen. Leipä on pöytään tullut ja taiteellista työstöä tukka on parhaimmillaan. Eniten mua kai harmittaa se, että nyt alkaa olla liian myöhäistä totaaliselle alan vaihdolle. On vaan liian vanha, eiks oo kauheeta.

Jos saisin tällä hetkellä päättää, niin mieluiten valokuvaisin ja kirjoittaisin. Tai ehkä mää tekisin tätä kaikkea. Sopivassa suhteessa tukkaa, kuvaa, kirjoitusta ja sisustusta. Onhan mulla näihin kaikkiin joku koulutus ja osaaminen. Proo en ole kuin tukassa ( herramunvarjele, sitä jo kolkyt vuotta takana.) Ja vuoden kestävät valokuvauksen opinnot alkavat ensi kuussa. Mitä mää siis märisen? Sitä kai, et olisi niin mahtavaa olla oikeesti valokuvaaja tai jotenkin kirjoittaja tai niitä molempia. Niin kuin oikeesti. Anna mun kaikki kestää taas...

Kävin uimas ja rannalla oli kesä. Oli kuuma. Vesi oli kylmää. Otin uimalasit messiin, tarkoituksissa uida matkaa. Ei voinut pitkään, kylmä kangistaa pian. Nyt lähden Itikseen, välttämättömyys tarvikkeita on saatava. Bee vitskuu ja kalaöljyy, niitä ilman ihminen ei voi elää. Ehkä syön sushin ja sit painun duuniin. Tsau.

Elämyksellistä elämää

Olipas antoisa viikonloppu citis. Mie nautin ihan kybällä. Oli mukavaa olla ihmisten ilmoilla ja silleen. Sanoinkin UK:lle, et ihan kuin oltaisiin matkoilla. Kaksi päivää aistimusta ympärinsä, taidetta, elämyksiä ja fuudia. Kaivattua vaihtelua mökkeilyyn. Toden totta.

La kierrettiin kaikki nämä uudet terassit ja menot mestat. Sieltä ykköseksi nousi ehdottomasti Katajanokalle nouseva Allas see pool upea alue. Keskellä kaupunkia kolmen altaan biitsi! Ja vimpan päälle toteutettuna, mahtavat terdet ja muut alueet. Olen varma, että tästä tulee kesien hitti, ei enää tälle kesälle, mutta jo seuraavalle. Ja mikä ilon tuottaja voikaan olla turisteille. Raskas päivä kaupungilla/nähtävyyksillä ja sen jälkeen saunaan, uimaan keskustassa. Hyvää ruokaa (toivottavasti,)
vähän drinksuu ja DJ soittaa mukavaa musaa. Todella hyvä juttu!

Käytiin tsekkaamassa myös Löyly ja Hernesaarenranta. Kivoja mestoja molemmat, postaus näistä kaikista Lemon Decon puolella, jos haluat käydä kurkkaamassa sieltä. La oli tuulinen, mutta aurinkoinen päivä, ei mikään hirvittävä tungos terasseilla, eikäpä me oltu ilakoimassa. Kunhan katseltiin paikat ja nautittiin muutoin.

Katajanokalla sattui olemaan lähiruokatori ja sielläkin kerettiin kierrellä. Mukaan tarttui kylmäpuristettua rypsiöljyä ja ankan munia. Paikan päällä syötiin nyhtöpossuburgerit, jotka olivatkin taivaallisen hyviä. Hei, mä olin ihan fiilareissa vaikka oli ihmistä kuin pipoo. Yleensä en niin hirveesti tykkää isoista ihmismassoista, mut nyt nautin tästä. Ihmisii!

Sivistettiin itseä ja käytiin La, että Su taidenäyttelyssä. Taidehallissa Niki de Saint Phalle ja Kiasmassa Ernesto Neto ja Choi Jeona Hwa hurmaavat näyttelyt. Kaikki tyyni sellaisia väri-iloitteluita ja hauskoja, hyvän tuulen näyttelyitä. Nyt sai sielu sitä kaivattu ravintoo ja ylen oli hyvä tuntemus. Näistäkin postukset Lemon Decon puolella, silvublee.

Oli kyllä kiva olla ihmisten ilmoilla ja ennen kaikkea nähdä ja kokea asioita. Tästä täytyy tulla kiva tapa ja harrastaa enemmänkin kulttuurikohellusta. Elävää musaa kaipaisin ja enemmänkin klassiselta puolelta. Käytiin musiikkitalosta hakemassa läjä esitteitä, en ole vielä ehtinyt tutustua ja sen teidän, että lippuja on vaikea saada. Yritetään.

