Matkalle mukaan

Tänä vuonna ei tarvitse joulusiivousta tehdä, mutta aina ennen matkalle lähtö olisi hyvä saada koti siistiin kuntoon. Joutuuko nyt tinkimään periaatteistaan, sillä vielä kaksi napakkaa duunipäivää edessä ja aikataulu saattaa tehdä haasteita. Hui, hai, sanoo hän ja sulkee silmänsä ja ymmärtää, että tekee sen minkä kerkeää.

Matka-asusteet on toki jo pesty ja matkalaukkukin tuossa jo nököttää. Matkalla sellaiseen ilmastoon, että pitänee ottaa mukaan myös lämmintä vaatetta. On niin vaikeaa yhdistää kesähepenettä ja pässinpökkimää. Otetaan siis isompi matka-aski ja heitellään sinne sopivasti vähän kaikkea. Hetkinen, minähän ei heittele mitään, vaan viikkaan kauniisti ja järjestelmällisesti kaiken.

Viikonloppuna oli firman pikkujoulut. Perinteisesti oltiin ulkoruokinnassa ja tanssiravintolassa. Nimeltä mainitsematon ruokaravintola palveli viimeistä iltaa ja sen kyllä huomasi. Lähes kaikki oli loppu. Siis ihan oikeesti. Pääruokia oli saatavilla tasan yksi annos, viinit sitä mitä oli jäljellä ja tätä rataa. Sanoisinko, että hävytöntä. Kyllä ravintolan olisi tällainen asia pitänyt ilmoittaa asiakkaille. Laskussa tämä ei näkynyt milläänlailla. Emme antaneet tämän nyt kuitenkaan vaikuttaa juhlatunnelmaamme, mutta olihan se aika tökeröä. Kiva ilta meillä oli. Kotona jo kello kaks, eikä tukkakaan ollut aamulla kovin kipeä.

Nyt on pakko alkaa pakkaamaan. Jokainen hetki on käytettävä hyödyksi.Tiedän, että illalla duunipäivän jälkeen ei kannata väsyneenä pakata. Tulee mukaan just kaikkee sellaista mitä ei tarvita. Se on tehtävä järissään. Huomenna lento illemmalla, mutta vielä työpäivä ennen sitä.

OIKEIN IHANAISTA JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLE JA KIITOS KULUNEESTA VUODESTA. OLKOON TULEVA TÄYTELÄINEN JA TÄYNNÄ MIELENKIINTOA, SEKÄ HEKUMALLISIA HAASTEITA!!

Pikkupikkujoulut

Huh, kun on pimiää. Valot saa olla päällä aamua iltaa ja silti tuntuu, että kaiken yllä on harmaa verho. Mua ainakin väsyttää, ei sille mitään voi. Parina aamuna olen nukkunut puoli kymppin. Todellakin ihmeellistä. Puoli kymppiin! Pahin härdelli on ohi ja se pyöritys sai taas aikaan sen, että tämmöinen "normi" elämä tuntuu kauheen pitkäveteiselle. Pitäisi olla äksöniä koko ajan. Ehkä mennään tämä loppuvuosi rauhallisemmin ja käydään valohoidossa epsanjan auringon alla. Sit taas puhalletaan purjeet täyteen ja sehän onkin jo kevät käsillä.

Taistellaksemme ankeutta ja väsyä vastaan, pidettiin Ukkokullan kans pikkupikkujoulut la-iltana. Ihan silleen ekstempore. Haettiin stokkanherkusta tykötarpeita ja niitä vähän duunasin ja sit kynttilää ja vähän parempaa kattamista pöytään, niin vot sie, kemut oli pystyssä.

Keksin siinä kivan kierrätysidean. Ei mulla ollut varattuna mitään pikkujoululahjaa armaalle, niinpä tutkin komeroita ja katso, kolme ihanaista pakettia sain aikaiseksi. Kääröihin laitoin kirjan, kaulaliinaan, hatun ja rukkaset. Niin oli Ukkokulta tyytyväinen ja minä sain huomauttaa, että enhän mää olisi mitään lahjaa tarvinnutkaan. No joo, kerroin kyllä tämän kierrätysperiaatteen ja sillä armahduksen annoin. Mut hei, hyvä idea. Tekin voitte laittaa pukinkonttiin itselle tarpeetonta ja toiselle hyvinkin saattaa olla tarpeellista. Eikä maksa mittään. Winwin. Eiks oo huippu idea?

