25.6.2016

The Jussi

Pieni päivitys täältä helteen keskeltä. Hirveesti en malta löpistä, pitää mennä keittiöön. Tänään on burgeribileet. Se on hyvää ruokaa juhannuksen jälkeiseen elämään. Itse tehtynä erittäin maukas ja rento ape. Saunoin pitkällä kaavalla ja laitoin naamioo, kuorintaa ja ylen määrin kaikkee liftaavaa. Nyt on upea olo.







Jussi on mennyt vaihtelevassa säässä,  mutta mukavassa tunnelmassa. Me valvottiin eilen puol neljään! Voitteko kuvitella! Ihan laitettiin jalallakin koreasti eli jorailtiin. Baari oli auki koko illan, mutta vanha ja viisas ihminen juo vettä loppumetreillä. Ei tuu huono olo, eikä tullut. Tänään on jo vesijuostu ja oltu muutenkin aktiivinen. Siis siivousta ja paikan järjestelyä, UK:oo niin armollinen, että tiskasi koko eilisen tiskin. Öööö....paljon rasvasta astiaa.






Nyt täällä kiusaa aivan ihana helle. Järven pinta kimmaltaa timanttia ja vieno tuuli puissa soittaa. Kauheen kiva keli. Ei kuitenkaan vielä liian kuuma. Aina pitää päästä valittaa, juu nou. Nyt ei tartte, täydellinen keli. Näillä mennään, tänne myös kuvina Jussin teemat ja perinteet. Aika kiva muutoin, että näiden kuvien myötä saa huomata, että on ne omat perinteet. Samat kuvat vuodesta toiseen. Ne ihanat. Meidän omat perinteet. Jos ei sauna, terva ja viina auta. Niin tauti on kuolemaks. Kuka muistaa tän?

24.6.2016

Jussia juhlimaan

Molskis täältä möksältä. Saavuttiin eilen jo aamusta, ei tarvinnut ruuhkissa junnata. Käytiin Karjaalla tehokkaasti tekemässä eväsostokset, toinen meni toiseen ja toinen toiseen ruokavalintamyymälään ja näin nekin tuli hoidettua ammattitaidolla ja ilman hermojen menettämistä. Saapi ihminen nyt keskittyä olennaiseen eli juhlan valmistamiseen ja elämästä nauttimiseen.

Martta rakastaa Jussia. Se on The Juhla. Satoi tai paistoi. Itseasiassa tällä hetkellä sataa, mutta kyllä se siitä vielä paisteeksi muuttuu ja jos ei muutu, niin sillä mennään juu. Sauna on pesty ja kohta lähdetään juhannuskoivun hakureissulle, saadaan vastat tahi vihdat kuinka vaan. Siikaa savustetaan ja uutta pottua pöytään laitetaan.



Kesäkimpun poimin matkalla tänne, tuolla noin pyllypystyssä tienpientarella hamusin kauniita kukkasia. Nekin kuuluu jussiin tai oikeastaan koko kesään. Kesällä on kaunista. Jussitaikoja ei tässä iässä enää tartte tehdä, siinä on taikaa kerraksen, jos jaksaa yhteentoista valvoa. Meillä ei enää yötöntä yötä jakseta. Vois kai sitä edes yrittää. Josko puolille öin...

Asunnot menee ensi viikolla myyntiin ja uusi kiva kotikin on kiikarissa. Ei vielä ole näytölle päästy ja se varmaan menee nenän edestä. Olen ihan sikainnoissani ja sanomattakin selvää, että nyt hermostuttaa. Juu, juu jos se on tarkoitettu meille, niin tapahtuu. Mä en niin kestä tätä hermopainetta. En saa nukuttua, miks menee unimaailmaan. Äääähh...

Mut hei, nyt lähden sateeseen vesipolokeen ja sit alkaa keittiö nousta. Kohta laitetaan sauna tulille ja siitäpä se juhla käynnistyy. Nauttikee ja nauttikee, tehkee hyvin ja rakastakkee. Oikein hellää ja hurmaavaa Jussia kaikille!

20.6.2016

Etsivä eksyy

Pieni väliaikatiedote. Olen väsy viikonlopusta. UK:n asunto on nyt osapuilleen siivottu ja turha kama realisoitu. Kovoo hommoo ja saa vaan huomata, ettei sitä enää jaksa niin kuin nuorena jantterina. Ihan ei ole meillä siivouskäsitteet samalla tasolla ja voin sanoa, että pestävää löytyi. Mut jollakin perversillä tavalla nautin myös moisesta touhusta. Sieltähän kuoriutui ihan kiva asunto ja kylläpä sitä nyt passaa lähteä myymään.