Auton ensimmäinen vuosihuolto on nyt takana. Huh, on se kallista lystiä. Mutta ei sitä voi jättää tekemättäkään. Itsestä ei niin väliä, pitäisi päästä hammas ja -silmälääkäriin, mutta ei nyt ole vara, kun auton huolto maksoi niin paljon. Eiks oo just niin ihanan äijää? Jakajan hihna tai joku oli lähes rikkipoikki ja se olisi kuulkaa tielle jättänyt. Tuli siis huolto kreivin aikaan.

Jep, jep. Näillä mennään. On muuten jo ihan syksyn tuntu ja vesi meres ihanaisen viileetä.

Syksyn sävel

Harmaata ja vettä sataa, siis syksyä. Oonks mie jotensakin pervo, mut mua ei yhtään haittaa. Ilma on täynnä happee ja mun tekisi mieli laittaa kumisaappaat jalkaan ja lähteä räiskii lätäköihin. Hypätä tasajalkaa niin, että kura vain roiskuisi. Mutta en mene, eihän aikuiset silla lailla höpelöidy. Ihan lapsellista. Mutta uimaan menen. Ja menen halliin, koska siellä on hyvät hierovat putoukset ja niskat on niin juntturassa, että en pöllöä saata sanoa. Ei ole vara oikealla hierojalle, niin tuossa oiva, halpa apu. Ovat sen verta tymäkät putoukset, että ne oikeasti aukaisee jumit. Seison alla tunnin, jos toisenkin. Höyrysaunassa sulan ja sitten kylmävesialtaaseen. Vesijuoksen ja olen uudesti syntynyt sitten niin. Pullakahvit uimahallin kahviossa on palkinto. En ota rasvaista viineriä, otan sen tavallisen pullan, jossa ei ole kaloreita kuin nimeksi. Iloiseksi tulen niin.

Olen taistellut vastaan maksullisten kanavien. Annoin pari viikkoa sitten periksi ja meillä on uusi perheenjäsen Netflix. Vallan olen hurmaantunut. Tavallisilla kanavilla ei tule mitään ja se on alkanut jurppia. Katsokaas, olen iltatyöläinen. Himas siinä kasin - ysin maissa. Syön ja asettaudun soffalle vaakaan. En mää enää siinä vaiheessa jaksa aktivoitua jumppaamaan, harrastamaan, siivoamaan what evör. Tahdon vain olla ja katsoa töllöä. Sen tunnin kaks viettää laatuaikaa. Relaa ja tyhjentää päivän hulinat.

Syksy

Kaupalliset kanavat tekevät omaa kuolemaansa, ei niillä ole oikein muuta tarjottavaa kuin uutiset. Ja hah, eilisissä uutisissa tulikin uutinen, että ämteeveekolmosella menee huonosti. Enkä ihmettele. Maksulliset vie katsojat. Taivahan tosi. Onks parempaa, kun voit itse valita mitä katsot, mihin aikaan ja vielä ilman mainoksii. Hitsi, kun olen ihastunut. Tällä hetkelle hauska hömppä Grace&Frankie ja dokkaritarjonta myös mielenkiintoinen. Monen illan pelastus, sillä tavan kanavilla se on sellaista tylsistynyttä kanavasurffailua.

Italiassa on jytissyt oikein kunnolla. On kaameeta kattoon järistyksen tuhoja. Pikku kylä on lähes kokonaan maan tasalla. Hui, kun mua karmii ihmisten suru. Monet ovat menettäneet perheen jäseniä ja ystäviään. On vaikea kuvitella moista. Herätä keskellä yötä siihen, että talo käytännöllisesti katsottuna lähtee alta. Jäät loukkuun sortuneisiin raunioihin. Elämä menee pikku hetkessä aivan sekaisin, on vain tuhoa, turmaa, kuolemaa ja surua. Miten tuosta voi selvitä. Ei pelkästään vain tämä hetkellinen tuho, mitä on elämä tapahtuneen jälkeen. Yritän ajatella, että minulta menisi koti alta, ystävät ja sukulaiset kuolisivat kaikki. Mitä jää jäljelle? Ei pysty ymmärtää, ei käsittää. Liian iso pala kakkua käsitellä. Voisin tietysti sanoa, että on onni, kun Suomessa ei jytise. Sitä vain mietin, et tajutaaks me kuinka iso asia on asua maassa, missä ei juurikaan ole luonnon katastrofeja. Vielä.

Ei mennä möksälle. Nyt on saavutettu se piste, et siellä ravaaminen kyllästyttää. Tahtoo kaupunkiin. Tahtoo citielämyksii. Sieluni janoaa taidetta tai jotain. Vietämme sportti/kylthyyri viikonlopun. Joku kiva näyttely ja pyhäpäivä kahvilassa. Meniskö ihan ytimeen, että keskustaan. Joo! Jette kiva.

