Vasen yks kaks

Oltiin lauantaina marssimassa. Siellä missä kaikki muutkin 25.000 ihmistä. Edellisestä Pridesta onkin vierähtänyt vuosisata. Jos mää nyt oikein muistan, niin olin siinä ihan ensimmäisessä mikä suomes järjestettiin. Tosin, mun muisti saattaa tehdä tepposet. Silloinen kannanotto oli aika vaatimaton tähän päivään verrattuna. Kokoontuminen oli ruttopuistossa, enkä nyt ihan jaksa muistaa, oliko edes varsinaista kulkuetta. Oltiin vaan siellä puistossa, eikä meitä tuhansia ollut. Niin muuttuu ajat eskoseni.

Tunnelma oli hyvä. Aurinko paistoi ja ihmiset nauroi, olivat iloisia. Nuoria olivat vallan ja vappautuneita. Jokainen sai olla oma itsensä, se tuntui hyvälle. Mahtavaa oli katsoa, kuinka ihmiset olivat pukeutuneita ja laittautuneita. Toinen toistaan upeimpia, erikoisia. Toista oli meitsin nuoruudessa. Outona ja ihmeellisenä pidettiin, ei silloin kovin tohtinut. Mutsin lempilause olikin:  "Kyllä tuas koiranperse kummittelloo, tuo se on saatana niin outo." Mut hei, se oli silloin ja nyt on nyt. Hyvä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.

Olen marssinut nuoruudessani Berliinissä. Se oli huikea kokemus. Satoja tuhansia meikeläisiä läpi Berliinin. Siinä oli yhteisöllistä tunnetta ja hurjaa vapautumista. Sama tunne tavoitti minut nytkin. Olin tyytyväinen, että tuli lähdettyä. Kävellessä espaa pitkin, tavallaan töllötettävänä - siinä ne menee seksuaalivähemmistöt. Se tuntui jotenkin erilaiselle kuin aikaisemmin. Aivan kuin tällä kertaa siinä ei olisi enää ollut mitään poikkeavaa. Tunsin ylpeyttä, tämä on hyväksyttyä, enkä kävisi erittelemään mikä on  normaalia ja mikä ei. On vain ihmisiä - erilaisia.

Kulkueen edettyä, ymmärsin kuinka paljon meitä on. Mieletön letka läpi Helsingin. Aivan varmasti ilmassa leijui paljon rakkautta, hyväksyntää, välittämistä ja olemisen iloa. Täytyy tunnustaa, että hetkittäin nielin esiin pyrkiviä kyyneliä, oli jotenkin herkkä fiilis. Vanha homo alkaa höperöitymään, minustahan saattaa tulla vielä aktivisti. Ensi vuonna uudelleen, silloin täytyy panostaa ja laittaa sateenkaarta ylle ja ripsiin maskaraa. Hei, joukolla mukaan, homot valloittaa maailmaa! Meitä on kaikkialla, joka nurkassa, joka paikassa.

Kevyt ja irrallinen

Eilen kaupunkipäivää parhaimmillaan. Piipahdin duunis katsomassa, että paikka on pystyssä ja siellähän se nökötti. Hassu tunne, aivan kuin olisin ollut jo vuosisadan poissa. Eikähän siitä nyt niin montaa viikkoa ole, kun sorvin ääressä ähellettiin. Niin se aika rientää ja minä yritän pysyä perässä. Niin missä? Ajan vai minkä perässä. Edellä vai perässä, sekin on hyvä kysymys. Entäs jos menen edellä ja kaikki muu tulee perässä. Kuka sitäkään tietää...

Harvemmin tulee oltua citissä silleen joutavana päiväaikaan. Sitä menee duuniin ja tulee pois. Välttämätön paha kävellä läpi espan naama mutturallaan. Tiukka ilme huuleen käy vastatuuleen. Nyt askel oli rento ja ihasteleva. Paljon ihmisiä, kesäistä kansaa. Espalla soitti joku pataljoona, sellainen torvisoittokunta. Kiva saundi silleen. Aurinko paistoi ja tuuli riepotteli vehnänvaaleaa kuontaloani. Olin jotenkin irrallinen, kevytkin.