Eilinen päivä tehtiin tehokkaasti. Aamu siivousta ja kaman roudaamista ja siitä pikapikaa näytöille. Olin tehnyt meille aikataulun ja viidellä näytöllä kerettiin yhden päivän aikana käymään. Sekaisinhan siinä menee, mikä oli mikä asunto ja missä oli putket tehty ja missä ei. Kaiken näköistä on tarjolla. Oikeastaan mikään asunto ei ollut mahdoton, osa pommi, mut siinäkin mahdollisuudet. Jos voisi yhdistää useamman asunnon hyvät puolet. Yksi koti oli sisustuksellisesti  ja pinnoiltaan redi. Talo huono, eikä hissiä. Sitäkin on pakko jo miettii, en mie jaksa enää könytä kerroksiin. Tai jos nyt vielä, niin en enää kohta. Kauheeta. Jossakin huoneistoissa vastapäiset ikkunat suoraan sun edessä, ei kiva semmoinenkaan. Joissakin pohja toimimaton, joissakin kiva. Etsivä löytää, kyllä se vielä tulee sellainen, missä kaikki tekijät napaa tai sitten ei.

Yhteen ihastuin alueena ja taloyhtiönä. Siisti, hyvällä paikalla ja ikkunoista näkyi meri. Talossa uima-allas! Itse asunto ei paras mahdollinen ja hinta kuitenkin kallein. Just ehkä niin kallis ettei ole vara. Köyhyys asuntokaupoilla pistää vituttaa. En vaan niin kauheesti lämpene noille paskalähiöille, anteeks vaan. Yksikin kohde juuri sellaisen ostarin vieressä missä oli cantina mexico pubpizzeria. Pyhäpäivän hartautta siinä niin terdellä herrat harrasti. Nou wei. Halpa oli asunto kyllä juu.

Työstä se käy, kodin etsiminen. Varsinkin, kun ei ole valuttaa millä rällätä. Mutta antoisa päivä eniwei. Kartoitusta siitä, mitä etsitään, mitä saadaan ja mikä on tarjonta. Ajatella, yhdelläkään näytöllä ei ollut muita katsojia kuin me. Nämä isot asunnot ei ilmeisesti liiku niin kuin pienemmät. Meilläkin toiveissa 4 h.+k.

Kesä haasteellinen aika. Viikonloppunäytöt siirtyy viikolle, en minäkään olisi valmis joka viikonloppu näytöillä juoksee. Miten sitä mökille pääsisi? Viikolla olen duunissa ja kohta ollaan lomilla. Saattaapi touhu viivästyy ja hyvä, jos jouluksi uuteen kotiin. Nyt vaan pitää muistaa positiivisen ajattelun ihme. Hmmmm...täytyy kertoa, että ihan hitusen kiristyi hermo UK:n kanssa. Ei muuten, mutta kättä piti vääntää siitä, et mitä kamaa lähtee ja mitä jää. Hän on sitä mieltä, että turhaa pitää säästää, ja minä taas eroon tahdon. Kahden asunnon kamat saman katon alle ei ole se ihan helpoin yhtälö. Selvittiin kyllä ja ainakin toistaiseksi parisuhde on vielä olemassa. Nää on vaan sellaisia asioita, joissa olen hyvin huono joustamaan. Tiedän sen. Mutta olen samalla myös äärimmäisen tehokas ja jos nyt voin väittää, niin tiedän jotain näistä asioista. Siis siitä miten saadaan aikaiseksi kiva koti ja silleen...

17.6.2016

Sadetta mä kuuntelen

HaHaa, täällä ollaan mökillä. Polkasin eilen duunin jälkeen ja saavuin kello kymmentyliyheksän. Bastu tulille ja relax. Vettä satoi, vettä sataa, ja vettä tulee satamaan. Mut on lämmin. Tässä on jotain hassun pehmeetä, kaik on märkää, kosteeta ja tuoksuu sateelle. Mii laik. Mökillä on kivaa myös sateella. Erityisesti tykkään köllii kiireettömästi buduaarissani. Nukuin puol kymppiin. Heräsin kyllä, mutta en noussut. Kuuntelin sadetta ja nukahdin aina uudelleen. Ja uudelleen. Haukotus. Sade väsyttää, jos sen antaa tehdä niin. Kiva. Lepo.

Tulin myös ritarillisesti pelastaa kesäkukat sateelta. Suojaan vein katokseen. Olivat ottaneet nokkiinsa, toivottavasti tuosta vielä virkoavat elämään. Liika sade tuhoaa ja kukka pudottaa kukkansa. Suuttuu moisesta kohtelusta. Puhin niille kauniita ja pyysin anteeks. Lupasivat yrittää. Sanoin, et ens viikolla on jussi ja kaikkee. Vähän vois.



Tänään takas citiin. Jatketaan UK:oon asunnon tyhjentämistä ja saadaan toivottavasti stailattua myyntikuntoon. Viikonlopun se ottaa ja siks tulinkin eilen tänne. On pakko saada viikottainen annos mökkii, saunaa ja tätä ihanaa rakastavaa rauhaa. Ehdotin UK:lle, et mä voisin tulla het pe aamusta touhuu hänelle. Olisin yksin laittanut, hänellä duunii heela daagen. Ei sopinut. Ei uskalla laskea minua yksin järjestää. Pelkää hän, että koko asunto on tyhjä ja kierrätyksessä. Hah, voisiko tuo pitää paikkansa. Aloitamme yhdessä tänä iltana. Näin unta kuinka rätti heilui ja kamat sai kyytii.



