Päivien tuomaa illan viemää

Hei hoi, mikäs päivä se on tänään? Piti oikein kaksikin kertaa miettiä. Tulin tähän todellisuuteen ja tajusin, et nyt on fraidei ja tänään mennään kaupunkiin. Pitää hoitaa asioita ja pestä vähän pyykkiä ja silleen. Voisin kyllä jäädä tännekin, mut pakko käydä välillä katsoo, et kaikki on kunnossa. Ihmisen mieli on sellainen ja minä varsinkaan en kestä, jos on jotain hämärää. Ihmisen pitää olla selvillä missä mennään.

Sataa ja paistaa

Nukuin huonosti. Heräsin valvomaan kello neljä. Mietin taas asioita ja yöllähän ne alkaa ahistaa. Ei pitäisi miettiä, koska kaikki on tummempaa kuin todellisuudessa. Joku ressi nostaa päätään ja sitä alkaa kelaamaan asioita, joihin ei juurikaan sillä hetkellä pysty mitenkään vaikuttamaan. Typerää, mut minkäs teet. Mulla on mun luonne. Näin päivänvalossa saa kuitenkin huomata, että en mää kauheen korkeelta tipahda, jos tipahdan.

Valoa pilvessä

Hassua, Ukkokulta istuu tuossa vastapäätä ja sillä on joku skaippineuvottelu ympäri maapalloo. On HongKongista ja mistä lie muualta. Eiks oo aika kummallista ja näppärääkin, että duunijuttuja voi hoitaa tollai. Istua möksän terdellä ja olla niin kuin palaverissa toisel puolel palloo. Toisaalta ahistavaa, missään saa rauhassa olla. Toisaalta, voi hoitaa duunit noin näppärästi. Ihan on kakstahoinen juttu, miten sen nyt sit ottaa...

Hetki tää

Jep, jep. Vaikka vesi on viileetä ( jopa kylmää ) ja tuulee vilakasti, niin uhmaan kaikkea sitä ja menen vesijuoksee. Siitä on tullut päivittäinen tapa täällä mökillä ja en taho siitä luopua vaikka sit paleltaa. Puolen tunnin hölkkä saa aikaan syväjäädytyksen ja menee oma aikansa, että siitä lämpenee. Mut hei, se kyllä virkistää tehokkaasti. Sit jaksaa näplätä valaisimien varjoja. Teen niitä eri väreissä. Ja siksi, kun se on niin kivaa. Tsau!

Päiväraportti

Eilinen päivä meni taas virkatessa ja tehden puhdetöitä. Se on niin palkitsevaa. Värimaailmaan on tullut väriä, kaivattua iloittelua. Vanhan valaisimen löysin tällä kertaa Nauvosta. Niitäpä nyt sitten keräilen ja annan heille uuden elämän.

Gay

Päiväthän menee uskomatonta vauhtia näin. Pitkä aamuherätys, joka siis sisältää aina pienet tirsukat varsinaisen heräämisen jälkeen ja lopullinen ylösnousemus tapahtuu myöhemmin. Aamulla blogia, sit vesijuoksu ja käsitöiden kimppuun. Illaksi sauna lämmitys ja illallisen laitto. Siinäpä se päivä hurahtaa. Jos pitää käydä kylillä, niin aikatauluun tulee jo kiire. Hui kauhistus.

Lurpsista

Eilen tehtiin kesän ensimmäinen kantsupasta. Vei taas kielen perseeseen. Niin oli maukasta. Kantsuja näyttääkin tulevan reippaasti ja niin kai ne on luvanneet hyvää sienisatoa kaikista luomakunnan sienekkäistä, jee.

Illan valot

Ukkokulta tuli eilen, on taas perhe kasassa. Siksi vähän niin kuin juhlan tynkää laitettiin. Vähän vain. Syötiin alaterdellä, ilta oli kaunis ja juhlan tunnelmaa ei ole koskaan liikaa. Jos sitä joka ilta näin laittaisin, niin tulisiko juhlasta arki? Mitä se juhla sitten olisi? Nyt täytyy olla varovainen ettei menetä ainuttaan. Siis juhlaa. Vai voisko ajatella, että arki on yhtä juhlaa... Nyt meni vaikeeks, lopetan pohdiskelun tähän.