Ukkokullan kans rehvit kahvilassa ja siellä kohtasin hauskan pöytävalaisimen ja join pullollisen hyvää ekoloogista sitruunalimunaadia. Minulla oli jalassa kesähousut ja niihin sointuva kevyt paituli, ei siis enää toppatakkia. Tarkeni hyvin. Piipahdin stockmannilla ostamassa kalaöljykapseleita. Niitä ilman ihminen ei voi tulla toimeen. Alesta tarttui mukaan tee-paita, sellainen beibibluun värinen. Se maksoi 5,90. Oli halpa, koska se oli alennuksessa.

Kävelimme manskua pitkin Kiasmaan. Emme ihan käsikädessä vaikka ilmassa leijuikin Pride-tunnelmaa. Kiasman lipputangoissa liehuivat sateenkaariliput. Hetken olin ylpeä, hetken tunsin seksuaalista vapautta. Halusin huutaa kaikelle kansalle Aim Gei! Miksiköhän? Tuommoiselle möykkäämiselle ole ollut tarvetta enää aikoihin. Silloin nuorempana sillä oli kiva hätkähdyttää, jos tahtoi.

Kävimme vihdoin katsomassa Robert Mapplethorpen näyttelyn. Se oli niin underground. Kyl mää tykkäsin ja sisäinen valokuvaajani oli innoissaan. Pitäisikö valjastaa Ukkokulta malliksi ja riisua vaatteettomaksi ja antaa kameran laulaa. Ottaisi taidekuvia. Eipä siinä ihan ole kyse siitä, hienosti oli valoa ja tunnelmaa vangittu. Sellaista niin, mitä on vaikea selittää, se pitää nähdä ja kokea. Eikä kaikista ole siihen vaikka kuinka housut pois heittäisi. Ei kuvaajaksi, eikä mallista malliksi.

Killua ja lillua

Hei Hou! Täällä ollaan citissä. Yö oli levoton, niin kuin se on aina, kun tulee mökiltä. Ei ole ihmistä luotu asumaan kerrostalossa. Täällä ei ole happea ja meitsii jotenkin ahistaa tämä päällekkäisyys. Asioilla on puolensa, tottahan toki. Se jatkuva vesisade alkoi myös hiukka närästää ja toisaalta onkin ihan jees olla taas sivistyksessä.

Kertokaa se hänelle

Niin?

Mitäs tässä olisi mainittavaa? Möksällä elo Ukkokullan ja Pikku Koiran kanssa oli varsin leppoisaa. Päivät killuivat ( vai pitäiskö sanoa lilluivat - vettä ) ohitse kuin ajan kuultamat muistot. Siihenkin elämäntapaan voisi tottua, kunnes alkaisi hirttää ja kyllästyminen tappaisi, jos nyt ei ihan kuoliaaksi, niin ainakin osapuilleen niin. Harmiton oleskelu, hyvät unet, tekivät meille molemmille hyvää. Mun vammoille ja Ukkokullan työperäiselle, kiireen aiheuttamalle ressille.

Kiva kirppis Tammisaares

Senkin härkä

Tehtiin turistiretkiä Tammisaareen ja Raaseporin linnan raunioille. Ukkokulta on vanha opas ja näin hän saa minutkin näkemään kaikki jo nähdyt kohteet uusin silmin. Hyvin antoisaa ja intresanttia. Tammisaaressa muutama kiva sisustusputiikki ja aika mahtava kirppis. Mukaan lähti välttämätön opaskyltti keittiöön ja vanha peltinen rasia. Hah, jotakin on aina saatava. Kumma on tuo ihmismieli - kyltymätön. Olen postannut Lemon Decon puolelle tarkemmin, voit käydä kurkkaamassa siellä  (enemmän myös kuvia.) Raaseporin linna vielä odottaa, mut tulossa on, jahka kerkeen.

"Istuntosali" 

Pyykkikone laulaa ja linkoaa, laskut ja asiat kaipaavat hoitoa ja huolenpitoa. Asiat etenevätkin nopsaa vauhtia, olin yllättynyt. Vakuutusyhtiöltä tuli päätös, että minulla on oikeus työeläkejärjestelmän mukaiseen ammatilliseen kuntoutukseen. Jep, jep. Tämäpä kaipaakin jo perusteellisempaa selvitystä. Kauhian on epäselvää ja minä en tunnetusti kestä epäselviä asioita. Olin yhteydessä vakuutusyhtiöön ja siellä olikin hyvin ystävällinen virkailija. Ingen panik, selevitellään. Hättäilemällä ei tule kuin heikkopäisiä lapsia. Epäselvyyttä asioissa hoitaa nyt vallan siihen erikoistuneet henkilöt. Oliko peräti erikoisasiantuntija, kuulostaa hienolle, liian hyvälle ollakseen totta.