Ens viikolla laitetaan sit asunnot myyntiin. Uutta etsitään kuumeisesti. Ei vielä mitään. Haku on laajentunut tuusula - järvenpää akselille. Ensin oli kerrostalo. Sitten tuli erillistalo. Nyt myös paritalo ja eilen myös omakotitalo. Järjestelmällisyyttä on lisätty ja dokumentoidaan kiinnostavat kohteet. Sit täsmäiskuja kohteisiin. Löytääkö koti meidät. Tarjontaa on kyllä ja kauppa käy kuulemma hyvin. Kivenlahdes pari kiinnostavaa kohdetta ja pari erillistalookin. On tää jännää ja yritän tolkuttaa itselle tämän olevan positiivinen ressi. Asiat tapahtuu, kun niiden on määrä tapahtua.

Pitäsköhän purasta jotakin? Mökillä aamiainen on liukuva käsite. Nätti nälkää kurnuttaa ja vaatii purasee. Sit vois viel hetken levähtää. Hitsi, kun tää maisema on niin kaunis. Jotenkin luonto ei ole koskaan ollut täällä näin rehevä. Mökkitie on kuin viidakossa ajelisi. Puut ovat raskaasti kaartuneet tien ylle ja joka puska tunkee vihreetä. Mä vaan en niin kyllästy mölläämään tätä ihanuutta. Nytkin sade rätkii silleen hauskasti poikittain, puut notkuu tuulessa ja joka paikassa suhisee, lirisii, tippuu  ja ropisee. Liike on vihreää jatkumoa. Menen mukaan. Olen vihreenä. Vehreenä. Nyt otan sämpylän. Tsau! Hei, hyvää viikonloppuu to evrivan!

12.6.2016

Nyt tuli lättyyn

Ihanuuden loppu on taas käsillä. Tänään pitää suoriutua citiin ajoissa. Alkaa UK:oon asunnon saattaminen myyntikuntoon. Turhat kamat pois ja stailaus päälle. Hommaa on, mut jotenkin mua syyhyttää päästä käsiks. Mie olen tunnetusti hyvä järjestää, kaikki roskiin vaan. Ai niin, olen unohtanut mainita, et mullakin kävi välittäjä torstaina. Ihan hyvä miitinki, ainut miinus oli yletön parfyymin käyttö. Meinasin pyörtyä. Jos ja kun, hän tulee välittäjäksi on pakko pyytää hajusteetonta lähestymistä. Tai voihan se olla hyvä myyntikikka, ihmiset pökertyy ostamaan.



Arska paistaa mut tuulee ihan hevisti ja suht viileesti. Näpit kohmeessa. Suomen kesä antaa parastaan. Jos ei paistaisi voisi tunne olla pakkasella. Tänä viikonloppuna ei päässyt vesijuoksee, sen verta vilakka on rantavesikin. Ei katsos juoksusta tule mitään, kangistuu kohmeloitumaan ja jää vielä kiertämään ympyrää. Harmi, se on niin kivaa.




Saatiin vihdoin kesäkukat laitettua. Ne perinteiset. Nyt pelarguunioissa kaunis fuksia vai oisko toi aniliini. On niin tottunut kesäkukkien väriin, että ilmankaan ei voi olla. Piha näyttää muutoin niin aneemiselle. Heti tuli kaivattua väriä ja loistokkuutta. Toivottavasti ei halla pane ja tuhoa kaikkea kaunista.



Mittee muuta. Saunottiin ja leikittiin saunottajaa. Muistatteko, kun ennen vanhaan yleisissä saunoissa oli pesijättäret. Sellaisia tuhtia akkoja, joilla kasvoi leuassa luomi, jossa oli karvan tynkää. Sitä me niin leikittiin. Pestiin toisemme. Oikeastaan se on aika relaa touhua. Saunan kosteassa lämmössä, hämärän hiljaisuudessa. Vain jäähtyvä kiuas suhahtaa ajoittain ja ihminen saa antautua pestäväksi, noin niin kuin sielu auki ja tukka kiinni. Kokeilkaapa kumppanin kans, jotensakin tulee niin lapsellisen hyvä olo.



Päivä alkaa letuilla ja laiva on lastattu mansikoilla. Olin laittanut ehtoolla plättytaikinan turpoutuu, mut eipä jaksettukaan paistaa ja syödä. Jäi sit aamuks. UK uhkasi paistaa. Ja mikäs voisikaan olla parempi tapa aloittaa uusi päivä kuin lettukemuilla. Ei niin mikään. Nyt kaikki joukolla räiskäleen paistoon. Rikkokaa rajoja, olkaa ennakkoluulottomia ja paistakaa rakkaille makuräjähdys. Mie ajattelin kuvata meittin mökkitietä. On meinaa kuvauksellisen rehevänä ojanpientareet ja valo antaa kivasti. Tsau, mie meen nyt.