Matkakuvitusta

Möksällä ollaan ja rauha maassa. Tänne on vain aina niin ihana tulla. Pieni pyrähdys citissä, sain asioita hoidettua ja sit onkin kiva paeta tänne herran kukkaroon. Tiesittekö muuten, että paikka nimeltä herran kukkaro on oikeasti olemassa. Siellä niin saaristossa. Ei käyty, ohi ajettiin.

Kaunis kartanon sisäänkäynti

Holvisti

Kuja

Viljavaa peltoo

Tehtiin siis sellainen pienempi saaristoreitti. Maisemat ovat kauniit ja on aina kiva reissata kotmuassa. Mutta ihmetellä täytyy rantareitin tasoa. Ei nimittäin ole kauheesti kehuttavaa. En nyt ala erikseen erittelemään, mutta kyllä olisi kohennettavaa monessa asiassa. Pari majoituspaikkaa kerettiin asustaa ja kyllä olisi saanut rättiä heiluttaa molemmissa. Sellaista ihmeellistä välinpitämättömyyttä ja pienillä asioilla tehtäisiin ihmeitä.

Muutoinkin asiakaspalvelu oli vähän sinne päin. Ihmetellä täytyy, upeat mahdollisuudet ja hommat hoidetaan vähän noin niin kuin vasemmalla kädellä. Hyvä esimerkki Korppoolla. Majoituspaikkamme ravintolassa ei ollut tilaamaamme kuplivaa, eikä valkoviiniä, eikä tarjoilija edes tiennyt mikä on calvados. Hän kysyi, onko se valkoviiniä. Heidän ja meidän onneksi, ruoka oli kuitenkin hyvää, mutta ei erityisen saaristolaista.

Venonen

Mökkimaisemaa

Nähdään kulmilla

Köytetty

Mehän Ukkokullan kans suunniteltiin kaikki paikat uusiksi. Siivottiin, sisustettiin, maalattiin ja laitettiin asiakastyytyväiseksi. Hauskaa sinällään. Eniten minua ärsyttää, jos paikat ovat, suomeksi sanottuna, paskaisia. Ei voi ymmärtää. Eli en voi oikein suositella mitään paikkaa missä yövyimme. Kyllä niissä yönsä nukkui, ei sen väliä, mutta jos pitäisi oikein turismoa kannattaa ja kehua, niin en voisi seisoa sanojeni takana. Sääli.

Matkalla

Eiks oo saaristoo

Pieni majapaikkamme

Enihau, on aina mukava matkustaa ja upeat maisemat ja saaristolaisuus antoi paljon myös anteeksi. Liekkö siinä syy ja yhteys, etteivät paikalliset niin hirveesti jaksa välittää. Turisti tulee joka tapauksessa, sen verta uniikkia maisemaa.

Saariston lapset

Kotona jälleen! Kiva, pikku, kotimainen matka takana. Aivan kuin olisi ollut viikon poissa ja kaukanakin maailmalla. Lähdettiin La ja eilen tultiin. Matka vei Naantalin, Rymättylän, Nauvon ja Korppoon maisemiin. Tehtiin ns. lyhyt saaristoreitti. Kaksi yötä, ensimmäinen Äärlän rengintuvassa Rymättylässä ja toinen Rumar Strandissa Korppoossa.

Matkalla pikku mökki

Rengin tupa

Kiva kamu

Kelit ei olleet ihan parhaat mahdolliset, vettä rätki ja viiletäkin oli, mut ei se tahtia haitannut. Ukkokullan kans on mukava matkustaa. Meillä on yhes kivaa ja silleen harmitonta menoa. Tehtiin matkasuunnitelmaa matkan edetessä, eikä mitään pakkoja mihinkään. Mentiin minne nenu näytti.

Ahventa

Blinii

Uuuuh

Ja hei, mikäs oli uudella autolla ajellessa. Meitsi ajoi koko matkan, näin saan taakse niitä kilometrejä ja lisää ajokokemusta ja varmuutta. Niin kuin olen aikaisemmin todennut, niin aina olen ajanut niillä epävarmoilla romuilla. Onhan se ihan eri, kun on kunnon auto alla. Ajomukavuutta, turvallisuutta ja sitä persoonallisuuttakin. Björnen muistoa kunnioittaen, sitä saan kiittämän, tästä uudesta aluevaltauksesta elämässäni ja aina tulen kaiholla häntä muistamaan.