Tuikitarpeellinen

Uskomuksein

Olipa ihanaa käydä eilen oikeassa ravintolassa syömässä. Ja vielä kreikalaisessa sellaisessa. Olin kuullut kehuttavan herttoniemen Thalassa restoranttia. Kovin oli autenttinen ja ruokaa hyvää, eikä palvelussakaan ollut moittimisen sijaa. Juuri sellainen paikka, minne on helppo mennä ja varmasti tullaan menemään toistekin. Paikan alkupalalautanen oli runsas ja herkullinen. Kaikkea kivaa naposteltavaa. Suosittelen.

Reikas ollaan juu

Alkuinen pala

Kaupunki elämän ihanuuksia ovat ehdottomasti suihku, voi taivahan talikynttilät, kuinka ihanalle se tuntukaan. Se järvivedellä läträäminen on vähän sellaista toispuoleista. Sisätoiletti on kans kiva. Ei tartte koko ajan jännittää, että joku ökkömönkijäinen menee pyllyyn. Se on inhoittavaa ja pahimmillaan saattaa estää rentouttavan tarpeiden poistumisen kehostasi. Luonnon keskellä myös lievä vainoharhaisuus siitä, että joku önnijäinen kävelee jossakin päin ja puolta sun kehoasi. Tiiätkö, sellaista kuviteltua hivelyä joka puolella. Sitä ei ole citissä, ei täällä ole sillä tavoin hyönteiskansaa.

Leisi Mandei

On juuri sellainen laiska ja väsynyt päivä. Kattoon rätkähtää välillä reipas sadekuuro ja puidenoksat tiputtelevat vettä. Minä syön riisimuroja ja raparperihilloa. On hiljaista ja mitään sanomatonta. Kaikkialla on märkää, hyvin märkää. Ukkokulta lähti kaupunkiin toimittamaan asioita ja mie nautin tästä hetkestä. Tästä pysähtyneisyydestä ja hetken olemattomuudesta. Olen vain ja ihmettelen.

Koivu itkee

Timantit

Posottelin nukkua vaille kymmeneen. Se on jo jotakin. Tosin valvoin aina kahteen asti. Runosuoni kukki niin vietävästi, oli pakko antaa tulla. Yllättäen ja pyytämättä, eilen oli alkukesän kaunein ilta. Auringonlasku pisti Martan runoilee, sielu huuti hoosiannaa. Niin oli kaunista, niin oli lämmintä, että teki mieli itkut pirauttaa. Mutta en itkenyt, olin iloinen. Olin tunteellinen. Muutaman foton napsin, eiks yläkerran herralla ole aika hyvä värisilmä?

Juppe hiekkakylvyssä

Illan hämy

Päätimme jäädä vielä mökille. Ollaan täällä alkuviikko ja sit voisi leikkiä taas kaupunkilaista. Pakkohan se on välillä käydä sivistyksessä ettei ihan metsity. Kohta ei enää osaa olla ihmisten kanssa, ja alkaa käyttäytyä oudosti. Ja asioita on hoidettava, niitä ei pakoon pääse, oli kesä tai talvi, loma tai työ. Onkohan olemassa sellaista ihmistä, jolla ei ole asioita hoidettavana? Kyllä varmaan, sellaiset syrjäytyneet, jotka ovat pudonneet oravanpyörästä. Tahtomattaan tahi tahtoen. On sitä niitäkin, jotka haluaa elää vailla velvoitteita ja pakkoja. Vaeltelevat metsissä ja syövät voikukanjuuria ja vettä lähteestä hörppäävät. Ei helppo valinta mutta yksilölleen tarkoitettu. Meitä on joka junaan. Se voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu. Mut hei, vain kokeileminen, en mie voisi sellaista elämäntapaa kuvitella. Kyllä mulla täytyy olla oma rinsessasänky ja mielellään vessanpönttö.

