27.3.2016

Kärsimyksen pyhä yksinkertaisuus

Mikä aamu nyt on? Joku näistä päiväistä, jotka ovat kadonneet tähän hiljaiseen hämärään. Vielä ei voi istua terdellä, sen verta raaka on aamujen kalsa. Ikkunasta kuitenkin avautuu minulle rakas maisema. Aikainen kevät on ruma, harmaa, likainen ja talven runtelema. Jäälle on ilmestynyt hassuja lammikoita, luonnon omaa kuviointia. Lumen viimeiset rippeet taistelevat olemassa olostaan, tietäen hävinneensä taistelun.

Sumuisten vuorten maisema

Mörköjä onko heitä

Istun ikkunan edessä, hehkulampun keltaisessa valossa. Mökki on lämmin, vain lattia vaatii pitämään paritkin villasukat jalassa. Joutsen pariskunta kaakatta selällä. Ovat metelöineet harvinaisen paljon. Ajattelin, että olisiko niillä joku hätä. Vai liekö kiima-aika. Ei ne yleensä yötä myöten huutele. Pikku koiralla on massuongelmia. Pieru vai mikä lie kiertää, mutta hirveä meteli lähtee noinkin pienen koiran vatsasta. Juppe oli vaatinut ulos puolita öin (emäntä jo täydessä unessa) ja ulkoiluttanut Ukkokultaa urakalla. Koiruli oli ampaissut yön pimeyteen ja lähtenyt menemään tuonne ylös parkkipaikalle. Keskellä yötä! Pimeässä! Herätti minutkin aamulla anivarhain ja nyt on pitänyt rampata pihalla alvariinsa. Tulee inhottava tunne, kun ei voi pientä auttaa. Joku siellä massussa vaivaa.

Tipuset tangolla

Ylösnousemus

Tämä rauha ja hiljaisuus on varmasti se yksi syy, miksi tänne mieli aina halajaa. Niin ja luonnon läheisyys. Alkukantaisuuden yksinkertaisuus. Ja sauna. Ehdottomasti sauna. Avantoon en ole päässyt, jää on vielä paksu, enkä jotenkin uskalla hypätä sellaiseen, jos ei ole portaita nousta ylös. Ties vaikka jäisi sinne. Avantoa on ajanut parit ämpärit kylmää vettä niskaan. Ei täällä juuri nyt hirveästi ole tekemistä, mutta sekin on hyvä vaihtoehto. Tekemättömyys.

Alkuinen

Kareillen

Justiinsa juustot

Se mämmiherkku

Napsuu ja nöpsöö

Kyllä meillä juhlan tynkääkin on laitettu. Niin totta kuin nimeni on Martta. Pitkänä perjantaina gyrmeellä ja pitkällä kaavalla mentiin. Aloitin valmistelut hyvissä ajoin, antaumuksella ja rakkauvella  laitoin. Ulkotulet, kynttilät, munat, tiput ja höyhenet. Neljän tähden illallinen oli maittava. Ainoastaan lampaankare oli muutaman minuutin liian pitkään uunissa. Mutta ei sekään tahtia haitannut, rikkoi vain Martan täydellisyyden tavoittelua. Mutta siihen oli osasyynä myös Ukkokulta, lähti mun kans terdelle röökille ja siinä sitten juttua iskiessä al dentte aika meni menojaan.

Hahmotus

Aigeijan turkoosi avanto

Mikähän noita joutsenia oikein vaivaa? Edes takas lentävät mökin edestä. Lie monesko kerta jo tänä aamuna. Pirusti kaakattelevat. Voisiko olla, että niillä ei ole oikein kunnollista paikkaa. Järvi on vielä jäässä ja eiks hyö aika paljon uiskentele. Ja taas mennään, tuosta ihan ikkunan edestä. Tahtooko hyö kertoa jotakin vanhalle homolle? Sitäkin vaan, että enpä ole ennen kuullut yö/pimeä aikaan niin mahotonta kaakatusta. Ei niitä näkynyt, tuossa olivat lähellä, jäällä vai rannassa ja kiljuivat kuin viimeistä päivää. Outo ilmiö, sanon minä.

