Hapan kuin silakka

Mitäs tänne kuuluu? Aika hiljaista on ollut. Ei ole asiaa tai ei muutoin vaan hutsitusta. Se on sellaista välillä. Elämä. Turha mun on mainostaa, että menee loistavasti, kun ei mene. Eikä sillä, että tartteisi aina mennä. Loistavasti. Tää on nyt tätä vaihetta, tämmöistä helkutin tarpomista. Mut jos jotain huonoa, niin aina jotain hyvääkin.

En nyt ala erityisemmin erittelee, mutta ihan parhaassa hapessa ei heppu ole. Ei ole ollut aikoihin. Tätä asiaa taas kerran tutkiman. Tri. Netti. M. Janhunen on tehnyt salapoliisi työtä, nenä kiinni netissä. Itse tietää, että kaikki ei ole kunnossa, mikä ihme vaivaa, mikäkö aiheuttaa. Yhtä sun toista siellä täällä. Raskas on poljento, hyvin raskas. Entäs jos kaikki onkin sisäsyntyistä, massuperäistä, elimistö sekaisin kuin seinäkello. Huu nous?

Ei se ota, ei se anna. Tutkittuani asiaa, yhtymäkohtana elimistön PH-arvo viturallaan, kenties imeytysmishärö what ever?! Ruokavalioremonttia kiitos. En nyt sano, että olisin vallan huonosyömäinen ihminen, mutta aina on parannettavaa. Hurahdan joo, mutta ei tästä mitään kieltolakia tule. En mie jaksa moiseen uskoa. Mutta. Valkoinen vehnäjauho ja sokeri ovat myrkkyä, meistä jokainen sen tietää. Ja minä myös tunnen sen nahoissani vahvasti. Luissa ja nivelissä.

Pientä putsausta elimistölle, kasvifuudia, viherpirtelöö, viljat veke, kaffe yhteen kuppiin päivässä, alkkomahooli finito, elimistölle emästä ja silleen. Nyt neljäs päivä takana ja mä heräsin pirteenä. Mä en ole kuoleman väsynyt ja hei, eilen illalla kävin lenkillä. Illalla!? Tämä voima auttaa jatkamaan ja katsotaan olisiko tästä apua oireyhtymiin. En mä enää uutta kroppaa saa, mutta jos edes hetkenkin kivutonta elämää, niin kiitollinen olisin. Minähän syön vaikka lehmän paskaa, jos siitä on jotakin apua ja se antaisi mun olla, niin kuin joskus olin. Energy.

Me ihmiset olemme erilaisia. Jotkut saa syödä vaikka rautakankia ja kakkaavat silti pumpulii. Hermot ei heillä kiristy, nukkuvat kuin tukit, ei koske, ei kolota. Toiset ovat luotuja herkkyyteen. Hyttysen pisto saa koko elimistön jyrkkään puolustuskantaan. Ovat herkästi viritettyjä, mielikin menee kuin vuoristorata. Jokaisella on ristinsä kannettavana, ja oppia ikä kaikki. Kuuntele itseä ja opi ymmärtämään. Mikä on hyväksi, mikä tekee huonoksi. Its sou iisi beibe.

Eihän sitä tiiä, kohta herään nuoruuteni kukoistukseen ja elämä on taas antoisa. Kokeileva ei tieltä eksy, ja jos tästä nyt hitusenkin valoa saan, niin älkää tulko tuomitsemaan. Jos mennään lopullisesti metsikköön, niin toivottavasti tarpeeksi syvälle ettei takas enää löydä. Postailut saattaa nyt jäädä vähäks aikaa. Palailen taas, kun on enempi oikeaa asiaa ja hitunen hjyymörii. Tänks ö lot ja silleen.

Arkeen rymisemällä

No nyt ei oo taas kiva. En ala sen ihmeellisemmin erittelee, mut sitä samaa paskaa mitä tässä nyt on ollut viime ajat. Kivana lisänä toi oikea olkapää on aloittanut oireilun. Ettei vaan ihminen pääse liian helpolla. En nyt jää tähän tunteeseen vellomaan. Antaa tulla vaan, prkl... Sainhan tuossa jo pari päivää olla ilman sitä mitä en enää ääneen sano. Liika on liikaa jokaista lajia.