Juppe ottaa aurinkoa

Mä olen iloisesti hiukka hämmentynyt. On jotensakin jännä, että rinnalla on sellainen kumppani, joka laittaa kortensa kekoon yhteisenedun nimeen. Ei tartte joutavasta räkättää, eikä tehdä niistä numeroo. Mä saan apuja taloudenpidossa, sauna lämpiää ja minulta vielä kysytään, että tarvitaanko apuja. Nyt saa huomata myös sen, että aika paljon olen tätä hommaa pyörittänyt. Ihan ilman apuja, siksikin nyt niin ihmeellistä. On myös mukavaa, että voi toiselta pyytää, ilman mielenilmaisua tai sitä tunnetta, että itse on hankala ja vaativa. Uuuups, sitä toki olen, mutta suhteuttakaamme se mittakaavoihin ja kaikelle on aina olemassa peruste. Näin mää näkisin vaativana ihmisenä.

Maaliman laidalla

No mitäs tässä muuta? Aivan kuin harmaa rakoilisi ja jostakin taas valo kumpuaa. Voisi tiskata ettei olisi ihan joutava. Kylilläkin voisi piipahtaa, ravintoa olisi perheelle hankittava. Mitä meillä syötäisiin tänään? Jotakin helppoa, maukasta ja pirun terveellistä. Kolme päivää syötiin jussin safkoja eli eilinenkin mentiin vielä tähteillä. Nyt pitää saada jotakin fressiä. Juurikin näin.

Juu juu juhannus...

Hengissä ollaan! En kuulu niihin ikäviin tilastoihin, joka sepalus auki löydetään kellumasta rantakaislikosta. Kuinkahan monta hukkunutta tänä vuonna? En edes tiedä, silleen ollaan oltu uutispimennossa. Voin kyllä myöntää, että ihan kuivin suin ei iltaa vietetty, eikä oltu edes selevinpäin. Piti sitä nyt ruokajuomaa nauttia ja likyyriä lipittää iltaisella ehtoolla. Mutta todettakoon myös se, että juhlat ovat takavuosistaan rauhoittuneet ja ollaan jo niin aikuisii. Mut ei huono, jaksettiin valvoa peräti kahteen asti ja se on jo saavutus nykyään.

Nousee nousee

Sateenkaaren väreissä

Väriä pittää olla

Hauska ilta perinteitä vaalien. Vastalla vihtomista, tai vihdalla vastomista, lipun nosto ja asiaan kuuluvat pöperöt. Ne niin, jotka laitan joka juhannus. Suhteeni yläkertaan näyttää olevan kunnossa, sillä aamupäivän taukoamaton sade lakkasi, taivas aukesi ja meitä siunattiin auringonvalolla. Itse asiassa, parasta A-luokkaa. Paistoi, mutta ei ollut kuuma, eikä huoranperkeleitä ( toim.huom. hyttysiä.)

Mansikkarätkäytys

Iso miinus. Kuminauhakiinnitys

Taustalla

Juhannuspäivä valkeni sateen unettavaan rummutukseen peltikattoon. Siinä on jotenkin armahtava saundi. Varsinkin, kun suu oli hitusen tahmea ja olo muutoinkin vetämätön. Mut ei sen niin väliä, sateella saa köllää ja hyvällä omalla tunnolla tehtiin toinen tuleminen vasta alkuiltapäivästä. Ja kuinka ollakaan, taas yläkerta teki ihmeen ja antoi meille illaksi valon. Jussipäivän menyy on silleen casual, ettei siitä oteta ressiä. Tähteillä mennään ja kyrsää kyytipojaksi grillataan. Hyvin uppos ja lauma oli tyydytetty. Martta ei iltaa jaksanut istua. Jotensakin väsy ja vetäydyinkin kammariini lueskelemaan. Jos nyt en ihan rakkausromaanii, niin sivistävää iltapäiväotsikointia.

Nämä niin evri taim

Jams

Vinossa kuva vai kuvaaja

Niin on taas yksi jussi juhlittu ja alettaan mennä kohti pimiää. Eiks se tästään päivä taas lyhene ja kohtahan se onkin jo joulu. Tuohan nyt voisi pahimmillaan kuulostaa masentavalle, mutta eiks tässä nyt vielä oo kesää jäljellä. On sitä, nythän se vasta alkaa.