Lossi designii

Saaristos ollaan

Aakeeta laakeeta

Teen yksityiskohtaisemman postauksen myöhemmin. Kamera ja kuvat ovat autossa, tässä muutamia makupaloja kännykästä. Mut siis joo, hengis takas ja ihana reissu! Tänään mökille, ou jee!

MÄ TEIN SEN!

MÄ TEIN SEN! Riipivä autokuume sai piinavan päätöksen ja ajelin eilen autokaupasta ulos uudella autolla. Ei se ihan uus oo, mutta mulle uus. Juke vaihtui lennossa Citikkaan, semmosta se on autokuumeessa. Mut enhän mää voinut jättää pikku pippuria, se oli rakkautta ensisilmäyksellä!

Kauppa oli hyvä. Juuri myyntiin tullut, yhdellä omistajalla ollut, hyvin huollettu, hyvin pidetty helmi.  Hintapolitiikaltaan varsin järkevä tai miten sen nyt sanoisi, tässä tilanteessa mikään ei ole varsin järkevä. Mutta en kuunnellut kadotetun järkeni ääntä, kuuntelin tunnetta, kuuntelin sydäntä, kuuntelin sieluani. Ja voi perkele, kuinka mää nautinkaan ajosta. Ajatelkaa, ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on mahdollisuus ajaa kunnon autoa. Nyt mä tiedän, mitä on nauttia ajamisesta. NAUTTIA!

Persoonallinenkin hän on. Mulle pitää olla silleen. Auton pitää jollain taholla puhutella, koskettaa. Miten tää voi olla mahollista? Vielä hetki sitten, koko autoskene ei voinut vähempää kiinnostaa ja nyt olen niin äijää. Kyllä, mulla varmasti on se kuulu viidenkympinvillitys. Olkoon. Hah, te ette voi uskoa, kuin ihanalle tuntui eilen valoissa painasta kaasua ja antaa mennä. Sinne niin jäivät kuin tikku paskaan, kun mää polokasin... Hirvee tyydytys, hillitön onni ja autuus.

Perustelen tätä sillä, että elämä on lyhyt, eikä siitä koskaan tiedä. Okei, taloudellisesti ei juuri nyt järkevää, mutta siinäpä se ydin juuri onkin. Mitä sitten, jos huomenna en pääse kävelee omin jaloin tai heitän henkeni ensi vuoden heinäkuussa. Mitä mietin? Sitä varmaan niin, että olinpa hirmu järkevä, kun en silloin ottanut sitä autolainaa ja nauttinut elämästä ja ottanut ajoa hallintaan. Vai voisiko olla, että katuisin katkerasti, miksi en uskaltanut, miks en elänyt. En halua elää niin.

Kello vielä aamuvarhain. Nukuinkin huonosti ja levottomasti. Kävin aika kierroksilla koko illan. Autokuumeen rippeet vielä valvottaa ja tykyttävä ajohalu rienaa. Mut kohta pääsen rattiin ja suuntaamme nokan kohti Turun saaristoa. Mikäs on ajella, on ilmastointia ja muuta herkkua. Kohta pitää potkia Ukkokulta ylös, ala tulla nyt lähetään menee. Villi kesänlapsi mä oon....

Unelma unelmasta

Usvaisen pehmeä aamu. Lämminkin on. Vastarannan puiden latvat peittyvät sumuun, aivan kuin olisi pumpulilla kuorrutettu. Kuin toi usva saa kaiken tuntumaan niin pehmeelle. Eilen oli upeita pilviä. Niitä ei koskaan kyllästy tuijottelee. Kuvatakin niitä piti. Se on sitä luonnon omaa taidetta. Sitä täällä riittää. Alati vaihtuva maisemallinen muutos on parasta taidenäyttelyä. Katsokaas, tienoo on erinäköisensä riippuen siitä, onko aamu vai ilta. Puhumattakaan keväästä ja syksystä. Ei tähän kyllästy ever.

Yök! Ensimmäistä kertaa elämässäni kananmunien joukossa oli mätä muna. Pahaa aavistamatta rikoin munan edellisten joukkoon ja hyi helevata, mikä löyhkä! Se oli sellaista ruskeahkoa mönjää ja arvanette, että tuli kiire lennättää se ulos haisemasta. Nokassa haisu pitkään tämä mätä ominaisuus ja munakasta nauttiessani olin jotenkin epäluuloinen munaa kohtaan.