Arjesta juhlaa

Sataa ja on maanantai. Voisi olla juhlien jälkeistä apatiaa, mut ei oo. Oli niin kivat kemut ja ystävien läheisyys ja heidän antama hauskuus kantaa pitkälle. Tuli taas monta elinvuotta lisää, jos sitä nyt sillä naurun määrällä voisi mitata. Enhän mää kylmene sit koskaan. Hyvä ystäväni, joka on asunut vuosia jo kaukomailla tulee aina kesäisin ja juttu jatkuu siitä mihin se viimeks jäi. Helppoa ja hauskaa yhesoloa. Mii laik.

Aamu-ussakka

Yläkerta järjesti upean kelin ja Martta väänsi juhlat. Ihan perinteisellä kaavalla mentiin. Keittiön tervehdyksen Lohipastrami näytti olevan hyvin suksee. Kaverina siinä puolukkamajoneesi ja gruusialainen perunasalaatti. Hyvin uppos. Rakkaudella työstämäni tattitryffelipasta oli just niin maukas ja täyteläinen kuin sen tulee ollakin. Jos nyt ihan vähän kehua retostelen, niin parasta A-luokkaa.

Tero putsaa saalista

No se keittiön tervehdys

Elokuun illat ovat parhaita. Tummat ja lämpöiset. Ulkotulet ja valot virittelin, siinä on sitä taikaa ja tunnelmaa, josta ihan vallan höpelöidyn. Pitkällä kaavalla kun syödään, niin jälkiruoka tarjoiltiin tuossa puolen yön tietämillä. Keittiön tervehdyksellä aloitettiin yheksän maissa eli olihan tuolla kaavalla pituutta. Mut eihän meillä mikään kiire, nauttimaan tänne ollaan tultu. Täytyy myös mainita, ettemme kuitenkaan aamuyöhön kukkuneet, kello taisi olla kaks, kun Lähdejärvi hiljeni, Heeeeeelankooor!

Metsän antimia

Sussu ja toverit

Silleen maltillinen väkijuomien käyttö pelasti seuraavan päivän, eikä tarvinnut edes kärsiä kohmelosta. Hieman jälkeen jättänyt olo, joka korjaantui aamuisella uinnilla ja sienimettällä. Vieraat sai kotiin viemiseksi mustaa torkkarii ja kantsui. Ja parit hirvikärpäset. Siihen vielä kylypeä rupsahutimme ja Martta burgerit pöytään pakersi.

Valot jo tuikkii

Asettelin

Jahas, olen siis vielä mökillä. Otan sellaisen hitaan lähdön, laitan paikat kondikseen ja lähden ajelemaan citiin. Tänään olisi yksi mielenkiintoinen näyttö. Taisin siitä jo mainita, eikä varmaan pitäisi mennä edes katsomaan. Just tietysti niin ihana, et sit vaan alkaa pahemman kerran nyppiä, kun ei ole vielä sitä riihikuivaa takataskussa. Olkoon, otamme risikin ja menemme. Voihan se olla, että siitä löytyy joku vika, oikein emävika. Kohde jossa on kaikki kohdallaan ei voi olla totta. Joku koira siihen on haudattu. Baithiwei, se on rivitalo. Asia jota vastaan olen ollut, en taho rivitaloon ja nyt olen sellaista menossa katsomaan. Onko mitään järkee?

P:S Keskityin niin vieraisiin, että kuvasaldo kemuista jäi vähäiseksi, muutama räpsy.

Hei hei Heeeelankooor

Mökkitienoo on kietoutunut pumpuliin. Niin sakea ussakka, ettei vastarantaa näy. On vain valkoinen maitokiisseli ja äänetön softaus. Nyt metsäkyyhkynen jossakin päästää kurnutustaan. Vähän spuugi tunnelma, sanoisin.

Iltahehku

Mut eilen se vasta näytti kaikkee mahollista. Aurinko paistoi taivaan täydeltä, vettä satoi kuin aisaa ja ukkonen jytisi kolmisen tuntia jossakin tuossa taka-alalla. Eiks siinä mitä, mutta nämä kaikki samaan aikaan. Aivan kuin yläkerta ei olisi oikein osannut päättää, millä hää ihmiskuntaa lähestyisi. Olin jo välillä, että yritä nyt herrajumala tehdä jotakin päätöstä siitä, minkälainen eilisen säätila olisi voinut olla. Senkin sekopää.

Vähäks gay

Sain yhden tatin! Yhden pienen vaivaisen, mutta litratolkulla kantsui. Kiertelin takuuvarmat mestat, mut ei. Muutama ylaikanen tattirähjä ja epätoivo meinasi vallata mieleni. Onneks ystävätär tuli apuun ja lahjoitti mulle muutaman tatin. UK toi ne tullessaan ja nyt on illallinen pelastettu.