11.6.2016

Tehkää hyvin ja nauttikee

Ei saisi kehua retostella, jumala pudottaa ison kiven pään päälle. Retostelen silti ja kohta kolahtaa, auts. Mulla oli oikein kiva päivä eilen. Läksin kylille ja kiertelin kaikki maholliset paikat. Kaikki halpahallit kolusin ja täytyy myöntää, että tarjonta pikkasen ontuu täällä päin suomen niemee. Ei oo tokamannikaan enää entisensä, ennen se oli köyhän paratiisi, mut nyt en oikein löytänyt sieltä mitään. Noh, venetsian lyhtyjä ja vartalovoidetta ja sen huulirasvan.

Vierivä pisara ei sammaloidu

Kosteaa ovat suruni kyyneleet

Keskustassa ei ollut mitään, mutta paikallinen Jyski oli mun pelastus. Halusin terdelle uuden kesäilmeen ja päädyin harmaan mustiin istuintyynyihin ja tabletteihin. Yleensä suosin mökillä väriä, mut nyt tuli harmaa tunne. Mut hei, eiks ne aika kivasti korosta kaikkee muuta väriä, mitä täällä löytyy kyllä. Ihan kuulkaa kävin luonnon kukkia kotimatkalla tienposkesta noukkimassa. Kesähempukkana siellä pylly pystyssä kukkaismekossani...

Menossa tulemaan

Hitsi, kun oli kiva laitella. Meillä oli kaunis ja aurinkoinen ilta, soitin suomi-iskelmää, laitoin rakkaalle illallista, stailasin terdee ja saunaa lämmitin. Oli hyvä fiilis. UK tuli vaille kymmenen ja täällä emäntä hemaisevana ja saunan raikkaana otti avosylin vastaan. Skoolattiin siinä raparperiskumppaa. Siinä muuten tämän kesän juoma, suosittelen todella lämpimästi tai siis viileesti, näin kesäaikaan. Erittäin raikas ja pirskahteleva. Olisi vain pitänyt ostaa kaksi pulloa, yksi hujahti tuosta vaan. Juoman nimi on Secret Garden, löytyypi puulaaketista.




Katoppa, ostin uuden kunnon kokin veitsen keittiöön. Olen puhunut sitä, että emännän pitää saada tänne kunnon veitsi. Ei vaan oo muistanut tai jotain. Oon ährännyt onnettomilla ja voi kuinka saikaan huomata, kuinka tärkeää on kunnon työkalut. Sitä tyytyy tekemään huonoilla, kun ei tiedä paremmasta. Ero oli kyllä huomattava. Ajattele, noin pienestä asiasta ihminen voi tulla onnelliseksi. Ihana uus veitsi, oolalaa.



Ostin myös itselle uuden kylpytakin. Vanha on pahasti revennyt ja UK sitä jo parsi kasaan. Ei kestä, luovuttava on. Miehän olen kylpytakki ihmisiä, sellainen pitää olla. Ostin sit sellaisen seksikkään, mustan mikälie untuvahahtuvasamettilyreksi. Huono ostos. On liian sopiva, kylpytakin pitää olla iso ja painava, semmoinen tukevasti lämmin. Tämä nuolee kiinni kosteeseen ihoon ja tuntuu vähintäänkin epämiellyttävälle. Tulkoon siitä kaupunkitakki, siellä ei veden kans lotrata ja se voi olla sellainen aamutakki, juu nou. Tuon kaupunkitakin tänne, se on just hyvä. Ei jää niin kuin käyttämättä lyreksi, eikä sit harmita. Hyvä minä.

Illallisen serviisi

Minustapa olisi hirmu kiva, jos te lukijat kommentoisitte aina välillä. Mulla on kolme lukijaa, jotka säännöllisesti heittää jonkun kommentin ja se on kiva. Välillä tuntuu vain niin tyhmälle kirjoittaa, kun ei saa mitään vastakaikuu. Onks se vaan niin, et kommentointi tuntuu ylivoimaiselle, on kiire tai jotain. Mie tiiän, et lukijoita on, mie tarkkailen teitä koko ajan.

Lähettänkö vaikka siitä, et mitäpä tykkäätte terden uudesta ilmeestä? Ja jos vielä kerron, että hela hoito tuli maksamaan kokonaiset nelkyt euroo. Kyllä, kaikki 8 kpl:tta tyynyjä ja 4 tablettia. Halavallakin saa nättiä, enkä tänne mökille viitsi ostaa kalliimpaa, kun vaihdan nää kuitenkin melkein joka kesä. Se on moro nyt ja adios! Tänään mennään ostaa ne kesäkukat, kohta on kesä ohi ja jäädään ilman kukkiiiiii, kauheeeeeta.

10.6.2016

Tasapainos ylipainos

Kello oli puol kaks, kun vetäydyin buduaariini. Heräsin just. Mökillä on niin hauska herätä. Makkarissa on kunnon pimennysverho, etkä yhtään voi valosta päätellä hau mats taim is nau. Varovasti avaan silmäni, kuuntelen ympäristöäni ja uutta päivää. Tunnustelen maalimaa ja kurottaudun kellon puoleen. Onko viis vai onko kymmenen? Tai oikeastaan sen kyllä tietää, kellon nimittäin. Kyllä herätessä huomaa onko levännyt vai väsy. Jos lepo hyväilee suloisesti jumalaista vartaloani ja säihkyvää sielua, niin siitä tietää, että unta on saanut tarpeeksi. On valmis heräämään. Täällä ei kuulu kerroksissa lirisevät aamuvirtsat, eikä naapurin kahvikolistelut. Niistäkään ei voi päätellä mökkielämän ajan virtaa. Semmosta se on. Täällä.

