Ukkokulta lähti maalimalle. Minulla on puolittainen olo. Ihan kuin jotakin puuttuisi. Eikö ole aika outoa? Minä, joka olen aina ollut itsenäni kokonainen, olenkin yhtsilleen puolinainen. Joku voisi sanoa sitä rakkaudeksi. Mut eihän sellaista ole kuin elokuvissa. Nyt täytyy tormistautua ja lopettaa levottomat. Olen mää kuitenkin silleen et vähä niin kuin hempeetä ( vieno puna nousee poskipäille, thihii hii.)
Tänään mää meen kallonkutistajlle. Ihan oikeelle psykoterapeutille. Nyt aletaan rassaamaan pään sisäistä ongelmavyyhtiä. Hah, mua tämmöinen ei hävetytä yhtään ja voin tuoda sen maailmalle julki. Hullu mikä hullu. Miks en menis, kun on mahdollisuus saada taas kerran kertoa itsestä. Minäminäminäminäminäminäminä ja silleen...
Jos nyt totta puhutaan, niin otamme uuden lähestymistavan kipuun. Tuohon mun ystävään. Sitä ei kuulkaa koskaan tiedä, kumpi oli ensin. Kipu vai kipu. Ei varmasti ole haittaa siitäkään, että luodaan syvä
Uusi viikko uudet kujeet. Hirveesti paljon asioita pyörii tuolla päässä ja täytyy myöntää, että sekavasti siellä poukkoilevat. Kuuluneen asiaan, mutta siedän sellaista hyvin, hyvin huonosti. Katsokaas ja nähkääs, syy siihen miksi olen näinkin suhteellisen toimintamallinen ja kykyinen on vain ja ainoastaan se, että en kestä epäselviä asioita sisälläni. Sinne kun tunkee kaikenmaailman tavaraa, niin ne pitää saada jonkunlaiseen tolkkuun. Muutenhan siinä saattaa mennä viimeinenkin järkeni hippunen. Joku saattaisi ajatella, että kauheen aikaansaapa on tuo ihminen. Totuushan on siis ihan toinen. En saa aikaan, mutta järjestelen asioita. Kai se sekin on jotain aikaansaannosta. Se on taas sit ihan eri juttu, tuottaako se mitään tulosta vaiko sitten eikö. Että semmosta tällä kertaa joo...
Todellakin mielenkiintoista (ja terveellistäkin), että joku muu setvii pään sisältöä ja kaikkea sitä, mikä siellä risteilee. Itse kun on niin kauheen hankalaa välillä pysyä omista aivoituksistaan selvillä. Jotenkin menee tukkoon koko systeemi, kun sinne ajautuu kaikenlaista ideaa ja intoa ja keskeneräisen ahdistusta ja mitä nyt sit milloinkin. Tekis hyvää mullekin tommonen.
VastaaPoistaJoo, välillä on ihan hyvä laskea liikaa " höyryä" ulos. Mahtuupahan taas sitten uutta tilalle. Kokemuksena ihan jees, mut en nyt sit tiiä sen tarpeellisuudesta. Mut menen uudelleen. Sain muuten kotitehtäväksi opetella suvaitsevaisuutta omaa itseä kohtaan. Hmmm..ei ihan iisii. Yritän.
Poista