Jälkeensä jättäneet

Palanen katoavaisuutta

Vielä pari päivää vapaata. Nähtäväksi jää, joko tänään suoriudutaan citiin vai jäädäänkö tänne. Päivän noustessa, maisemaan on tullut valon kajo. Kovasti luvattiin lämmintä, josko vallan aurinkoa. Eipä tuota vielä tartte päättää. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Ristiin naulittu

Jahas, taas mentiin. Näitä joutsenia näyttääkin olevan useampi porukka. Nyt ikkunan edestä lensi kolmen kimppa. Oisko tää jotakin reviiritouhuu. Huh, mitä draamaa näin aamutuimaan. Mun psyyke ei kestä tämmöistä. Taidan painua vielä höyhenille...


24.3.2016

Suomalainen hullu

Nukuin tietenkin levottomasti, koska ilmassa on lähdön tunnelmaa. Tää ensimmäinen mökkikeikka on kuin ruhtinaallinen viiden tähden matka Monacon monarkkiaan. Mitä tuo nyt sit taas tahtoo pitää sisällään, sitä voipi jokkainen kuvitella mielessään. En sit tiiä, onks tää ihan älytöntä, mennä sinne hankien keskelle jurmottaa, mutta päästävä on. Tää pääsiäinen ei oo meitsin juhla top ykkösissä, semmoinen ahistavan hiljainen kärsimysnäytelmä. Mie kun oon vakavasti uskonnollinen persoutuma ja tunnen ristuksen tuskan ja kärsimyksen omanain. On siinä kestämistä, tulet ja tappurat. Pashat ja mämmit.

Kamat on pakattu. Yritin mahdollisimman vähällä, mutta eihän se onnistu. Jos mobiilin joutuu kaivolle jättää, niin siinäpähän tonttu raahaat. Eipä niitä kaikkia kerralla tartte, kannan pikkuhiljaa. Toivottavasti tie on edes sen verta sulanut, että ei tartte hangessa kahlata. Suomalaisella sisulla mennään ja voihan tuon aina ottaa kuntoliikunnasta ja palkintona saattaapi olla ristuksen veri ( hups, punkkuu.)



Kuvio seuraava. Mie tästä kohta kaasutan. Hoidan kärsimysnäytelmän ravinnolliset hankinnat menomatkalla Inkoossa. On aina hauska talven jälkeen mennä markettiin, jossa yleensä käy vain kesäisin. Mitä muutosta on tapahtunut ja onko se lammas tarjouksessa tahi ei. Mitä uutta on maisemissa. Saavuttuani paratiisiin, aloitan loput puhtaanapidolliset toimenpiteet. Sauna pestään kylpykuntoon ja paskahuusi valmistellaan istunnoille. Pedit pitää laittaa ja tupa koristella pyhän tulla. Kynttilät ja ulkovalot astetella, illallistakin esivalmistella ( hah, runoakin jo punkee.)



Hommaa on, mut silleen se on tyydytystä tuottavaa. Hiljaisuus velloo ympärillä, ehkä joku luonnonilmiö tervehtii. Ukkokulta saapuu töiltään perästä ja toivottavasti emäntä jo ehtoisena odottaa. Lammasta laitetaan huomenna, tänään mennään kanakeitolla. Eilen löi sen verta tyhjää, että en millään keksinyt hemaisevaa alkuruokaa kärsimyksen aterialle. Katsos, gyrmeellä mennään huomenna ja pitäähän se perinteitä kunnioittaa. Mitä tekee marttojen martta, ottaa ja katsoo blogistaan vuoden takaisen tapahtuman. Sieltä niin löytyi ratkaisu ja parsalla mennään. Siitä näppärä tämä blogi, että voi palata ajassa taaksepäin. Siellä muuten se ihana pääsiäisen mämmijälkiruoka. Joka ei mämmistä niin piittaa, niin siitä on tykättävä. En nyt jaksa etsiä ohjetta, löytynee ruokaohjeista. Jos silleen mietit, et mitä laittaisi. Sitä voin suositella.