Aamu on puolipilvinen, puolituulinen ja puolilämmin. Sellainen tyypillinen kesäkuun aamu. Pörriäiset risteilevät eestaas, se on kesän ääni. Pörinä. Linnutkin ovat viileestä virkeet, taitaa olla poikaset  levottomia, tahtovat mennä maailmaan. Ennen kuuntelin tässä hetkessä aamureidioo. Nyt kuuntelen tätä, luonnon autenttista äänipöhinää. Ai, että se on kiva! Hivelee korvia. Siinä on hyvä energia, usot sie.



Eilinen kesäjuhla Baskeri ja Basso ravintelissa oli hyvä kokemus. Kerrankin meillä on ravintola, jonka intterjööri on mielenkiintoinen, eikä liian laitettu. Näitä näin näkee naapurissamme Virossa ja ilolla otankin vastaan moisen tyylisuunnan myös meille. Raffia pintaa, tilassa on toiminut aikaisemmin oliks se nyt konetehdas ja fasun makeistehdas. Elämän jäljet on jätetty näkyviin, siitä ten points. Upeet rouheet valaisimet ja kaikki kivasti käytetty ja kulutettu. Astia kaikki vanhaa ja serviisinä toimi mummolan vanhat astiapyyhkeet ( tietysti päivitettynä versiona.) Oivaltavaa, ihasteltavaa ja voin kyllä suositella. Ruoka oli hyvää, ei mitään ihan piiperrystä, rehellistä makua ja massu tuli täyteen. Tarjoilu pelasi, ei kerennyt tulla mitähän nyt syötäisiin moumenttia. Jouhevasti tuli pöperöt pöytään juu. Ainut miinus tulee paikan akustiikasta. En taas kuullut puoliakaan mitä pöytäseurue puhui. Mut se voi olla ihan henkilökohtainen ongelma, ei restorantin.



Joku räsähti reippaasti parkkipaikalla. Minusta se kuulosti autoon kohdistuvalle vandalisimille. Riensin katsomaan vallan, mikä siellä ryskää. Luuleeko hirvas mun autoo morsiammeksi ja yrittää puskee. En nähnyt mitään. Ehkä se oli vanhan puun rasahdus. Nyt sataa vettä. Tätäkin äänimaailmaa rakastan. Rummutusta peltikattoon ja ripinää rapinaa. Sateen äänessä on jotakin rauhoittavaa ja turvallista. Mistähän se johtuu?

Mitäs olisi päivän ohjelmassa? Duunia täytyy tehdä, on se näppärää, että sit voi tehdä täällä möksällä. Kylillä pitää käydä, taidankin ottaa silleen pitkän kaavan mukaan. Kiertelen noita halpahalleja ja katselen josko löytäisi jotakin halpaa ja kivaa. Käsi ja -huulirasva on ostettava. Kynttilälyhtyjä tarvitaan ja uskoo ken tahtoo, ne kesäkukat on vieläkin laittamatta. Mitteekä sitä laittaisi illalliselle. Saan tänään UK:oon luokseni, joskin hän tulee vasta illasta. Mut täällä odottaa eväs, lämmin sauna ja syli. Taidanpa muuten keittää sen iki-ihanan kanakeittoni, se on hyvä ja mausteinen. UK tykkää. Hurmaavaa viikonloppuu kaikille!

Elämän makuja tulevaisuuden tuoksuja

Sarjassamme vauhdikkaita käänteitä. Tänään oli putiikin kesäjuhlat. Ne sellaiset, missä tahtoo mennä aamun pikkutunneille ja tukka on kipee seuraavana päivänä. Siis kivat kemut. Käytiin syömässä Baskeri ja Basso ravintolassa, oivaltavan erilainen kuppila. Kerron siitä lisää myöhemmin. Tytöt oli juhlatuulella ja minä autolla. Siis selevite päin ja päätinkin suoriutua suoraan illalliselta möksälle. Kyllä. Saavuin kello kymmenen ja ilta oli vielä nuori. Sauna lämpenee ja kaikki patterit huutaa lisää lämpöö sisälle. Vilakka, mutta ihana rauha. Onkohan sitä oikeesti tullut vanhaks, ei sit yhtään menotossu vipattanut. Tai siis vipatti, mut tänne mökin rauhaan...