Tummuu se jo

Eilinen hurahti, oli jopa ihan kiirettä touhutessa. Kiva laittaa. Kyllä ne hyvät juhlat vaatii hiukka etukäteisvalmisteluja. Tiiätkö, on vähä mietitty mitä laitetaan, kuinka laitetaan ja silleen. Rapuvalot virittelin, uudet kynttilät on hommattu, ulkotulet täytetty ja asennettu. On sit kiva elävää tulta nauttia. Sehän tässä elokuussa on just paras. Tummat ja lämpöiset yöt. Astiat on katsottu valmiiksi ja tykötarpeet hommattu ja vähän fuudia esivalmisteltu. Lienekköhän täällä päin se tulien yö vai mikä kokko se onkaan? Se on aina näin syksyllä. Käsittääkseni suomenruottalaisilla alueilla hienot ihmiset juhlii. Kännispäissään tuikkaavat kaiken palavan tulille ja kossua naukkailevat. Väliin huutavat Heelankoor! En tiää, onks nyt. Meil on. Nou kossu, suomiviina jes. Pieni pullo vain. Sellainen yhdet hömpsyt jokaiselle ja sit heeeeeelankoooor ja hobbadi hei.

Pusikos

Menin maate jo kympiltä. Rouva oli niin uupunut kaikesta touhusta, että nukahdin samoin tein poks. Pissalle piti herätä kolmelta ai että, se on sitten ärsyttävää. Yrittää, että en kyllä nouse, väsyttää ihanasti. Mut eihän se jätä rauhaan, eikä unta voi vaan jatkaa, jos piip piipissä vaatii ylösnousemusta. Ajattelin, et varmaan en saa unesta enää kiinni, mut katso, niin vaan tymähdin höyhenille ja heräsin seven. Onnellisena. Hyvin nukuttu yö ennen juhlaa on myös suotavaa. Koska ilta tod. näk. venähtää ja ruokailu on taas lähempänä puolta yötä. Pitää jaksaa valvoa ja juhlia, ou nou.

Heijastus

Nyt mää lähen poimii pihlajan oksia tai marjoja illan serviisiin. Niitä vieraille syötän raakana, niin oppiivat olemaan hapokkaita. Ei vains, vähän väriä illan kattaukseen. Sienipiirakan ajattelin tuossa pyöräyttää, se on niin kuin välipala, etteivät nälissään kurmota koko päivää. Lohipastramin voi laittaa jo maustumaan ja puolukkamajoneesin samoin. Minkähän mekon emäntä illalla laittaisi, pitääkö olla ravun punainen vai menenkö kukkaistyylillä. Ans kattoo ny.

Hellä Olavi Mielinen

Rakkaat lukijat, meed börjäre. Aim sou sori, kun olen näin törkeesti jättänyt teidät oman onnensa nojaan, enkä ole tänne yhtään läpissyt sataan vuoteen. On muka ollut kiireitä, huvittamattomuus ja duunii ja kaikkee tekosyyn tekosyytä. Hengis siis ollaan, ihan vahvasti ja elämä on maukas. Tulin mökille eilen ja olen saanut yhden illan nauttia omasta yksinäisestä seurastani. Vallan eksoottista, syksy pimiä on tullut ja viime yönä rätki ukkonen pimeestä ja minä istuin tässä terdellä, kynttilän valossa, eikä mua pelottanut lain. Jännää oli ja upeaa.

Kävin mustikas

Terden valot

Mitäs tässä? Asuntorintamalla on liikettä ja parikin kiinnostunutta ostajaehdokasta on kiikarissa. Ei vielä mitään niin, että olisi tarjousta tullut, mutta selkeesti vilkastumaan päin. Pari kivaa kohdettakin on löytynyt, mutta uskaltaako edes mennä katsomaan, jos onkin oikeesti kiva, eikä ole mahdollisuutta toimia elikkäs lyödä riihikuivaa pöytään ja sanoa, mä otan tän. Vaikka olin kuinka päättänyt, et mää en yhtään ala hermoilee, niin kylhän mää aloin. Ärsyttää, mut mihinkä se sika kärsästään pääsee. Asiat kuitenkin tapahtuu omalla painollaan sitten, kun niiden on tarkoitettu tapahtuvan. Hermoilin tai en. Pölvästi.

Alku ihanuuden

Duunis hyvä buugi, mul ei oo kipuja. Kesällä Lohjalta ostamani eccon tukeva, paksupohjaiset lenkkitossut ovat kaiketi olleet pelastukseni. Olen seistä töröttänyt pitkääkin päivää ja ihmetellyt, kun vielä illalla pääsen himaan ilman kipuu. Outo tunne ja ihana. Ihan kuulkaa on mieli virkeempi, kun ei tartte koko ajan kärsii. Tuossa yhden keittiönkin suunnittelin ja laiska töitään luettelee. Mut oonks ehkä jo aikasemminkin sanonut, syksy on ihmisen parasta aikaa. Ja kohta tulee niin kirpeän kuulakkaat syysaamut. Oih, ne on niin parasta.