Sitä ihmettelemään, että möksällä en varsinaisesti harjoittanut mitään kuntoliikuntaa. Tuli sellaista arjen liikkumista luonnostaan. Toki saunan lämmössä venyttelin maltillisesti ja nautintoa tuottaen. Palattuani kaupunkiin ikään kuin tottumuksesta selkäjumppaa harjoitin. Mitä sain? Niin mitä, ei ainakaan parannusta. Nyt tietysti mietin myös mun sänkyä. Ei ole kovinkaan vanha ja hyvä sänky on. Se tuntuu hyvälle. Mut voiko se olla syynä ja aiheuttajana selkäpaskaan. Tuntuisi jotenkin oudolle, sillä mulla on lepäävä tunne sängyssäni. En sit tiiä. Ota näistä nyt sitten selevä.

Seljällään Nuuksios

Käytiin eilen Nuuksion kansallispuistossa. Se on kyllä kiva ja kaunis paikka. Iloamme himmensi ainoastaan kansanpaljous. Jos metsään tahdot mennä nyt, niin hiljaisuuteen tykästyt. Huusivat kuin norsulaumat, nämä lapsiperheet rauhani pilasivat. Okei, ehkä metsät kuuluu kaikille. Ja me kiipesimmekin kalliolle kukkulalle. Sinne niin rauhassa kaffetta ryystämään ja maisemaa ihailemaan. Ei suoritettu pitkää taivalta. Selkäpaska vaivasi ja oli taantumuksellinen väsy. Jalat painoi ainakin
van handred kilous ja askel oli raskas. Palattuani nukuin puolentoistatunnin päikkärit. Ihanaa.

Enpä tainnu kehua retostella, kuin hyvän lihasopan keitinkään möksällä la-iltana. Ostimme oikein hyvää keittolihaa ja ydinluuta, pikkuhiljaa kolmisen tuntia annoin hautua ja rakkauvella yrttii ja juuresta laittelin. Keittohan paranee vain lämmittäessä ja eilen syötiin toinen erä. Lihasoppa on ollut yksi lempiherkuistani lapsosena ja täytyy kyllä myöntää, että unhoitettu maku oli täyteläinen. Niin hyvää, että kiel perseeseen vilahti. Täytyy muistaa lihasoppa, siitä ei ape enää parane. Keittäkää ihmiset soppaa, siinä on elämän maku!

Sarjassamme kootut unielämykset. Olin möksällä vetänyt taas sellaista teatterii, että Ukkokulta oli aitiopaikoilla. Yksi yö olin yhtäkkii sanonut: " Haluatteko oikeasti kuulla?" Hetken hiljaisuus ja hyvinkin kirkkaasti ja kuuluvalla äänellä olin kiljaissut: "Vittu!" Ja samaan hengenvetoon jatkanut: " Itsepähän tätä kysyitte." Juu, muistan unen. Olin jossakin visailutehtävässä ja siinä piti esittää joku suomalainen sana. Lavalla oli näyttelijöitä ja heidän tuli esittää kyseinen sana. Hmmmm, olen ollut aika radikaali ja kielenkäytöltäni hävytön.

Juhlat on nyt juhlittu. Ihanaa, kun on arki. Toivottavasti se lähtee rullaamaan omalla painollaan. Ja miks ei, sen verran tuli painoa lisää, että rullaamisessa ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Se saattaapi olla, että mennään ja rymisemällä. Sen verran muutama tsukumuna tuli tuhottua, auts. Onnellista arkee vaan kaikille!

Ylös nousemukseen

Munat ja mämmit on nautittu ja kaupungissa ollaan. Tultiin eilen sivilisaatioon, kauhian pitkälle on tuntunut tämä pääsiäisloma. Kelit ei olleet ihan parhaat mahdolliset ja eilinen sade/lumi sai kaupunkiasumisen tuntumaan houkuttelevalle. Kyllä me saatiin sitä mitä haettiin. Lepoa ja rauhaa yllin ja kyllin. Ei sitäkään ylettömiä jaksa, nyt tahtoo jo ihmisii ja äksönii.