Ehkä lahjoissa on enemmänkin se ajatus ja pakettien tuoma kutkuttava jännitys. Oli niin kiva laittaa ne pöytään odottamaan ja olihan se UK:lle iloinen yllätys. Emäntä oli niin laittanut... ja suu simallaan.

Ei maar, lenkille tästä on lähdettävä. Se on paras lääke kaamosankeuteen. En suostu sitä nyt potemaan, mut jotenkin tämä päivä on ollut tylsä ja aikaansaamaton. Miks aina pitäisi saada niin hirveesti aikaiseksi? Mikä se sekin on? Iltalenkki toisen kans, saa purkaa sydäntä ja saa happea, se auttaa varmasti. Olettehan kokeilleet? Niin ja pikkupikkujoulut oman armaan kans on myös hyvä toiminnallinen kaamosmölläyksen esto. Mut eipä huoli, kohta mennään jo valoa kohti! Sitä odotellessa. Tsau!

London London

Hei ja hoi, kotona ollaan! Mahtavan mukava reissu Lontooseen takana ja kaikki meni hyvin. Vaikka ilmastossa oli myrskyjen tuntua, niin meitä sää suosi ja osuttiin juuri rauhallisempaan ajanjaksoon. Näin vanhemmiten kaikki tuo haipakka yläilmoissa on alkanut hirvittää. Nuorena sitä vain ajatteli, että jos alas tullaan, niin toivottavasti henki lähtee kerralla, eikä jää kitumaan.

Mut joo, Londoni ei pettänyt tälläkään kertaa. Siellä on aina kiva käydä, mutta en voisi kuvitella asuvani siellä. Liikaa ihmisiä ja härdelliä. Sopivassa pätkässä siitä kaikesta on ihana nauttia, mutta kotiin on aina parasta tulla.

Nähtiin ja koettiin kolmessa päivässä paljon kaikkea. Ukkokullan kans on niin ihanaa matkustaa, kun hän on sellainen kosmopoliitti. Kyl mie oon niin onnellinen, kun elämässä on sellainen ihminen, joka tykkää matkustaa. Ja ainakin mun mielestä, meillä menee hyvin putkeen. Ei tartte kiukkuilla, yhes tehdään ja nautitaan. On silleen samat kiinnostuksen kohteet. Tää on vain mun mielipide, voihan se olla, että Uk on toista mieltä. Hmmm.. en usko.

Sopivassa suhteessa kaikkea. Kylthyyriä, hyvää sapuskaa, olutta pubissa ja afternuuntii kello viis. Olin ajatellut, että shoppailut saa jäädä, mut eihän lontoossa voi olla ostelematta rättilöit. On siellä tarjonta sen verta eksotique, että muutama kappale tarttui mukaan. Kallistahan siellä nykyään on. Sitä aina ajattelee, kun lomalle lähtee, että kaikkialla muualla on halvempaa. Ei se oo enää niin.

Postailen tuonne lemon decon puolelle yksityiskohtaisemmin, voit kurkata myös sinne. Hups, on vähän silleen haipakkaa kaiken tämän yritystoiminnan kanssa, että postailut tänne on jääneet vähemmälle. En sit tiedä, milloin tämä rauhoittuu vai rauhoittuuko ollenkaan? Toisaalta, ei pitäis rauhoittua, koska nyt on taottava, kun rauta on kuumaa. Tai ei se mitään kuumaa ole, mutta nyt on alkanut se varsinainen duuni uuden yrityksen kanssa. Mainostamista ja markkinointia. Mut hui hai, en mie tätä jätä, postaan vain harvemmin.

Nyt täytyy rientää. Työhuone on karmeessa kunnossa pop-upin jälkeen ja se kaipaa järjestelyä. Sitä ennen pitää käydä hakemassa tyynykankaat uusiin tilauksiin ja vielä pitäisi illaksi mennä piippaamaan. Laiska töitään luettelee, mut näin se nyt vaan on. Mut hei, uusi ihana loma siintää edessä. Jaksaa painaa vähän aikaa, niin sit päästään oikeesti huiloomaan. Lontoossa ei voi huilata, siellä päivät meni jaloilla ja illalla oltiin ihan rätti. Ei valita, rakastaa hän. Ootteko muuten huomannut, että aurinko paistaa? On se ihana, hirmu kiva.