Tummaa oli eilen

Viime viikonloppu oltiin citis, siitäkin tietää, että syksy on saapumassa. Tekee jo mieli jäädä kaupunkiin ja tää möksällä ramppaaminen alkaa snadisti tökkii. Joskaan ei just nyt. Arska paistaa ja huomenna tulee vieraita, on rapujuhlat, skumppaa ja kaikkee ja silleen kiva. Martta saa laittaa nätiks. Mulla on jännitys momentti, koska illallisen The Ruoka pitää vielä saada tuolta mettästä. Pääruokana olisi taivaallinen tattitryffelipasta. Yks tatti mulla jo on ( löysin mökkipolulta ) mutta noin yleisesti ottaen meillä ei niitä juurikaan ole ollut. Olisi kyllä pakko löytää edes yksi vielä kaveriksi. Kantsuja ja mustaa torvisientä on huru mykke, mutta ne ei nyt kelpaa. Tietenkää ei, ettei vaan menis liian helpoks, hah.

Väriikin löytyi

Siis viime viikonloppu vain sporttailtiin ja oltiin kokonaan holittomalla. Oikeesti. Alkoi toi kaljan kittaaminenkin jo kyllästyttää. Olen taas kerran pohtinut ja siitäkin, rakkaat lukijani, tietää, että on syksy. Martta pohtii joka syksy samaa asiaa. Enemmän sporttia, nou alkohool, nou cigaret. Mennään tässä vielä parit kemut ja sit koittaisi uusi elämä. Ainakin viikos. Tai edes päiväks. Mut joo, uusi uljaampi elämä on tervetullut. Syksy on niin täynnä mahdollisuuksii ja uutta voimaannuttavaa energiaa. Eiks niin. Sovitaaks niin.

Hei hei heltta

Sytän

Tämä päivän blääni. Aamu-uinti check. Blogi check. Nyt hakemaan mettästä tattii. Oi sienijumalani, kuuletko nöyrän rukoukseni. Edes yksi. Ounli van. Pliide. Ostoslista ja kylille hakemaan tykötarpeet, ravut ja skumpat, kynttilät ja ulkotulet. Huomisen esivalmistelut, niin on sit valmiina. Ei tule kiire, eikä hoppu. Saa rauhas laittaa ja nauttii. UK tulee tänään, kai se täytyy hetki olla hälle hellä ja osaa ottava. Se on luvannut kelitkin kohilleen ja sille totta tosiaan näyttää. Aurinko paistaa taivaan täydeltä ja minä olen hellämielinen. Ajatelkaas, jos mun nimi olisi Hellä Olavi Mielinen. Eiks ois nätti nimi, nätillä pojalla. Voi että, mää sanon taas yhren kerran. Adios!

Rakensimma lauteen

Aamussa leijuu pyhäinen hartaus. Puuttuu vain, että herramme taivaallinen enkelikuoro päräyttäisi tuohon rantaan ja vetäisi: "Vie vuorille tää viesti luo herramme joutukaa!" Toi biisi on niitä, mitä varhaisteininä laulettiin seurakunnan kerhossa antaumuksella ja vähintäänkin hanat auki. Ei me mitään uskovaisia oltu, siellä sai pelata coronaa ja tupakkia vedettiin nurkan takana. Olipan joku paikka missä maleksia, joskin siellä joutui laulaa ja kuuntelemaan myös herran sanaa. Muutakaan ei ollut tai vaihtoehtoisesti päivystettiin kylmässä kaupoilla. Lähiössä oli kaks kauppaa ja jenginuoriso kokoontui niiden välissä. Syleksittiin ja röökii vedettiin. Oltiin kapinnallisii tai jotain.

Paskamatokatsaus. Soitto eläinlääkärille rauhotti hieman. Netti on fiksu väline, mut sehän tietysti kertoo asiat maailman laajuisesti, jättämättä pois mitään kauhuskenario yksityiskohtaakaan. Ei mitenkään tavatonta, että Juppella olisi Suolinkainen. Se pitäisi olla hyvin hoidettavissa tehokkailla matolääkkeillä. Semmonen siis heti eilen. Ensin tehdään loishäädäntä ihan kotikonstein ja katsotaan tilannetta. Ikävästi voi olla, että loinen on levinnyt jo keuhkoihin ja sit tarvitaankin jo lääkäriä. Toivotaan ettei.