Torstaina tein hyvin ja laitoin mökkiä rakkaudella asuttavaan kuntoon. Siinä kivasti riitti hommaa koko päiväksi ja Ukkokullan saavuttua illan hämyssä, meillä oli oikein kotoisa ja lämmin tunnelma. Laitoin patterit tohottaa täysille, pajunvitsat koristelin, kynttilät loistamaan ja tsukumunat koristamaan. Niin tuli meille vuoden paras kärsimysnäytelmä. Siitäpä oli hyvä aloittaa ristiin naulitsemisen pyhä juhla.

Perjantai oli pitkä, niin kuin tapaan kuuluu ja tehtiinkin tehokkaasti pihahommia. Ukkokulta osoitti ansiokkaasti olevansa toiminnan ihminen. Meinaan vaan sitä, että voisihan se olla niinkin, että en mää mitään tee. Mää vaan makkoon. Yhes tehtiin, jette kiva de. Martan huseeratessa kyökin puolella, toinen ansiokkaasti lämmitti saunan. Välillä otettiin vähän kuplia ja tunnelma oli ylen kärsivä. Pääsiäisenähän ei kuulu liikaa nauttia. Ei niin.

Illallinen koostui seuraavasti. Alkuruokana parsahollandaise, ilmakuivattu, paahdettu kinkku ja kylmäsavulohi. Ei huono makuyhdistelmä. Pääruokana nautittiin karitsan sisäfilettä, valkosipuliperunat ja ratatouille. Jälkkäriksi se mainitsema mämmiherkku. Pitkänperjantain illallinen oli maittava, joskaan eihän emäntä voi koskaan olla täysin tyytyväinen. Aina löytyy jotakin huomauttamista, mutta kyllähän tuota söi ennen kuin selkäänsä otti. File piru pääsi kypsyy hiukka liikaa. Se on toi kaasu-uuni arvoituksellinen. Ei sillä, ei päkä kuivaksi mennyt mut ei ollut al dente. Rosee. Voi itku ja hammasten kiristys!

Sellainen hassu tunne tuli mökin viipyilevässä rauhassa. Minulle tuli ikäväinen tunne Ukkorähjää. Kyllä. Ihan piti pysähtyä miettimään asiaa. Mistä moinen? Siinä oli sekoitus surullisuutta, jotakin kaihoa ja menettämistä. Ehkäpä se oli myös jotenkin koomista. En pahemmin ole oireillut tapahtunutta eroa, kaikki se tapahtui jo kauan sitten. Se sellainen henkinen ero. Ehkä mökillä oli osuutta asiaan. Kaikki ne yhteiset tavarat ja tehdyt asiat. Vietetyt hetket, uskoo ken tahtoo, niin oli niitä hyväkin hetkiä huru mykke. Hassu on ihmisen mieli, ja kaiketi ihan luonnollista, että tämmöisetkin tunteet on läpi käytävä. En mää niitä sisälläni pitänyt. Ukkokullan kans tunnetta analysoitiin ja exällekin piti soittaa ja kertoa. Ehkä tämä kertoo siitä, etten ole ihan tunteeton ja kylmä ihminen. Mut joo, vähän oli outo fiilis. Menenöön ohi ajan kanssa.

Arska paistaa älyttömänä ja on just sellainen tunne, että pitäisi päästä pellolle kirmaamaan. Kesähamosessa, tukka tuulessa hulmuten. Kaupungillekin tekisi mieli, kahviloihin istumaan. Rantakaislikkoon kahlamaan, jäätelötötterölle töröttää. Kaivopuistoon vähintäänkin päästävä elvistelemään. Mitä vielä? Ihan kaikkee ja mahollista. Harmaus on kaikonnut ja tää valo tuntuu taas niin armolliselle. Oliks se niin, et tänään se jumalan sani, tsiisus kristullinen otti ja läks taivaisiin. Siitä tää valo. Ylösnousemuksellinen. Nyt määkin nostan tän läskiperseeni ylös tästä ja lähen vähintään uimaan. Avanto on menneen talven jäitä, mut ei se uimasta estä. Ei totta vieköön! Hallulujaa!