Ei hitto, aikarauta tikuttaa armottomasti. Mun mentävä on. Kerkeen ennen iltapimeitä kaiken toimittaa. Allekirjoittanut toivottaa kaikille rentouttavaa pääsiäistä ja kärsikää toisianne! Niin ja ei unohdeta nauttiiiiiii!!!!!!

21.3.2016

Hullu suomalainen

Hei ja Hoi! On taas vierähtänyt. Sen verta touhuu, että ei ole tänne kerennyt. Tekemisen aika on rajallinen. Takatalvenkin teki, että se mua korpee. Tän aina tietää tulevan, mut miks se joka kevät tuntuu niin ikävälle. Uusi lumi on vanhan surma, sanotaan sananlaskussa. Pythyi, sanon minä.

Hullut suomalaiset meni ja korkkasi eilen mökkikauden. Aamulla paistoi aurinko kauniisti ja oli just sellainen fiilis, et nyt se saa alkaa. Mökkikausi. Niin mentiin ja päästiinkö pikkalaan, kun alkoi rättejä tulla taivaalta. Ja sitähän kesti sitten koko päivän, mökkitienoo peittyi lumivalkoiseen ja olihan siinä sitten kiva petivaatteita tampata. Mutta tampattiin. Ja siivottiin hiirenkakkelit ja lämmöt päälle laitettiin. Eikä ollut ranta auki. Oli vielä parikytsenttii paksu jää. Pikku avanto kirveksellä hakattiin, saatiin siivousvedet. Mutta ei sinne uimaan pääse, sen verta pikku hole. Jää on aika raskas rikottava. Ehkä tarvitaan moottorisaha. Uimaan tahtoisi saunan päälle.

Se on kesä ny!
Autolla päästiin perille, joskin sen verta hankevaa, että pohja pahasti otti kiinni. Ihan ei ole auto tarkoitettu maastoutumaan. Helmapelti ( muovi ) irti lähti. Mutta poislähtö ei onnistunutkaan ihan niin kuin oppikirjoissa. Kiinni jäätiin ja saatiin tovi töitä tehdä, että yleensä pois päästiin. Näinkö tuonne pääsiäiseksi uskaltaa? Pitäisi olla traktori. Mutta mieli tekisi ja lämmöt on päällä. Oih ja voih. Maggarat grillattiin ja se hetken kerkesin jo hiljaisuudesta nauttia ja ymmärsin taas kerran, miks sinne  mieli niin kovin halajaa. Voih ja oih.

Tänään on suuri päivä. Olen innoissani. Olen enemmän kuin innoissani. Joko kirjoitin viimeksi, että olin valokuvauskurssilla keskiviikkona? Siellä arvostettu valokuvaaja Pekka Punkari opettajana. Katsokaas, tieto lisää tuskaa ja tämäkin kurssin jälkeen olin taas enemmän vähemmän sekaisin. Tai innoissani. Uutta asiaa, uutta oppia ja ihan kaikkee.

Maggaraa!!

Epäonnekseni kuvaamani uuden vuodevaatemalliston kuvat ovat käyttökelvotonta kamaa. Kai mä tästäkin olen jo kirjoittanut? Syväterävyys ei toimi ja kuvaa suurennettuna, meneepi puuroksi. Eikä siinä mitä. Vaikeuksien kautta voittoon, läksin pe-aamuna intopinkeenä kuvamaan mallistoa uudelleen. Ja mitä tapahtuu? Löydä aivan mahtavan kohteen idealleni ja annan kameran laulaa. Tarkistan kuvia paikan päällä ja varmana siitä, että nyt tulee kovaa kamaa. Hieno fiilis, mahtava tunne.

Kiireellä himaan, purkamaan kuvat koneelle. Mitä vittuu? Kuvat tarkkoja kyllä näin, mutta eivät taaskaan kestä suurennusta. Missä vika? Ei ymmärrä, ei tajuu. Kuvaan koko päivän ja yrittän. Huh, mikä epäonnistumisen tunne ja järkky vitutus. Ei lannistu. Ymmärtää, että tarvitaan apuja. Otan yhteyttä Pekkaan ja voitteko kuvitella, hän suostuu opettamaan ja avustamaan yksityisesti! Voiko tämmöistä enää tänä maailmassa olla? Avuliaisuutta vailla mitään pyyteitä. Mä oon niin fiilareissa, että hunajat tulee pöksyyn. Meillä on tänään treffit klo:10.00. Onnellinen!