Elämä näiden kipujen kanssa on välillä haastavaa. On ihan pakko avautuu. Sori, jos valitan, mut välillä sekin kuuluu elämään. Valittaminen nimittäin. Tai en mää nyt oikeastaan suoranaisesti halua valittaa, ehkä enemmänkin opettelen ymmärtämään tuota ainaista kipua. Ei se kiva oo, voin kertoa. Mut elämä on laiffii ja kaiken kans on vain opeteltava olemaan. Saan paljon ohjeita ympäristöltä, kuinka ja miten pitäisi menetellä. Mut mun mielestä jokaisen ihmisen kipu on henkilökohtainen. Jotkut kestää kidutusta ja joku pelkää itikan puremaa. Selkävammaset luokitellaan luulosairaiden hullujen tai vähemmän hullujen joukkoon. Ikääntymiseen kuuluu kehon rappeutuminen. Se on vain hyväksyttävä. Se on kaikilla edessä, toisilla kenties aikaisemmin kuin toisilla. Selkärappeumaan vaikuttaa mm. perintötekijät ja työn rasittavuus. Voisko tehdä jotain toisin, sitä arpoo ja miettii. Mut voin kertoa, että kukaan ei vapaaehtoisesti halua tuntea koka ajan kipua, miks helvetissä sitä voisi jotenkin itselle luulosairastaa?  Ei mitenkään.

Kaikesta huolimatta oli mukava viikko. Huomaa sanavalinta. Se on positiivinen huomio. On tullut pettymyksiä Strömsöössä. Sen verta on kuitenkin oppinut tässä, että ei vastoin käymisiin kannata jäädä makaamaan. Nouwei, ryvetään hetki ja eikun noustaan jaloille ja taas yrittämään. Hitaasti kaikki asiat etenee, mutta sitä kohti mennään. Oih, jospa voisi säilyttää sellaisen asenteen, että kaikki menee omalla painollaan ja juuri niin, kuin niiden on tarkoitettu menevän. Ei se elämä ole sen kummallisempaa. Kai. Ehkä. Tai. Onko.

Nyt käyn lisäämässä puita saunan uuniin. Ilta on jo tummunut, sytytin muutaman lyhdyn. Sisällä alkaa olla pikku hiljaa lämmin. Täällä ollaan takas, mittari näytti viiskytastetta. Kohta pitää mennä löylyyn, vähän kerkeen vielä läpisee. Radio Suomesta tulee muuten ihanaa musaa. Sellaista mökkimusaa. Kaikkee rauhallista ja evergriinejä. Tunnelmallista, sanon minä.

Mä oon tainnut jo aikaisemminkin täällä ihmetellä ikävää. Miten musta on mukavaa, kun on jotakin ihmistä ikävä. Sitä ajattelee tai kuvittelee, näin yksin ollessa, toisen sanomiset ja tekemiset juuri nyt. Sitä ikään kuin elää kuitenkin koko ajan niin, et se toinen on siinä vierellä. Hassu tunne. Onks toi niin kuin ikävän tunne vai onks se jotain ihan muuta? Mulla on hämärä muistikuva tuosta tunteesta. UK on duunimatkoilla koko viikon ja mie täällä tämmöisiä pohdin. Ihanasti ikävä. Siinä vasta kiva tunne!

Nyt on pakko lähtä löylyyn. Vastaranta on tumma, rantaviivassa menee valo. Tää on viikon paras hetki. Sauna, uinti, sauna, uinti jne. jne. Olkoonkin yksin, mut ei yksinäinen. Täällä on hyvä ladata akkuja, täällä on ihmisen hyvä olla. Huomenna tulee toinen ihminen. Illan tuuli on tyyntynyt.






6.6.2016

Mä katoan

Jo on aikoihin eletty. Tulinkin kaupunkiin jo lauantaina. Piti jäädä pikku koiran kans mökille kaksin, mut oli jotenkin orpo fiilis. Kauheeta, alanks mää olee UK:sta niin riippuvainen, et en enää yksin pärjää? No ei kai, joskus on vaan sellainen olo, et ei tunnu hyvälle. Ja kaiketi tuohon vaikutti myös se, et oli noita duunijuttuja, jotka hitusen painoi tuolla takaraivossa. Yleensä mä nautin yksinolosta, eikä se mua haittaa, mut mikä lie... Vanhaks sitä on kaiketi tulossa.

Asuntoasiat pyörii molempien mielessä. Paljon. Ja kaikki muutkin asiat. On silleen snadisti epävarma olo, mut pitäisi ymmärtämän, et se on normaalii ja kuuluu muutosprosessiin. Ikääntyessä muutoksen asiat voi tuntua myös hankalalle ja vaikealle. Ennen ne on ottanut positiivisena haasteena vastaan. Nyt ajattelen näitä kaikkia asioita ja ne ovat yksi iso, sotkuinen kasa köysiä päässäni. Vedän yhtä, niin toisesta päästää kiristää. Vielä ei ihan aukee.



Ei pidä ressata. Asiat onnistuu ja taas kerran pitää ajatella, et mikä on kauheinta mitä voi tapahtua? Ei niin yhtään mitään, paitsi... Koti menee alta, asuntolaina hyljätään, selkä brakaa lopullisesti, ei pysty, ei kykene. Rahat loppuu, tullee sota. Maalima hukkuu kakkaan ja mulla lähtee tukka päästä. Ei mitään sen kummallisempaa. Kyllä nyt yhdestä muutosta aina selviää. Ai niin, niitä muuttoja on siis kolme. Minä, UK ja uus työhuone/showroom. Jesh.