Yksi pitkäaikainen unelmani saattaisi käydä toteen. Ukkokullan ystävät ovat järjestämässä porukan yhteistä safarimatkaa ahrikkaan. Pyysivät meitä mukaan. Sikälikin spessu reissu, että yövytään telttaleirissä koko viikko ja se olisi vain meidän käyttöön. Mukana paljon oppaita ja matkailualan immeisii, joten uskoisin, että reissu on viilattu vimpan päälle. Voih, se olisi niin ihanaa lähteä ja yksi unelmien täyttymys. Mua ainoastaan pelottaa se, että kestänkö pitkää lentomatkaa ja kaikkia niitä jeeppikyytejä kuoppaisilla teillä. Ihan perseestä, että pitää jo moisia asioita miettiä. Otanko riskin ja kärsin unelmani vuoksi tai voihan kaikki mennä hyvinkin, huu nous.

Eilen eräs ystävättäreni soitti ja tunsin tarkoitettua merkityksellisyyttä. Asioita, joita olen tässä miettinyt ja ankarasti pohtinut, saikin puhelumme aikana varteenotettavia ehdotuksia ja vastauksia. Niin se menee tässä elämässä, yhtäkkiä asiat loksahtaa paikoilleen ja kaikella on tarkoitus. Päässä suriseva musta, aukeamaton umpisolmu löystyy ja löystyy, kunnes aukeaa ja sitä ei enää ole. On vain kirkas ajatus ja mahdollisuus. Tulevaisuus on mahdollisuus.

Arvatkee mitä? En haluaisi lähteä täältä pois. Mä viihdyn niin hyvin, liiankinko hyvin? Eilen maate pannessani, piti hetki etsiä unta. Silloin ajattelin, että vaikuttaako lähestyvä kaupunkielämä uneni laatuun. Alkaako heti alitajunta elää hektistä citii. Ei taho. Ei ollenkaan. Ihan kuulkaa ehtoolla kävin miettimään, että pitäisikö mun oikeesti asua jossakin näin pois. Maalla rauhas luonnon keskel. Niin kuin olen tainnut jo todeta, että se ressin kaltainen olotila on poistunut. Sen tuntee munaskuita myöden. Se on ihanaa. Ihminen on aivan eri. Mutta tästä herääkin hyvä kysymys, että mikä siinä arjessa niin piinaa, että ihmisen ei ole hyvä olla. Eikö silloin pitäisi asialle tehdä jotain? Ja miksi nimenomaan täällä tunnen tyydytystä ja mielenrauhaa. Tätä sietää pohtia.

Olisiko unelmien täyttymys asuttaa omaa pikku kortteerii rauhas kaikesta. Sellainen punamullattu talonrotisko, pihalla käyskentelisi onnelliset kanat ja mie vain marttaileisin ja virkkaisin pitsilöit? Nisupullaa vääntäisin ja yrttilöit kasvattaisin. Voisko sellainen ylipäätään olla mahdollista? Leipä on ansaittava eikös juu, mut voisko se tulla pöytään ilman kipuu, ressii, hötkyilyy ja alituista painetta.

Ihminen tarvitsee unelmia elääkseen. Lipsahtipa kevyesti noin suuri ajatus. Enihau, aina saa unelmoida. Se ei maksa mittään, eikä ole keltään pois. Mun täytyy valitettavasti nyt unelmoida itseni sinne citiin. Paikat täällä kondikseen ja menox. Viikonloppuna olisi tarkoitus nyt sit vihdoin ja viimein lähteä sinne Turkkuseen. Saaristoon. Unelmoikaa toverit ja muistakaa elää!

ET TAHDO NÄHDÄ

Hei, tämän ihanan päivän päätteeksi on hyvä kirjoittaa pikku runo tahi tarina, mikä lie. Huomaa, että tämä joutilainen ajankulku herättää minussa luovuutta. Sitä jo kadotettua. Ihanaa, kun se kumpuaa taas. Hirvee syke...luomisen tuska, mikä lie. Ihan sama. Kiva. On, on.

ET TAHDO NÄHDÄ

Yksin istun kanssasi
etkä sä mua nää.
En ole pelkkää ilmaa
mutta en hyvää täytettäkään.
Kuka mä oon, mikä sulle.
Pelkkä pelle vai kohtalo ikuinen.
Sä et tahdo nähä
etkä mitään hyvittää.