Onneani varjostaa jo kolmatta päivää kestävä hedari. Ilkeästi viiltää oikealle puolelle silmän taakse ja pää tuntuu puurolle. En mää tiiä, taitaa olla taas jonkun sortin ressii. Yöt möykän ja hillun, aamulla herään jyrän alle jääneenä. On sen verta paljon hommoo, että käyn ylikierroksilla. Enkä sille mitä voi, että jos en jotakin asiaa hallitse ja ymmärrä, niin se menee alitajuntaisesti ylitajuntaan. Ei tule lepo, ei tule rauha. Pisarana kaiken päällä, latasimme oivallisen lightroom kuvankäsittelyohjelman. Se on lontoon kieltä ja muutoinkin hirveesti paljon kaikkee. Eikä sitäkään hallitse. Mieli tekisi ja halua riittää, mutta... Se on tässä nykyaikaisuudessa sellainen juttu, että tätä ja näitä kaikkea pitäisi osata ja hallita. Mutta on tuo aivokapasiteetti rajallinen, eikä kaikkeen pysty. Joskin nyt tulee niin paljon kamaa, että vähemmästäkin menee yli hilseen. Ja mä en osaa rauhoittua, mun pitäisi tehdä, osata, hallita, nopeesti, heti ja kaikki mulle nyt! Se on taas yhdenkin kurssin paikka. Välillä kyllä tuntuu, että oppi ojaan kaataa, eikä mun tajunta riitä.

14.3.2016

Tiukka ilme huuleen käy vasta tuuleen

Pieni asiattomuus tauko. Kehtuutti ja vähä vitutti. Selkäpaska oikkuilee ja se tekee ihmisen kiukkuiseksi ja silloin ei viitsi kirjoittaa. Vaikka elämäähän se on sellainenkin, kipu ja vitutus. Hyvä olisi sellainenkin purkaa, ettei vaan luule, että elämä on jatkuvaa valoa ja auvoisuuttaa. Ei ole niin. On suvantoa ja kukkulaa, matalaa ja korkeeta. Kukkaa ja mehiläistä. Häh, mites toi nyt ollenkaan tähän liittyi. Ei mitenkään. Kunpahan kuullosti kivalle.


Kystä kyllä

Pientä pettymyksen rintamaa duunijutuis. Tallinnan päässä, uuden malliston valmistuksellisia ongelmia. Ei mennyt niin kuin toivoin ja ajattelin. Ensin lamaannus, normi reaktio, hanskat tiskiin ja mie mittään yritä. Mut ei se katsokaas mee niin. Hakkaat sitä pikku aivonystyrää seinään vaan, kyllä se siitä joskus iloksi muuttuu. Uusia verkkoja vesille ja yritystä kehiin. Onnistuneetkin maailman valloitukset ovat vaatineet taakseen lukuisia epäonnistumisia. Jos saattaa oikein ajatella, niin vastoinkäymisissä saattaa olla uusi parempi alku. Ja mikäs, ei mul mikkään hätä. Tykkään siitä mitä teen, enkä kauhean korkealta tipahda. Homma jatkukoon!

Pientä makupalaa

Suuri puhdistus on saanut onnistuneesti jatkoa. Mulla on oikein semmoinen himotus siivota ja pestä paikkoja perusteellisesti. Juu, hammasharjalla oli käyttöä. Enkä tarkoita nyt hammaspaikkoja, vaan ihan oman kodin hankalia kulmia ja listan pätkiä. Niissä hammasharja on oiva väline. Perjantaina yksi asiakastapaaminen, mutta muutoin päivä oli pyhitetty puhtaanapidolle. Rätti alkoi heilua jo aamutuimaan ja sainkin paljon aikaiseksi. Laiska töitään luettelee, sano. Enkä mie sillä, mutta tässä on nyt kyseessä taas tämä niin trendikäs järjestely. Pois, pois turhat joutavuudet. Nyt sai kyytiä kylppärin ja veskin kaapit. Sinne meni esteelooderin ryppyvoiteet ja kaikki pullonpohjajämät. Mites sitä niitäkin kertyy? Eiks ne pitäisi loppuun käyttää, ennen kuin uutta putkeen. Kyllä taas yksi jätesäkillinen lähti tunkiolle. Vapautus, ihastus ja hyvä olo.