Miks se menee aina niin, et välillä ei tapahdu elämässä yhtään mitään. Vaelletaan vaan päivästä toiseen kuin zompit ja päivän kohokohta on se, et laittaako leivälle juustoo vai siivun ylikypsää kinkkua. Sit kun alkaa tapahtuu, niin sit rytisee niin et hirvittää, eikä taho perässä pysyä. Miks kaikki tulee aina kerralla. Eiks niitä vois vähän jotenkin säätää. Mitä määkin valitan, olisit tyytyväinen ja onnellinen, et jotain tapahtuu. Ja hei, mikä ei tapa, niin jokainen tietää, et se vahvistaa. Hah.



Että mä kuulkaa inhoon itteeni. Välillä suorastaan vihaan. Miks perkele mää oon niin paskahousluuseri, että en tosta röökistä eroon pääse. Jos mää kerron teille, että ajattelen asiaa noin parikyt kertaa päivässä. Ja silti vain hidas suisaid jatkuu. Ja yltyy vaan. Ihan kuin mulla ei olisi enää minkäänlaista päätäntävaltaa asiaan. Nikotiiniriippuvuus vie miestä kuin pässiä narussa. Himohimohimohimohimo jyskyttää takaraivossa, pakko saada röökiin. Eiks se parveketupakointikieltokin astunut nyt voimaan. Se on hyvä asia. Kaikki mikä tekee tän vaikeemmaksi, on tervetullut. Mulle voisi säätää ympärivuorokautisen poliisikokelaan valvomaan tupakointiani. Jos yhtään yritän, niin pamppua tulisi, että pamahti. Viekää mut vierotukseen, mä niin inhoon itteeni. Olen Martta, olen nikotinisti.

Mun kovalevy tilttaa. Pitäisköhän mun oikeesti huolestuu muistamattomuudesta. Se alkaa jo vaikuttaa arjen pyöritykseen. Asiakas oli tilannut multa pussilakanoita. Tilaus oli selkosuomea, eikä mitenkään väärin tulkittavissa. Mitä tekee hän? Postittaa mitä sattuu. Ihmettelen, kun tulee randomina takas, kunnes selviää mun sekoilu. Ei antees voi tuommoista antaa. Tai entäs tää, olen menossa parvekkeelle vessaan. Sinne niin pissaamaan. Onneks tajusin ennen tekoa, et nyt ei oo ihan oikee mesta, pönttö puuttuu. Eikä nää oo ainoot, kukkaro, avaimet, puhelin, missä mä oon ja kuka mää oon. Perussettii jumankaut. Yks päivä mä vaan katoon. Tsau.





4.6.2016

Niitä näitä ja noita

Ihana raikas aamu! Mokkoo kupissa ja terdellä istun. Uimassakin olen jo käynyt, vesi on lämmintä. Tänään pitää vesihölkätä. Siinä vasta kiva laji. Varsinkin, kun sen saa tehdä luonnon vesissä. Siinä samalla on kiva ihastella taivasta ja suapi happee. Mulla on vapaa tyyli, juoksen yhden sivun ja toisen tulen takas silleen seljälläni. Saa niska harjoitetta. Ja siinä on sit kiva ihastella pilviä ja taivasta. Tulee sellainen ääretön, maailmallinen olo.

Olipa ihanaa saapua eilen möksälle. Ystävät olivat siivonneet koko mökin, pesseet kaikki matot! Mökissä tuoksui mäntysuopa ja ihana puhtaus. Juuri olin UK:lle sanonut viime viikonloppuna, että täällä pitäisi tehdä suursiivous. Hitsin kiva. Nyt ei tartte Martan jynssätä, jussiksi sauna pestään.

Tein eilen kesän ensimmäisen perunarätkäytyksen. En ostanut kotimaisia uusia pottuja, ovat niin kalliita. Ostin ruottalaisia ja hyvin ajoivat asiansa. Ihan maistuivat uudelle. Eikä sillä niin väliä, joukkoon tulee aimoannos voita ja sillä määrällä saisi homehtuneenkin potun maistumaan taivaalliselle. Mut joo, on se hyvä ape. Tuhti ja siksi sen kans on kala hyvä tarjottava. Lohta uuniin lykkäsin, silleen au naturel. Mummon kurkut kyytipojaks ja vot, oli makupaletti kohillaan.

Vihreetä valoo tuli pankista, eikä tarvinnut edes nöyristellä. Ei tää ollut vielä mikään lainapäätös, lainaa ei voi päättää, jos ei tiedä kohdetta. Siksipä suhtaudun pienellä varauksella, aina ne jotain keksii, ettei vaan voi mennä niin kuin stömsöössä. Sitä on tässä elämän varrella oppinut suhtautumaan asioihin niin, että yrittäjänä on jotenkin lainsuojaton ja vähintäänkin epäilyttävä kansalainen. Meihin kun ei päde normit säännökset ja lainalaisuudet. Mut joo, nyt pitäisi laittaa omat myyntiin ja alkaa etsimään uutta kotia. Sikäli toi pankkikäynti oli valaiseva, että se rahamäärä mitä oltiin ajateltu sijoittaa, nousikin hitusen. Se antaa taas snadisti liikkumavaraa ja se kuulkaa saattaa olla, että pääsen takas kotihuudeille Espouseen bäk, jihaa!