Kohtu lohtu

Täällä ollaan jo kuin ravihevoinen lähtöruudussa. Turpa vaahdossa malttamattomana odotan matkaan pääsyä. Niin kiire ei ole, ettenkö kerkeäisi pääsiäisiä teille toivotella. Sen mää tiiän, et möksälle päästyäni, en kerkee tänään postailee. Silleen on kaikkee touhuu, et saadaan kesä sisään ja talvi ulos lopullisesti. Mökkiläisen elämä on kiireistä ja hirveen stressaavaa. Ai kauheeta.

Mie meen julkisilla. Siinä on aina jännä tunnelma. Junat on kivoi. Tulee ihan nuoruus mieleen. Oih, monetko kerrat jyskytin kalakukkoexpertillä helsinki-kuopio väliä. Rinnassa pompotti jännityksen kihelmöivä tunnelma. Piäsen piäkaupunkiin homostelemaan. Se oli exotique silloin. Kuopiossa ei ollut vähemmistöjä ja jos niitä oli, niin turpaan tuli. Siitäkö juontaa tämä junatunne, ai dont nou. Paikallisjunalla jyskytän karjaalle, ei se ota kuin alle tunnin ja siitä hyppään taksiin, ja katso, olen näppärästi möksäl, metsän siimeksessä. En nyt varsinaisesti homostelee, mut Ukkokullalle tämä on eka kerta paratiisissa. Pitänee tehdä vaikutus. Ai niin, pääsiäisenä tulee kärsiä, ei niinkään nauttia. Huu kears.

Hima pitäisi laittaa kevyesti kuntoon. En tykkää lähteä, jos koti jää epäjärjestykseen. On aina kiva tulla bäk, kun paikat on kondiksessa. En mää nyt suursiivoamaan ala, mut silleen pääpiirteittäin järjestelen. Joskin nythän olisi ollut otollinen aika tehdä se kevätsuursiivous. Sitä kyllä kaivattaisi, noi ikkunat on yhä edelleen pesemättä. Laiskaksi voisin itseni mainita vai syytänkö selkäpaskaa. Juu, niin teen ja saan synnin päästön. Kätevä emäntä.

Apua, tänään pääsee mökin saunaan. Se on yksi parhaita asioita elämässä. Miksiköhän sen tuntee enemmän relaavaksi kuin citiserkkunsa. Johtuisiko se siitä, että siellä pääsen myös uimaan, siellä saa välillä vetää happee, eikä ole aikatauluja. Löylykin on lempeä kuin isoäidin hymy. Eikä voi vähätellä koko sitä saunarituaalia. Itse sinun täytyy löylysi tehdä ja lämmittää, onhan se sitten sen arvoista. Ohjelmassa tänään myös saunan käyttöönotto. Ihan puhdas saunapesu on ostettu ja pesen pyhättömme rakkaudella. Olettekos koskaan muuten ajatelleet, että sauna on kuin äidin kohtu. Lämmin, kostea ja yleensä hämärä. Ystävien kanssa kerran puhuttiin, että siitä varmaan johtuu se, että saunassa on ihmisen helppo avautua lajitoverilleen. Voi avautua vaikeistakin asioista ja ei ole yksi, eikä kaksi kertaa, kun löylyssä puhutaan henkevii. Suomalainen, ärmy ukkokultakin vallan avautuu ja saattaa erektio-ongelmastaan valaista. Ihmeellinen on saunan henki. On se.

Kuka tykkää mämmistä?  Minä en, mutta duunaan sitä niin, että saan siitä ihan syötävän herkun. En nyt satavarmasti muista, et onks tää ihan mun oma resepti, vai olenko jostakin bongannut. Mut joo, jos kyseessä oleva mönjä ei ole suurinta herkkuasi, mutta haluaisit silti oppia ymmärtämään mämmin syvintä olemusta, niin tässä helppo herkku.

Mämmiä
Appelsiinikuutioita ( kalvottomana, kodattomana )
Sitruunan raastettua kuorta, mehua
Vaahtoutuva vaniljakastike.