Vähän valoja ja värejä

Mitä ihmisen tartuntaan tulee, niin harvemmin aikuiseen tarttuu. Tarttuu helpommin lapseen, mut helevetin huono tsägä, jos olen nyt loisia täynnä. En ajattele asiaa, mutta saanko rauhan, ennen kuin on tutkittu. Ainakin noi silmissä olevat oireet on pakko mennä lekurille näyttää. Enkä anna vilkkaalle mielikuvitukselleni valtaa. En anna. Mikä tuolla pyllyssä niin kutisee...

Vihdoin ja viimein uudet lauteet ovat nousseet harjaansa. Tai siis alalaude. Vanhat ylälauteet pelittää vielä ja vuokranantaja on niin pihi, että ei olisi tullut kysymykseenkään uusia myös niitä. Täytyy myöntää, että elämäni ensimmäiseksi itse rakentamiksi lauteiksi, niistä tuli ihan hyvät. Ei ammatillisesti täydelliset, mutta kyllä niistä näkee, että ovat saunalauteet tai laude. Puhun jo monikossa, niin olen ylpeä kättemme jäljestä.

Eiks näytä ihan lauteilta

Oli oikeastaan kiva askarella. Kyllä se päivän otti ja muutaman ärräpään. Mut ei yhtään haaverii ja voi sitä tyydytyksen tunnetta, kun siinä niin kököttivät valmiina. Öljysin uutukaiset alkuehtoolla ja päästiin vielä kylpeä rupsahuttamaankin. Ihana uuden lauteen tuoksu. Hiukkasen pelotti, näinkö nämä kestää massiivisen elopainoni. Hyvin kesti ja voltinkin heitin ylälauteelta alalauteelle. Mitäs sit rakennettaisiin?

Jassoo dy häär. Se olisi taas aika suoriutua citiin. Nopsaan meni tää viikendi ja pikku hiljaa alkaa kesän käynnit olla tässä. On muutamia viikonloppumenoja, eikä mökille pääse ja ei aikaakaan, kun pannaan kesä meittin osalta pakettiin. Mut niinhän tää menee, keväällä hirvee polte möksälle ja syksyllä polte jo kaupunkiin. Ihminen jättäytyy kesäksi ulkopuolelle kylthyyrin, sosiaalisuuden ja vaik minkä. Sit syksyllä on kiva taas harrastaa kaikkee ja päästä ihmisiin. Näin on kuulkaa näppylät.

Paska juttu

Aamu on ihan pumpulii. Softia hiljaisuutta, jonka rikkoo jokusen sadepisaran ropsahdus peltikattoon. Muutoin on aivan äänetöntä, ei linnun laulun laulua. Niin tyyni ettei lehti värähdäkkään puissa. Meille täällä outoa, koska yleensä aina tuulee edes vähän ja joku laulavainen piipittää jossain. Olisinko aistivinani syksyn kosketuksen tai ainakin sitä kohti mennään, väistämätön tosiasia. Ei huono. Syksy on ihmisen parasta aikaa.

Keitin eilen hartaudella lihasoppoo. Sen kolmisen tuntia se ottaa, mutta on sen väärti. Ostin oikein hyvät lihat ja luut, niitä keittelen ensin sen parisen tuntia. Eikä sitten mitään pakastejuureksia vaan ihan sitä aitoo ihteensä. Siinä se on maukas ruoka, lapsuusajan lempiruokani. Lihakeitto. Eiks se jo kerro ihmisestä, et hää on sellainen persjalakanen, tukevasti maassa oleva perusjuntti, jos lempi ruoka on lihasoppa. Keitin ison kattilan, niin sitä syödään tänään ja varmaan koko ens viikko.

Emme me voineet lauteita rakentaa. Uudet lauteet tulee käsitellä laudesuojalla ja silloin ei voi kylpeä. Ei mökillä voi olla olematta, jos ei saa kylpeä. Asian arkaluontoisuuden vuoksi rakennusurakka on siirretty tälle päivällä. Ehkä me kestämme yhden la illan, että emme lämmitä saunaa. Tiukoille se ottaa, mutta pakko rako. Materiaalit hommattiin eilen ja lämpökäsitellystä haavasta tulee uusi laude syntymähän. Mä oon niin äijää.

Päivämme oli siis sujunut varsin rattoisasti kohti iltaa, kun tuli yllättävä ja ikäväkin käänne. Lähes niin ikävä, että meinasi iskeä paniikki. Olen täällä jo aikaisemmin ihmetellyt Juppen kuntoa. Pientä ikävää massun kanssa ja outoja käytöshäiriöitä. On tutkittu, käyty lääkärissä ja kokeita tehty. Terve koira. Koira vaan laihtuu ja turkki lähtee, kohta kalju koko koira. Ikääntymisen piikkiin, sillä ikää kertynyt jo kymmenen vuotta. Itse olen sitä mieltä, että kaikki ei ole kohillaan, mut lääkäri kertoo toisin.