Sanomaton sana
kosketuksen puute.
Tuomittu on tunne
pelkäämme menettää.
Välillämme outo rakkaus
kuka tietää mitä siitä jää.
Et tahdo nähdä
etkä mitään hyvittää.

Olimme toistemme päivänsäteet
runoja rakkauden, säveliä kaipauksen.
Toisillemme tuntemattomat
arkoina etsimään.
Olimme hetken yhtä
samaa elämää.
Et tahdo nähdä
etkä mitään hyvittää.

Et tahdo nähdä
etkä mitään hyvittää. Et tahdo nähdä.
Se en ollut minä, jolle olisi ollut kysyntää.
Et tahdo nähdä.

Ymmärsin irti päästää
itseäni pakoon juoksin.
Erheenkö tein, kun halusin elämän itsellein.
Me emme toisillemme olleet
harhaksi vain luulleet.
Et tahdo nähdä
etkä mitään ymmärtää.

Huomisen valossa
siinä sinut nään.
Olet mennyt ja minä jään.
Muisto vain menneen
onko ikuisen rakkauden.
Et tahdo nähdä
etkä mitään hyvittää.
Et tahdo nähdä
etkä mitään yrittää.

Virkaten

Nyt mä sain tän setin valmiiksi. Näitä mie oon täällä innoissani näprännyt. Voi että, on ihanaa nähdä kättensä jälki! Se on vain niin palkitsevaa. Mittee ootte mieltä, antakaa joku mielipide. Se olisi minulle tärkeää. Kiitos kaunis. Ja suosittelen kaikille virkkausta. Heleppoo ja alentaa verenpainetta.

Tabletit virkkasin silkasta ilosta!

Lamput kierrätyskamaa...

...uusiokäyttöön.

Sulla on kaikki ja enemmän

Olenko ainut ihminen maailmassa? Mie vielä mihinkään kaupunkiin lähe. Niin on rakastunut tähän yksinäisyyteen, etten pois taho. Hyvä on näin. Kuinkahan pitkään voisi jatkaa, milloin tulisi ihmisen ikävä toisen luo.

Heräsin sateen rankkaan rummutukseen. Herra yläkerran herra näyttää olevan hurjalla tuulella. Sopii mulle. Tässä on jotakin alkukantaisen viehättävää. Vettä rätkii ja vihmoo niin, ettei paremmasta väliä.  Olen saavuttanut ressittömän tilan. Tai ainakin minusta tuntuu sille. Kyllä eron huomaa, on vain autuas olo ja elokin vähään tyytyväinen. Ihminen nukkuu hyvin. Menee illalla ajoissa ja herää aamulla poksista poks. Suoli toimii moitteettomasti. Ei ahista rintaa, ei kolota.

Tähän ei kyllästy koskaan

Mökillä ollaan ulkona 99 prosenttisesti. Nukutaan sisällä, muutoin lähes ulkona. Ihminen on hapettuneessa tilassa. Se varmasti tekee hyvää. Istutaan aloillaan ja tuijotellaan järvelle. Okei, virkkuu on siinä käsillä, mutta se edistää henkisen kapasiteetin kasvua. Aivotkin lepää. Ihminen lepää. Roppa lepää. Tajunta ja kaikki lepää. Huikeeta.

Sataa vai paistaa

Tai onhan mulla sellaista pikku puuhasteluu koko ajan. Jopa niin ettei tajua päivien juoksutusta, ei kelloa, ei aikaa. Elin keskiviikossa. Illalla selvisi, että eilen oli vasta tiistai. Jäisinkö vieläkin päiväksi tänne. Olisi juuri niin ihana ilma, että nyt voisi köllää ja möllää sisälläkin. Näin kai ne ihmiset elivät ammoisina aikoina. Oli tehtävä ne hommat, mitkä tekemän piti. Mutta ei ollut tavoitteellisuutta ja jatkuvaa kiirettä, pyrkimystä koko ajan parempaan. Okei, ruoka sun piti pöytään saada, mut se oli sun työs, elinehtos. Kiinnostaa tuommoinen ajatusmalli ja elämäntapa.