Mää jäänkin yksin möksälle. UK lähtee sukuloimaan ja ystävät takas kaupunkiin. Me jäädään pikku koiran kans kaksin. Mikäs meittin on ollessa, saunotaan ja nautitaan rauhasta. Mää oikeestaan toivoisin, et sataisi vettä. Ois kiva köllii sisällä, sade rummuttaisi kattoon ja meillä olisi pikku pesä. Apua, kunhan ei tuu ukkonen. Jostain syystä olen alkanut pelkäämään herra iso herran paukuttelua. En mää nuorempana. Nyt on vaan sellainen olo, et ukkonen tahtoo just mua tykittää. Se salamallaan minut löytää vaikka kuinka menisin sängyn alle piiloon. Nyt ei juuri myräkälle näytä, aurinko paistaa ja elämä on täys.

Onnee kaikille valmistuneille, tänään on niin teidän päivä! Elämä edes ja silleen. Nauttikee!!

3.6.2016

Kantaako elämä tai uusi hima

Eiks oo kuin tropiikissa kerrakseen? Ihana sade rummutti pääkaupunkiseutua, mut en voisi sanoa, että se pahemmin raikasti. Kuumaa ja kosteaa kuin viidakossa. Hassua. Mut antaa tulla vaan, mie en kommentoi ( siis valita.) Sade pesi mun auton, johon muuten on vaihdettu uusi tuulilasi maanantaina. Mut vähäks sitä on tullut autosta riippuvaiseksi. Se oli korjaamolla yhden yön ja mulla paniikki. Aivan kuin olisi ollut vankilassa, kun ei ole autoa käytössä. Ei pääse mihinkään ja entäs jos olisi sattunut jotain. Ei pääse pois, ei pääse mihinkään. Kotinsa vanki.

Tänään on jännä aamu. Meillä on UK:oon kans lainaneuvottelut pankissa. Nauraaks ne meidät pihalle. Inhoon koko lainakeskusteluja, minuun on kuitenkin juurtuneet ne vanhat ajat, jolloin pankkiin mentiin hattu kourassa nöyristelee ja anteeks pyytelemään. Pitäisi kaiketi ottaa vain asenteella. Olkaa onnellisia ja kiitollisia meille, että saatte mut lainan maksajaksi. Juu, ei ole niin varmaa, että tänä päivänä edes asuntolainaa saa. Sen verta köyhää ja epävarmaa takaisin maksajaa on yrittäjän leipä. Saas nähä, miten äijien käy.

Mut joo, jos tulee myöntävä päätös, niin siitä se kaiketi rumba käynnistyy. Vielä takavuosina vaihdoin asuntoa kuin justinbiiper kalsareita. Nyt tuleva rysäys hirvittää ja pelottaa ja vaikka mitä. Kuin sitä jaksaa, jos tulee rempat ja kuitenkin pitää kaks taloutta saada saman katon alle, huh, huh hallelujaa. Mut ei kai se auta, kohti päin. Toisaalta on samalla ihan innoissaan vai sanoisiko silleen hirvityksen innostunut.

Kandeekohan asuntoja laittaa myyntiin kesää vasten? Joku sanoo, et kesällä ei kauppa käy, toiset on sitä mieltä, et silloin on tosiostajat liikenteessä. Mun asunto on haasteellisempi myytävä, kolmiot ei mee kaupaks ja pintamateriaalit on taas erikoiset tavan tallaajalle. Sehän voi olla, että tässä jumitaan vielä pari vuotta. Ainahan asunnon kaupaks saa, jos ilimatteeks myy. Nou problemos.

Selkäpaska otti taas nokkiinsa eilen. Viiltää niin vitusti. Saas nähä pääsenkö lähtee mökille, kainalosauvat on otettava messiin vähintään. Jään mökille yksin ja pikkasen pelottaa, et pääsenkö sieltä pois. Se on nähkääs niin, kun oikein kovasti ottaa, niin sit ei pääse kävelee, puhumattakaan autoilusta. Nyt yön jäljiltä ja särkylääkkeillä pikkasen hallittavissa, mut saa nähä mitä päivä tuo tullessaan. Selkää ei saisi varoa, pitäisi elää normaalisti ja olla rela. Hmmmm, ihan hyvä ohje, jos siihen vain pystyisi. Sehän tässä on myös aika haastavaa, et miten tehdä muutto ja mahd. remppaa tällä seljällä. Ei mitenkään. Argh!

Mut joo, enpä nyt anna valtaa tuolle. Käännän ajatukseni voimaannuttavaan medidaadioon. Aurinko paistaa, pääsee mökille, saadaan lainaa, myydään vanhat himat ja uusi, kiva koti löytyy ja elämä on ihanaa. Sovitaaks näin. Ei viittis nyt alkaa temppuilee, eikä vastaan pistää. Annetaan elämän kantaa.