Olen pannut merkille, että Juppe on jotenkin hankala kakkia. Tehdään niitä haamukakkoja, tulee mut ei tule. Noh, sitä on tietysti itsekullakin liikenteessä. Mut joo, on ripskaa ja ummetusta, otaksun. Koira syö kuin hevonen ja sekin on hiukka outoa, koska Juppen ruokailu on aina ollut enemmän vähemmän teatteria. Koiran omistajat varmasti tietää sen, että välillä on vain hiukka katsottava minkälaista tavaraa sieltä ylipäätään tulee. Eilisessä jätöksessä oli jotain outoa. Sellainen valkoinen, limainen naru oli kietoutunut pökäleen ympärille. Nostin sen tikkuun ja tarkastelin lähemmin ja yhtäkkii tajusin, et jumalauta, voisko tää olla mato! Juppella on matoja.

Siinäpä UK:n kanssa netti auki ja tutkimaan. Voi herra mun vereni, kaikki täsmää, oireet ja muut ja olen melko satavarma, että meijän kullanmuru kärsii niinkin ikävästä asiasta kuin Suolinkainen. Kuvien ja oireiden perusteella tehty diagnoosi voisi hyvinkin osua kohdilleen. Pitkälle edenneenä asian kans ei kannata leikkiä. Se voi olla kohtalokas, levitä keuhkoihin ja aivoihin. Ja mikä tässä on pahinta, niin se saattaa levitä myös ihmiseen. Jep, jep.

Tietysti ei pitäisi tutkia nettiä liian vakavasti ja varsinkin tämmöiselle luulosairaalle tämä oli nyt pikkasen liikaa. Kuka onkaan meittin perheessä se, joka pesee Juppen pyllyn, jos sitä kakkia nyt sattuu turkille sotkeutuu? Niin kukas muu, kuin minä. Eikä se ole kerta, eikä kaks ja täällä mökillä toi käsien pesu on mitä on. Ei juoksevaa vettä, okei saippuaa kyllä, mutta kevyt huilautus ja silleen. Tartunnan mahdollisuus on ilmeinen. Voi jösses!

Eikä tässä kaikki. Olen nyt jonkun aikaa kärsinyt oudoista silmä oireista. Silmät täynnä hiekkaa ja tekee kipiää. Ajattelin, että on jotakin allergiaa ja kävin apteekissa, josko jotakin antihistamiini tippaa. Ei ole allergia, sanoi apteekki. On enemmänkin joku bakteeritulehdus ja tarvitaan silmälääkäriä. Mökillehän minun piti päästä ja ajattelin, että ensi viikolla sitten. Jos tämä Suoliskainen on tarttunut minuun, niin yksi oireista on juuri edellä mainitut silmä oireet.

Voitte vain kuvitella, kun mielikuvitus ja pelko alkoivat ehtoolla pyöriä mielessä. Sain jo kivasti kuviteltua jonkun loisen jylläävän kehossani ja se tekee toukkamunia mun silmiin. Mulle nousee myös sellaisia pieniä rakkuloita silmämunaan, ettei ne olisi juurikin toukkia, kääk! Mut joo, ei mennä asioiden edelle. Odotan tässä, että kello tulee sen verta ja pääsen soittaa eläinlääkärille. Pitääkö Juppe kiikuttaa heti hospitaaliin ja kuinka vakavasta asiasta on oikeasti kysymys ja voiko tosiaankin olla niin, että olen saanut tartunnan. Voi pyhä perse, en paremmin sano.

UK oli katsonut viime yön ölymppialaisia. Mie pistin sen evakkoon toiseen makkariin. Itse en jaksanut valvoa vaikka olisi varmasti ollut antoisaa katsoa. Uni on mun olymppia ja näkeehän tuota tänään vielä uusinnan uusintana. Sen takia ei tartte öitään valvoa. Mut vähäks kiva, kun on toinen makkari. Siitä olisi saattanut perheriita kehkeytyä. Toinen tahtoo nukkua ja toinen valvoa.

Nyt täytyy kaivaa eläintohtorin numero ja alkaa selvittää asiaa. Kello tulee kasi, kai ne kohta putiikin aukaisee. Pitäkää peukkuja, että netti antoi vakavamman kuvan mitä asia onkaan. Mua jotenkin jäytää... Oli muuten hillitön valoshow Lähdejärvellä ehtoolla. Taivas muutti muotoaan muutaman minuutin välein ja aivan kuin se olisi ollut tulessa.

Taivaallisen tavallista

Hei haloo! Täällä ollaan taas, möksäll kello: 01.44. Ilta tai yö. Mitenkä sen nyt ottaa? Just saatiin syötyä, hyvin yksinkertaista mutta hyvää ruokaa. UK meni maate tai tekemään sudokuja tai sanaristikkoo meittin sänkyyn. Syötiin, juotiin ja hirveen kevyesti nautittiin. Semmoista kokeilumenyytä ennen rapujuhlii. Ne on parin viikon päästä. Jos haluaa oikein onnistuu kemuissa, niin on hyvä olla varma siitä mitä tarjoo, eiks niin?