Saalista

Poimin rannasta kantsui ja pihasta mustikoita. Siikafile kaupasta, mutta sehän voisi olla itse kalastettua. Jännä tunne. Leikin mennyttä aikaa. Metsä antaa ravintoo. Kuinkahan pitkään voisi yrittää tulla toimeen lähes omavaraistaloudessa. Okei, jos näin olisi, niin olisin kylvöt laittanut ja kanat, lampaat pestannut. Oikeastaan tuo tuollainen tekisi hyvää ihmisille. Hmmm...tuossahan voisi olla bisnesidea. Laittaa elämästä vieraantuneet jupit selviytymään omavaraistalouteen. Se olis sitä extreemee ja mulle maksettaisi siitä hyvin. Mie voisin sit lomailla viiden tähen hotellissa bahamalla tahi copagabaanalla. Jess jess.

No niinpä

Mokka viilenee kuppiin samantien ja ihan on kuulkaa näpit kohmeessa. Feisbuukki on täynnä toinen toistaan ihanampia lomakuvia etelän helteistä. Siellä niin otetaan kuvia selfitikun nokasta. Juodaan sangriaa ja järsitään mustekalan varpaita. Tietty, tulee just sellainen olo, et mie mihinkään ikinä pääse, tääl vain mökil yksinään möllään. Voisko olla jopa kade? Eipä olemoisinkaan. Ymmärrettyäni tämä ihanuuden ja kaiken sen tarkoituksellisuuden, minun sisääni laskeutui rauha ja olin just tässä, ihan tässän hetkessä, tässä paikassa ja mun on hyvä olla. Miks mennä merta edemmäks kalaan. Sitä kun ihmispolo ymmärtäis, et sulla on kaikki mitä sie halluut ja vähän enemmän. Kaik on niin kuin itesäs. Ihan kaikki. Ymmärryksen kirkas valo on syttynyt. Jeesuslaps on syntynyt, vähintään. Kiitos kiitos.

Hyvää hissukseen

Hups! Heräsin jo 5.20. Menin kyllä koisaamaankin jo ajoissa. Niin oli touhukas päivä, jotta ihminen uuvahti. Se on hyvä, että on niin väsy ettei jää kuuntelee. Nukahtaa samoin tein. Ukkokulta lähti citiin ja mie oon ihan yksiksein. Jos sitä unettomana pyörisi ehtoolla, sitä saattaisi alkaa kuuntelee ja kuvittelee. Nyt ei tarvinnu. Pää tyynyyn ja poks, on niin kuin välittömästi höyhensaarilla.

Stuudio ja pikkolo kupla

Mää siivosin ja tiskasin. Ja sit mie virkkasin. Ja sit mie taas vähä virkkasin. Hyvä, että maltoin saunassa käydä. Mulla on tässä terdellä stuudio, ja missio valmiit tabletit ja valaisimet mökille. Ennen en täältä lähde. Ei puutu enää kuin pari tablettii ja snadisti varjostin koukuttelua.
Ei. Ei se suorittamista ole. Ihan teen nauttiakseni. Ja jälkeä aikaan saadakseni.

Jälkinami

Aamu on kaunis. Ja iltakin oli kaunis ja hekumallinen. Nyt lämpötila kaheksan astetta. Ei paljon, mutta aurinko helottaa jo vastarannan koivikossa. Vaikka eilen ukkonenkin paukutteli ja päivä oli surkea, niin illasta tuli hyvinkin kesäinen. Jos UK olis ollut paikalla, olisimme ehdottomasti nauttineet illallisen alaterdellä. Nyt söin mikroruokaa. Kyllä. En malttanut laittaa apetta. Olin varannut siikafileen ja uutta pottua. En kerennyt, kun piti virkata. Laitan tänään. Jälkkärin halusin, sitä ilman ei voi olla. Yksinkertaisuudessaan valion latte ja pursotettava kermavaahto. Kotimaiset mansikat ja vaniljajuukurtti. Kyytipojaksi limoncello. Vot sie, heleppoo ja hyvvee.

Iltarusko

Juppessa oli eilen punkki. Niitä on aina välillä, onneks ei usein. Ne ovat  Ä L L Ö J Ä!! Yritän olla hysterisoimatta, mut kyl niiden kans saa olla varovainen. Tonne mettään kun  menee, niin se on oltava täys vuorattu, ei sinne muutoin enää uskalla. Miten sitä pentuna juostiin pusikoissa simmarit jalassa. Kyl mää muistan, et punkki ei ole kiva kaveri, mut ei sitä mitenkään varottu. Ja mun mielestä se oli lepikoissa, eikä heinikoissa. Kaikki tässä elämässä on maar niin paljon vaarallisempaa kuin silloin ennen.