Herkun herkkua

Ukkokulta oli duunimatkalla maalimalla ja rakastin perjantaina illallisella. Juu, polokasin juhlat pystyyn. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että osaksi mentiin valmiilla. Se suotakoon, sillä suuri puhdistus vei aikaa ja energiaa. Mutta kivasti laitoin, viinit ja kynttilät juu. Onhan se myötäinen onni, toinen tulee umpi väsyneenä himatsuuniin ja täällä ehtoinen rouva odottaa kystä kyllä. Saunoa rupsahutimme ja nautimme. Molemmat oli rättiväsy ja mökki vaikeni jo ennen puolta yötä.

Lauantaina mentiin perinteillä ja lykkäsin merimiespihvit uuniin. Televisovastaanottimesta tuli Melodit ja sekös meille kelpasi. Niin kuin olen aikaisemminkin jo todennut, niin svedupettereiden yltäkylläisyys ja plastiikki häiritsevät tämmöistä tavallista tallaajaa, mutta panettakoon se viihteen piikkiin. Voittiko oikea viisu, se nähdään toukokuussa. Oli siellä kolmekin vahvaa suosikkia, eikä tämä voittanutkaan huono olo. Vähän tavallisempi ja siks just hyvä. Heijaa Svärje!

Kotimatkalla kohdattua

Ai kauheeta, meinasin unohtaa kommentoida perjantai-illan Emma gaalaa! Se oli kyllä Antti Tuiskutukan riemuvoittoa. Ja se oli kyllä ansaittua. Mie olen aina Anselmia fanittanut. Kaikki se loskapaska mitä hänkin on niskaansa saanut, niin nytpä oli kiva näyttää närhen munat. Pojalla on yritystä, vaikeuksiin ei jäädä makaamaan, vaan sieltä noustaan ja entistä ehompana. Antista on kehkeytynyt komea nuorimies, ei enää mikään poikanen. Chisu ja Sanni, molemmat upeita artisteja ja pystinsä varmasti ansainneet. Täytyy myöntää, että kivasti viihteellinen pläjäys, katsoin ja nautin mielelläni. Olkoonkin kevyttä poppii, elämäs täytyy olla viihdettä.

Nyt täytyy lopettaa. Istuminen aiheuttaa painetta välilevyis ja kipu hiipii takavasemmalta. On mentävä jaloittelemaan, se auttaa. Ei muuta kuin nokka kohti uusia haasteita. Vähäks mua jännää nää kelit. Onko tulos kevät, ja päästäänkö pääsiäisenä mökille? Ens su olisi tarkoitus käydä tsekkaa tilukset ja laittaa lämmöt päälle. Satoi tai paistoi.


8.3.2016

Mahtava meno ja pulleat purjeet

Ihana tuollainen harmaa ussakka tuolla ulkona. Pehmeetä ja harmaata. Kevättä tekee, sano.
Se hyvä puoli tässä on, että noi ikkunat ei tämmöisellä kelillä huuda koko aikaa: "Pese mut!"


Sammakko loikkaa

Alkuruoka upeus

Torttuakin syötiin

Lauantai-illan ulkoruokinta oli suksee. Meripaviljonki Hakaniemenrannassa oli hyvä kokemus kaikin puolin. Ruoka oli hyvää, ei moitteen sijaa. Tarjoilu pelasi ja interjööri oli onnistunut. Herkkänä häiriinnyn helposti, jos valot ja äänentoisto on viturallaan. Täällä oli valaistukseen kiinnitetty huomioita, hyvä. Pöydät eivät olleet perseet vastakkain ja akustiikka pehmeä. Pystyi hyvin juttelemaan.