Kävin viikolla Anttilassa. Aika spuugi tunnelma. Hyllyt tyhjinä, jotain myytävää joo. Yhtäkkii tajusin, et eihän Anttila voi lopettaa. Suomalaisen elämä. Se on paikka mistä aina on haettu kaikki. Suihkusaippuasta sisustukseen. Mistä mää nyt haen sen kaiken mitä en mistään muualta saanut kuin Anttilasta? Niin mistä, mä en niin jaksa tätä verkkokauppaa....

Jututin myyjiä siinä kassalla ja voitte olla varmoja, että fiilarit ei ollut hirveen korkeella, vaikkakin asiakaspalvelu pelasi loppuun asti. Kaikki ne myyjät kassalla olivat duunissa noin niin kuin viimeistä päivää. Mie sanoin, et tunnelma on kun hautajaisissa. Ja olikin. Annoin peukkuu  ja toivoin, et uusi Anttila löytää meidät kaikki.

Anttila kuolemasta selvittyäni kiitän elämää siitä, että saan taas olla täällä yksinkertaisuudessa. Nyt on jo hämärä, syöty nälkään ja juotu enemmän kuin janoon. Olen äärellä vanhan villapaidan, millä on merkitystä ja millä ei? Ihminen tahtoo elää, tulla arvostetuksi. Tanssien, laulaen tai eläen. Ihan sama. Eletään. Ollaan yhessä. Ajattelen vain niitä, jotka jää vaille hoitoa, vaille välittämistä. Kaikilla ei ole unelmiin samaa mahdollisuutta. Me emme voisi jättää toisiamme. Emme. Voisi.

Jahas, nyt on uusi päivä ja just tuossa herättelin. Pulahdus Lähdejärveen oli virkistävä vaikka vesi on mulle vielä snadisti liian lämmin. Unijukka tuli sit ihan varoittamatta ja postaukset jäi laittamatta eetteriin. Mut tästähän on hyvä jatkaa, olen näköjään ollut hyvin sentimentaalisella tuulella. Oon yrittänyt kertoo, että on se hyvä, et meillä on toisemme ja ihminen välittäisi toinen toisestaan. Oikeastaan noita juttuja olen tässä viime aikoina pohdiskellut. Kuinka yksin sitä olisikaan, jos olisi yksin. Onni on ystävät ja läheisrakkaus.

Meillä on ollut UK:oon kanssa mielenkiintoisia keskusteluja elämästä. Miten elää tullakseen tasapainoiseksi itsensä ja ympäröivän elämän kanssa. Mitä ja miten haluaisi olla ja tehdä, että tekisi itselle oikein ja saisi loppuelämänsä elää niin, että voisi katsoa aamulla tyytyväisenä peiliin. Ei, ne ei välttämättä ole helppoja asioita. Tarvitaan aimo annos rohkeutta, uskallusta ja hulluakin heittäytymistä. Tai siis, voihan sitä antaa mennä myös ihan omalla painollaan, mutta sitten ei ole oikeutta valittaa ja pitää olla tyytyväinen siihen mitä elämä tuo tullessaan. Lähtökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että olet periaatteessa itse vastuussa siitä mitä niität, mitä kylvät. Noin niin kuin viljavasti sanottuna.

Ettei tämä päivä lähtisi liian vakavasti liikenteeseen, niin palataan perusasioiden äärelle. Tänään on saunan lauteiden korjauksen vuoro. Nyt on kaikki työkalut käsillä, tarveaineet hankitaan ja ei kun rakentaa. Kyllähän mie nyt yhet saunan lauteet pystyn tekasee, jumangegga. Ennen se oli aina Ukkorähjä, joka meillä hoiti nämä hommat. Mie sain olla rouvana rauhassa ja antaa vain hyviä ohjeita. Nyt on reviiri laajentunut ja yhes otamme tämä laude haasteen vastaan. Eihän sitä tiedä, jos oikein innostumme, niin rakennamme kokonaan uuden saunan tai ainakin talon.

Juupa juu, nyt löpinät sikseen ja eetteri kiinni. UK höpisee taas duunia skaippiin. Laitan meille maittavan ja ravitsevan aamiaisen, se on työmiehen perusta. Aurinko paistattelee puolinaisesti ja ilma on lempeä. Hyvä päivä uusien lauteiden tulla ja syntyä. Adios! Baithiwei, eilen oli upeita pilviä. Ne on vaan niin kauniita, enkä ikinä kyllästy mölläämään niitä. Aivan taivaallista, hyvin taivaallista.