Mie oon joka päivä vesijuossut ja selätimellä hötkytellyt. Aloitin varoen ja nyt lisännyt määrää. Tuntuu hyvälle, kun jaksaa enemmän ja paikat tuntuu paremmalle. Okei, niskapaska ei tykkää, ei se tykkää mistään, mut noin niin kuin periaatteessa valoa tunnelissa tunne. Saunassa venyttelyä ja saunajooghaa. Säännöllisesti evritaim.  Kyllähän se jossakin vaiheessa roppakin alkaa antaa periksi ja kiittää. Nyt vasta alkaa tuntua työtä tekemättömyys. Eihän siihen mennyt kuin pari kuukautta. Jatketaan harjoituksia. Hyvä tästä vielä tulee.

Koukku ja kude

Hei gamoon, ilmassa tuoksuu syksy. Sellainen homeinen, kylmä kosteus. Oliks se kesä oikeesti niin kuin tässä vai? Tällainen fiilis aamutuimaan on yleensä vasta elo-syyskuun vaihteessa. Ei siinä mitä, määhän tykkään tämmöisestä raikkaasta mätänemisen tuoksusta. Sitä paitsi homeessahan tässä ollaan jo itsekin.

Ukkokulta nukkua posottaa vielä. Mää heräsin normia aikaisemmin. Hetkinen, täällä nähkääs muata möllöttää jopa ysin jälkeen. Pikku koira on ottanut tavakseen tulla mun kans tähän päivittää. Nytkin se kuorsaa sylissä täyttä päätä. Se on ihan hassu. Kuorsaa kuin satamajätkät. Vai oliks se tukkijätkät. Hän on hyvä lämpöpatteri, kivasti kuumottaa sylissä.

Maisema on peilityyni ja linnutkaan eivät enää viitsi elämöidä niin kuin alkukesästä. Yksikään puunlehti ei hievahda, aivan kuin maailma olisi pysähtynyt. Jostakin kuuluu autojen kumu, silleen harmittomasti välillä. Mustikkaa on tulossa, ihan tuossa parin metrin päässä jo herkkuapajat. Ei olla kerätty vielä. Selkäpaska ei tykkää moisesta hommasta, pitäisikö kokeilla sitä poimuria. Josko sillä. Mustikka on rock. Se parantaa vaivat ja on herkkujen herkku. Sitä talvella ostan isolla rahalla, nyt saisin ilmatteeks metästä. Poimis vain. Laiska on.

Ennen kosketusta

Minäkö? Laiskako? Eilisen päivän askartelin lamppua. Tein Trash-designia. Vanhasta uutta. Ostimma kirpparilta vanhoja lamppuja. Virkkasin varjostimen ja maalasin jalan. Tekemiseen tulee himo. Tässä nökötin terdellä ja koukku vain savusi, en malttanut lopettaa. Erehdyksen ja opettelun kautta onnistuin. Purkamaankin jouduin, mutta selätin ongelmat. Sain hirveen tyydytyksen ja tunsin tekemisen iloa ja onnistumista.

Uudesti syntynyt

Tuotantolinja on käynnistynyt niin, että en taida malttaa vielä kaupunkiin lähteä. Kerkeekeehän tuonne. Voisin virkata. Nakottaa tässä terdellä ja antaa ajatuksen harhailla kuin yksinäinen poutapilvi ( sade kaiketi. ) Se on kyllä meditatiivista hommoo. Tuo käsillä näpertely. Siinä kaikkoaa ajan -ja paikantaju. Koko elämä katoaa. Minä häviän. On vain koukku ja kude.

Mokka on viilentynyt kuppiin. Pitäisi täyttää lämmikettä. Mietin tuossa, lähdenkö vesihölökälle, vai alanko virkkaa. Vai menisikö härnäämään Ukkokultaa, ala nousta mustikkaan. Enkä, annetaan toisen levätä. Miekii voisin hetken köllötellä. Jäänkö vielä tänne vai lähdenkö menemään. UK:lla on duunia huomenna, jäisin yksin. Tai yksin ja yksin, onhan mulla koukku ja kude. Adios!