Valoilmiö

Miestenhuoneen seinä

Astiat oli hauskoja ja esillepano kaunista. Makumaailma kohdallaan, varsinkin alkuruuan kylmäsavustettu siika puolukkakastikkeella oli elämyksellinen. Pääruoka oli niin iso annos, että en jaksanut loppuun asti nauttia. Hyvää oli sekin.

Kellun

Interjööri

Meillä oli oikein mukava illallinen ja voin kuvitella, että paikka on kesällä vieläkin upeampi. Ihan jännä fiilis istua vetten äärellä. Kesällä ikkunat saa osittain auki ja niihin saa myös varjostavat kaihtimet. Ainut miinus tulee hinnasta. Vai onks se miinus, sitä luokkaa se suomiruoka maksaa. Suolasta.

Hercules

Outo ilmiö

Jaksettiin jatkaa tutustumaan uuteen vähemmistöryhmittymille tarkoitettuun tanssiruokalaan. Paikka pullisteli ihmistä, mutta iso tanssilattia veti hyvin ja paikka oli muutenkin positiivinen kokemus. Ruuan päälle olikin hyvä vetäistä muutama muuvi. Ei vanha pitkään jaksa ja kotona oltiinkin jo heti yhden maissa. Aamulla oli pikkasen tahmeeta, mutta siitäpä ylös ja ulos, niin sinne haihtui höyryt. Kiva viikonloppu, vähän vaihtelua. Suosittelen.

5.3.2016

Ajan juoksu nousu ja tuho

No höh! Mihin se viikko taas hujahti. Aivan kuin viime viikonlopun ja tämän välillä olisi vain jokunen tunteroinen välissä. Hirvityksen kauhistus. En mie muuten, mutta eilen saunoessa huomasin  ( satuin siinä pukkarissa naamaani peilistä tarkemmin tölläämään, ) et viikossa on tullut taas lisää ryppyjä. Semmoisia iän kovettamia uurteita, eivät edes hienoisia juonteita. Huoks. Ajan juoksu tekee säälimättömästi myös tuhojaan. Minun kauniissa rinsessa naamassa. Oih. Anna mun kaikki kestää ja vähän päälle.

Kesä

Heräsin tikkana tunnin ennen kellon soittoa. Duunit kutsuu, mutta tämä on juuri sopivasti tekemätön aika postaukselle. Aika on käytettävä nykyään tehokkaasti hyväksi. Tänään mennään ulkoruokintaan. Vaihtelua elämään ettei iske tylsyys. Ollaanhan tässä oltu himagurmeella jo muutama viikendi. Varasin pöydän Meripaviljonkista. Se kelluva ravintola hakiksen rannassa. Millainen lie, mut kokemus sekin. Jos jaksaa, niin käydään kurkkaamassa myös uusi vähemmistöille tarkoitettu tanssiruokala. Semmoinen homoravintola. Huom, jos jaksaa. Mua ei erityisemmin enää kuppilat kiinnosta, mut kai sitä täytyy sen verta ajan hermolla pysyä, et tietää mistä on puhe.

Talvi

Viikolla oli kivat ja antoisat kuvakset Lahdessa. Kuvattiin ystäväni Helin kans mun vuodevaatemallisto uusiksi verkkokauppaan. Olen tiedostanut, että vanhat kuvat ei tee oikeutta mallistolle ja nyt ne on päivitetty. Ja mikäs kivaa kuvaa tuli. Paikka oli aivan mahtava! Juuri sellainen josta haaveilen Lemon Decolle omaa työtilaa ja showroomia. Vanha bussivarikko, jota ei ole ikävästi purettu, vaan ajanpatina ja rouheus on jätetty esille. Siellä olisi vielä tyhjää tilaa, mut kaukana on siellä asti. Toki, vuokrat on jotain ihan muuta kuin meillä. Kyllä mun sydän niin lämpesi. Käy kurkkaa enemmän juttua ja kuvia Lemon Decon puolelta ja verkkokaupasta. 