Vaahdota vaniljakastike löysähkö vaahto. Lisää siihen sopivasti maun mukaan sitruunan raastettua kuorta ja hiukka mehuu. Notkista mämmiä ja lisää joukkoon hiukka sitr.mehua. Sekoita nämä kevyesti keskenään niin, että seos jää sopivasti raidalliseksi. Kiva kompo siitä tulee, kun ei liikaa sotke.  Appelsiinikuutioita ja mämmivaniljaseosta vuorotellen jälkiruokamaljaan kerroksittain. Jätä pikkasen vaniljaista vaahtoa koristeeksi päälle. Jos nyt haluu brassailla, niin päälle vielä mintun lehvä. Vòila, ääntä kohti ja näin menee mämmi ja mämmi menee näin.

KÄRSIKÄÄ PÄÄSIÄISENÄ TAI AINAKIN NAUTTIKAA!!!

Kärsimys ja näytelmä

Kello näyttää kuus ja juopponaapurissa on bileet täydessä vauhdissa. Joko ovat aloittaneet ajoissa tai sit on hiukka venähtänyt. Porukkaa tuntuu olevan kuin elon pelissä ja toistaiseksi meno on sopuisaa. Kaikki puhuvan yhteen ääneen ja välillä kuuluu viinan polttamaa käheää naurua. Mikäs kivahan se on, että on kiva. Helisemässä olisin ( olisivat, ) jos mun makuhuone olisi tässä siivessä. Eihän tuollaista kuuntelisi erkkikään. Silleen ei ole häiriöksi ollut, että olisin juoppohumuun herännyt. Pollarit olisin paikalle viheltänyt eräänkin kerran, jos olisi älämölö haittaa ollut. Tuskinpa noi enää kovinkaan kauan touhua jatkavat. Alkaa olla jo sitä osastoa, että saattaapi kalma käydä. Sääli sinällään ja rauha heidän sielulleen.

Lievää matalapainetta on havaittavissa. Ei sille vaan mitään voi, jos sille tuntuu. Tai kyllähän sille nyt voi, jos oikein haluaa. Mikä se silloin oikein on? Se olotila. Matalapaineen vastustus. Taistelu. Whatever. Elo ei solju silleen kevyesti, ajatus on raskas ja olemus tahmea. Okei, tuollaiseen ei pidä jäädä märehtimään vaan siitä pitää mennä ohi ja yli. Valehtelisin, jos väittäisin, että elämä on laiffii. Oletteko sitä mieltä, että vastoinkäymiset elämässä ovat tulleet meille kasvattaakseen eksynyttä? Näin mää tahtoisin ajatella. Huipulta huipulle on sula mahdottomuus ja kuinka voisikaan tuntea haighsiisonii, jos ei välillä vedä matalaks. Elämän realiteettinen kiertokulku. Inhoittavinta on arvottomuuden tuntu, värittömyys ja hukkaan hävinnyt ilo. Äääääh, tää nyt on tällaista hienosäätöö. Vaikene, sinä kiittämätön. Tsiisus ristiin naulittiin, hää se vasta kärssii sai. Eiks häntä kivitettykin. Ajatteles sitä. Siinä niin bussipysäkillä odotat linjavaunuu ja yhtäkkii jengi alkaisi kivittää. Siinäpä sitä olisi syytä masennelle. Ei täs mikkään hätä oo.

Pääsiäinen on mielestäni tylsin juhlistamme. Sellainen hiljainen, harmaa ja ankea. Jussi is the best. Pääsiäisen menyykään ei ole maistuvin. Niin kuin nyt joku pasha ja mämmi. Haloo, ei ihan sitä suurinta herkkua. Mut joo, perinteillä mennään, eihän niitä sovi herjata. Vai voisiko tästä ottaa kaiken ilon irti. Mulla vapautui pääsiäisloma alkavaksi jo huomenna ja se saattaapi olla, että pökäsen möksälle julkisilla. Ukkokulta on vielä huomisen työllistetty ja voisi tulla sit perästä. Mie saisin päivällä laitettuu möksää kotoisaksi ja bastua tulille. Ajateltiinkin, et otettais silleen hiljaisen kärsimyksen kautta. Hissun kissun villasukat jalas, levon kannalta köllöttäen. Ei tekis mitään mainittavaa, antaisi rauhan tulla. Olis vaan ja kuuntelis. Siihen möksäily on parasta huttuu. On se. Murtaisi leivän ja viini on mun vereni. Kauheen on harrasta ja syntiä ei tehtäis. Oltais ihan mämmeis...