Hedelmätarhan hämärissä

Huiskis haiskis vaan! Niin ne päivät etenevät, varmasti ja vääjäämättä kohti tuntematonta. Jahas, olipa taas ramaattinen aloitus. Tuskin ne tuntemattomaan menee, ihan tää on tunnettua. Ollaan kivasti loksahdettu tänne mökkimuudiin. Harmitonta yhdesoloo ja leppoisaa meininkiä.

Made by Lemon Deco

Eilen satoi lähes koko päivän, mut sekin oli ihan jees. Mää kuulkaa virkkasin matonkuteista möksälle uusia tabletteja. Kivaa puhdetyötä. Ostin haminasta kudetta ja ne oli sellaisella vyyhdillä. Kokemattomuuttani aukaisin ensimmäisen vyyhdin väärin ja sehän meni tuhannen takkuun. Otimma käsittelyyn seuraavan ja siinähän on ihan selkeä juoksutus, kuinka se täytykään keriä rullalle. Sekin ottaa oman aikansa. Okei, mun hermot ei riittäneet ensimmäisen pelastamiseen, olin valmis laittaa koko paskan roskiin. Mutta mitä tekee Ukkokulta, hän selvittää sotkun ja illalla puolkakstoista se on tehty. Tässä näemme ihmisten erilaiset hermokapasiteetit. Hän nöyrästi ja rauhas selvittää ja minä kiroan, huudan ja olisin luovuttanut. Mut hienot tabletit meille tulee. Seuraavaksi matto. Mitä vielä?

The Kesä

Tico Taco

Toissa iltana(ko) se oli, kun laitoin sen The Kesäateria. Grillattua maksaa, kukkispyre ja tomaattisipulisalaatti. Siinä se on kesänmaku. Olin unohtanut edellisestä postauksesta kehumani ruuan kuvat. Laitan ne nyt. Se alkuruoka mitä tarjottiin siellä kyläreissulla, mehikolaisella twistillä, tarkoitti siis noita tacoveneitä täytteellä. Näppärää ja hyvää. Täytteeksihän nyt voi laittaa mitä tahansa. Mie tein kylmäsavurapuavokadomussen.

Parasta

Meillä on Ukkokullan kans mukavaa. Tälleen näin kun ollaan, ihan yhes kokoajan, niin sitä alkaa ikään kuin juurtua toiseen. Vai voisko se olla, et kasvua yhteiseen hedelmätarhaan on havaittavissa, täh? Tulee ne omat meijän jutut ja muut kivat. UK on jotenkin hassu ja meillä on paljon naurua, voisin jopa sanoa, että tilannekomiikkaa. Sitä sellaista ei koskaan ole liikaa. Minäkin olen alkanut oppia yhes koisaamaan. Kai sitä tottuu. Se on minulle vaikiaa. Toki, täällä möksäl kaikki on väljempää ja sänkykin on isompi.

Oih!

Martan mätkäytys

Mitä pidempään täällä on, sitä verkkaisemmaksi aika käy. Elämä on jotenkin heleppoo. Ruumiista irtaantuminen tapahtunee niin, että kaikki ressi, kiire ja turha jäkitys jättää rauhaan. On vain hetkien suloinen rauha, eikä mitään pyrkimyksiä ja ehdottomuuksia. Syö näläkäänsä, nukkuu väsymyksensä, juo janoonsa ja liikkuu tarpeeseen. Mittee sitä ihminen muuta? No lempee sopivasti ja puhdetöinä virkkausta. Siinä se on elämän yksinkertainen onni ja autuus.

Sada sada aina vaan yhä uudestaan

Tää ihanuus loppuu alkuviikkoon. Olisi suoriuduttava citiin. Asioiden juoksutusta, UK:lla duunia ja sen sellaista. Ja se voi olla, että pökästään sinne Turkkuseen. Baithiwei, siellä olisi yks varteenotettava Juketsu myynnissä. Helevata, se pitäisi varmana käydä tsekkaamssa. Miepä tein tuossa kannattavuuslaskelman. Näin ollaan pitkällä juu. Jos lopettaisin tupakoinnin, niin sillä rahalla maksaisin auton osamaksun. Heleppoo ja yksinkertaista. Voi, kun se olisikin noin. Hei, jos oikein kovasti jotakin haluaa, niin joutuu tekemään uhrauksia. Jukesta voisin jo uhrautua, eikä se olisi edes sitä. Sehän olisi kaikki himaan päin. Uus auto ja uus minä. Voi että mää sanon....