Tiukka ilme huuleen käy vastatuuleen

Pari elämyksellistä päivää takana ja taidan lähteä mökille huiloomaan. Säätiedotuksen hellelupaus sai mut kaipaamaan mökkimaisemaa. Mikäs, näin syksyisin siellä on kaunista ja kuollutta. Siinä on joku sielua hivelevä tunne.

Mitäs? Kävin eilen Habbitaaressa. Oli kivaa ja innostavaakin. Mie niin sieluni silmin näin itseni siellä ensi vuonna. Se on niin kuin tavoite. Tuoteperheeni ei kyllä kalpene sen massan joukossa. Ja mikäs, tahtoisinkin erottua. Mut kuinka sitä erottuu, onko ällötys tahi ihastus. Sen päättää ihminen.

Tänä vuonna katsoin messuja eri silmin. Vähän niin kuin vinkkejä ottaen, markkinatuulia haistellen. Toki, kohtasin muutamia uusia tuttavuuksia ja tuttujakin. Tällä kertaa edes lähtö ei tuntunut työläälle, ihan intopinkeenä matkaan läksin. Messut on kivoi ja kyllä se käyminen aina kannattaa. Käy kurkkaa Lemon Decon puolella tarkemmin messutunnelmia. 

Tiistain patentti -ja rekisteröinti tapaaminen oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Silleen hirveen virallista ja se on asia jota mää kammoon. Noin niin kuin tylsä ja hieno toimistotila ruoholahes ja mut ohjataan tylsään ja noin niin kuin hienoon neukkariin odottamaan asiantuntijan saapumista. Ihan tuli kaksin kappalein herrahenkilöitä. Mää nyt kun oon niin innoissani asiasta, niin alan siinä sitten heti selittämään yritysideaani. On mulla sellainen kartta tehtynä liiketoiminnan sisällöstä. Siitä on helppo selittää, kun sitä asiaa on niin paljon.

Mä huomasin, kun herrat vilkaisivat toisiaan silleen alta kulmain. Tsiius, mikä tää on tää selittäjä. Hetken mulle tuli tunne, että taidan olla tyystin väärässä paikassa. Lisäsin kierroksia ja otin savon murteen kehiin ja kirota pärskäytin pari kertaa. Johan ukot lämpeni. Siinä vilautin Japanin markkinat ja uskoin vain lujasti itseeni. Oikeastaan oli hauska seurata keskustelumme etenemistä. Juu, patentti on kohdallani aivan väärä, mutta sellainen tuotesuoja on asiaa ja sainkin tuiki tarpeellista infoa ja jossain vaiheessa sitä onkin pakko miettiä.

Messuvalaisin. Kiva.

Hah, mua näin jälkeen päin hiukka huvitti, kun olin kertonut siinä, että yksi tuoteperhe yritykselläni on petivaatemallisto omista kuvista. Näin kerroin. Huomasin, kun toinen herroista katsoi hiukka haavi auki, mutta en sitä silloin ymmärtänyt tajuta. Meni tovi, ja hänelle selvisi, että olen siis intohimoinen valokuvaaja. Eikä siis mallisto ole MUN kuvista vaan minun ottamista kuvista. Mahtoi pitää meitsiä snadisti outona ensin. Onneks asia selvisi myös hänelle ja vasta jälkeen päin tajusin itsekin oman sanonnallisen erheeni. Jatkossa täytyy olla tarkkana, hih.

Eilen illalla iski epätoivo. Olin murtunut, olin masentunut, olin valmis laittaa hanskat tiskiin. Ei tästä mittään tuu, ei musta oo mihinkään. Olen mielipuoli kuvittelija, hullun haaveilija, älytön ihminen. Painu maanrakoon ja pysy siellä, äläkä missään nimessä ainakaan yritä mitään. Huoks.

Uuden yrityksen taloudellinen uhraus tahi satsaus ahistaa. Raha aina ahistaa. Varsinkin, kun sitä ei ole. Okei, vakuutusyhtiöltä tuli tuossa taannoin päätös, että he myöntävät minulle elinkeinotukea uuden yrityksen perustamiseen tarvittaviin materiaalikustannuksiin. Mä olin ihan et Jesh. Laitoin sinne yksityiskohtaisen selvityksen kuinka ja mitä. Toissa päivänä sieltä tuli anteeksivastine -  olemme kenties antaneet hieman harhaan johtavan lausunnon maksettavasta elinkeinotuesta. Se pitää sisällään ainoastaan sellaiset hankinnat, jotka jotenkin edesauttavat terveyteni edistymistä mm. uusi työtuoli tai sähköinen työpöytä. Voi Vidhu, mie sanon! Ihan ei ensimmäisenä tule uusi tuoli tahi pöytä mieleen, kun uutta yritystä pystyyn pannaan.

Uutuus seinäpinnoite. 

Okei, olen jo pankista keskustellut pienen yrityslainan, mutta takaisin nekin on maksettava. Pelottaa ja ahistaa, jos uusi yrittämiseni ei tuota, vaan onkin jo syntyessään susi. Siinä meni kaikki ja ollaan lievästi sanottuna siinä keltaisessa nesteessä. Näin kun ikää tulee, niin sitä samalla tulee myös varovaiseksi. Alkaa kenties turhaankin himmailee. Kaikki nää asiantuntijat, kenen pakeilla olen käynyt, ovat kuin ovatkin pitäneet ideaani hyvänä. Mut ei se riitä. Tässä tarvitaan tuuria, onnea ja yrittämistä. Eikä silti kaikki ole edes minusta itsestäni kiinni. Suomitilanne uutisten mukaan kiristyy vain ja siinäpä saattaa olla just se rako, joka kohdallani voi olla kuilu, josta ei ole ylöspääsyä. Herra mua varjele ja johdata tiellä, pliide!

Ei pidä jäädä tulee makaamaan. Yön yli nukuttuani, aamu on aina valoisampi. Mutta en mie sille mitään voi, että hienovarainen epävarmuus hivelee selkäpiitäni. Ei mulla ole oikeastaan vaihtoehtoja. Joko yritän tai lakkaan yrittämästä. Entiseen ei ole paluuta, ja jotakin tässä on jumangegga keksittävä. Rohkea rokan syö ja jos ei syö, niin sit juo. Hah, olipa näppärää taas.

Tänään on tärkeä miitinkin. Odotan sitä kovin. Tapaan Sähköisen meedion meedian edustajaa. Pitänee sisällään nettisivuja ja kaikkea sitä mitä tähän liittyy. Ne pitäisi nyt suht kiireellisellä aikataululla ottaa käsittelyyn ja saada aikaiseksi. Ei mua lannisteta, perksutarallaa. Höh, käytinpä paljon voimasanoja. Ehkä niitä nyt tarvitaan. Se on Moro ny!