Kevät

Ei maar, nyt täytyy alkaa joutuilee. Suihkun kautta uuteen päivään. Onko suihku silloin tarpeellinen, jos edellisenä iltana on käynyt saunassa. Likaantuuko ihminen yöllä nukkuessaan? Kai sitä aina sen verta hikoilee. Tai ainakin mie. Viime yönäkin paistoin makkaraa blogin lukijoiden kanssa. Siinä niin istuttiin nuotiolla. Kai sitä on ihan nokinen. Enkä osaa liikenteeseen lähteä, jos ei käy suihkussa. Mutta iho kuluu tuommoisesta läträämisestä. Ennen vanhaan käytiin pesuilla kerran viikossa. Hyvin riitti. Mukavaa viikonloppua!

Talvi



2.3.2016

Levoton jesuiitta

Aamusumppi ja pikainen postaus. Olen nyt nauttinut kofeiinitonta moccaa jonkun viikon. Se on jotenkin ihan sama, onko kofee vai eikö oo. Duunissa juon sen kupin kofella, pumppu alkaa snadisti tykittää. Kyllä siinä vinha perä on, että kofe kiihdyttää. Tämmöinen herkkäsydäminen ihminen reakoituu. Ei sille mitä voi. Kaikelle alkaa olla niin herkkä. Viljalle, maidolle, sokerille, viinalle, röökille. Mitä jää jäljelle? Kuolema. No hups, olipa taas draaman tajuu. Tästä lähtee päivä hyvin käyntiin juu.

Kevät on uuden aikaa ja mun tekee mieli oppia uutta. Jotakin. Törkee tarve kehittyä. Maalima on täynnä asioita joita olisi kiva tutkia. Se pitää pään terävänä, sikäli mikäli, tätä voi enää terävänä pitää. Menetettyä kauraa, mut ei oppi koskaan ojaan kaada. Tai mistä sitäkään tietää, voihan se olla, että tullessani valokuvauskurssilta, kaadun ojaan. Ai kauheeta, kyllä nolottaisi.

Mut enihau, maaliskuussa fotoilua ja kuulkaapas, toukokuussa digitaalista markkinointia ja sooosialaista meeediaa. Ihan mennään opistolle ja kaksi päivää. Tuokin tavallaan mun duunia nykyään ja kun sitä on sattunut syntymään ajanlaskuna kynä ja paperi, niin ihan ei ole itsestään selvyys. Nykyajan nuoriso syntyykin tietotekniikka verkkokalvoilla ja se on heille yhtä normi kuin maito äidin tissistä. Toista se on meillä, dinosauruksilla. Kaikki se tieto pitää takoa jähmeään kalloon. Ei oo heleppoo tämä elämä. Haasteita, se on hyvä ja sanomattakin selvää, että into pinkeenä on hän.



Onks teillä keväällä sellainen levoton olo? Heti, kun valon määrä lisääntyy, niin mulle iskee se hillitön tekemisen ja menemisen tarve. Katsos, talvella on pimiää kuin hanurissa, niin ihminen saa möllää ihan rauhas. Valo tekee rauhattomaksi ja heti pitäis olla jee, jee. Herääkö sitä sitten talviunilta vai mikä pistää ihmisen vaeltaa kuin jesuiitta. Herran sanomaa pitäisi mennä jakamaan turuille ja toreille. Tai vähintäänkin päästä matkalle, esimerkiksi johonkin kivaan kaupunkikohteeseen.

Muistattekos ennen vanhaan, kun kevään tiesi myös siitä, että sai laittaa pikkukengät jalkaan. Vaihdettiin talven jälkeen ne raskaat ronttoset kevyisiin tennareihin elikkäs kesäkenkiin. Niin oli kepeää hypätä narua tahi twistiä. Nykyään nuoriso menee tennareissa kesät talvet. Ihan ovat turmiolla, eivätkä tiedä mitään kevyestä kesäkenkähurmiosta.

Ei maar, nyt avanto kutsuu. Ei pidä rehavastella, ettei selkä suutu ja jätä rannalle ruikuttaa. Hiljaa hyvää tulee, eiks niin?