Pukki, perkele!

Ei pirukaan ota selvää mikä päivä tänään on. Sekaisinhan näissä menee. Saunavuoroja pitkin viikkoa, ti lenkki ja ke joulu. On siinä pitelemistä, kun normi on aina se pyhäinen sessio pe-iltana. Vähemmästäkin sekaisin menee. En mie siis muutoin, jos meinaatte, että alkkomahoolista tillintallin. Eihän sitä jouluna. Vai mikäs tuossa, olen mää ollut ihan pierussa tsiisus lapsosen syntyessäkin. Joskus silloin. Ei sitä nykyiste jaksa. Toki siis ruuan kans viinii ja silleen hienostuneesti, mut siihenpä se sit jäi. Eli ei sekaisin holista vaan Mariasta (impi.) Hah, tuossapa oli tuollainen kompa...

Kirkossa

Onks jouluna lunta

Mitä, mitä? Päivä ennen hoo-hetkeä siivosin oikein urakalla. Ihan kuulkaa matot tampattiin. Onneks oli Ukkokulta kaverina, en mää olisi itse niitä jaksanut. Ovat sen verta isoja ja hankalasti käsiteltäviä. Joka nurkan nyysin ja tulikin hyvä fiilis. Kyllä puhdas koti on yksi maailman ihanimmista asioista. Siihen, kun vielä sattui se lenkkisauna päälle, niin vot sie, kun oli ylen mellevä olotila. Toki, nyt kyllä täytyy myöntää, että jossakin se alkaa toi ikä tuntua. Olin aika rättis päivän jälkeen. Ja enhän mää muuta tehnyt, kun vaan siivosin. Ei sitä ennen vanhaa tuollaisesta voimia menetetty.

Fisuinen alku

Amarone

 Do diin, nyt se on sekin tehty, että on menty joulu valmisruuilla. Että mua hävetti ja nolotti Stokkan herkun tiskillä. Kauheesti paljon mää kerroin myyjille, että olen reissuun lähös, siksi valmista ostan. Normaalisti aloitan jo syyskuussa joulun valmistuksen ja possunkin kasvatan ihan itse. Juu, mutta kyllähän sää saat kaiken kystäkyllä ihan sieltä tiskiltä. Enkä mää nyt sano, että ne ihan onnettomia olisivat olleet. Kyllä näytti alas menevän. Toki, kyllähän siitä jäi se itsetehty ruokarakkaus veke mut oli kyllä aika iisiä vetää nää pöperöt pöytään. Potut kiehautin ja pistin esille. Se oli siinä.

Sikaa ja muuta

Juu juu juustot

Itse jouluaatto sujui rattoisasti. Aamulla vedettiin riisipuurot nassuun ( Ukkorähjä oli kans, toi Pikku Koiran joulun viettoon.) Sen jälkeen sain laskeutua jouluun koiruli kainalossa ja meillä oli ylen rauhaisa tunnelma. Koti kaunis ja herkkää joulumusaa. Kynttilöiden tuiketta. Mää oon silleen orpopiru, että joku osa minusta tykkää olla keskenään. Sitä jotensakin rauhoittuu ja kuuntelee sisäistä ääntään. Toki, täytynee myöntää, että parisen kertaa kävi mielessä, että olisihan tuo Ukkokulta mennyt tuossa vieressä. Noin niin kuin eka joulu yhes ja silleen. Henkilökohtaiselle pukille olisi ollut kainalotilaus. Selvisin siitä syömällä ylen ja makasin sohvalla taju kankaalla. 

Jälkimaku nannaa

Mut joo. Perinteisiini kuuluu joulusauna ( meillä täällä ukkovuoro, joka ei muita kiinnosta.) Hyvä niin, saa olla sielläkin rauhas. Kirkossa valitettavasti oli muitakin, mutta en antanut sen häiritä ekumeniaani. Itkuhan se taas tuli, kun virsiä hoilasin. On se kumma, että toi joulukirkko saa mut niin herkistymään. Ja huom! taaskaan en ollut glögipäissään. Ripittäytymisen jälkeen on aina niin hyvä olla. Jotenkin rauha ja sees.

Vulva Amaryllis

Pukki ei kauheesti muistanut. Lienneekö asiaan syynsä. En tänäkään jouluna saanut sitä timanttisormusta. Vaikka olin Ukkokullalle kertonut, että sitä rakkautesi määrää minuun mitataan sillä, kuinka paljon olisittekaan valmis sijoittamaan toivomaani lahjaan. Rapiat kolmella sadalla saa jo toki timanttisormuksen, kuudella jo jonkinlaisen ja kun mennään yli tonnin, niin sit ruvetaan keskustelemaan jo rakkaudesta. Ei tullut sormusta, ei. Ei ole aitoa hänen kiintymys. Ei rouva ole pettynyt, toivossa on hyvä elää ja timantit ovat ikuisia. Jos nyt joku Kohinoorin edustaja sattuisi tämän lukemaan, niin ihan mieluusti teitä täällä mainostaisin timanttisormuspalkalla. Voisin useammankin postauksen tehä. Viis tai kymmen, ihan miten tahotte. Kiitos ja hyvää joulua.

Jouluna

Lemon Gay alias Martta elikkäs Marketta Liljeqvist toivottaa kaikille lukijoille lokoisaa joulua ja rähäkkää uutta-vuotta! 

Kiitos, kun olet ollut mukana. 

Tonttuna hiihtelen hip hei

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Tää päivä täysillä vielä ja sit päästään lomalle lompsista. Heräsin kolmelta mutta sain huijattua itseäni ja nukuin kuin nukuinkin seveniin. Siitäkös se hyvä mieli heti aamusta pukkaa. Nyt vielä, tule hyvä kakka älä tule paha kakka, niin kylläpä elämä hymyilee vallan.

Viikendi oli taas joutuisa. Ei ollut kuin yksi veepee, niin siihen nähden kerettiin kyllä paljon. Kuntoilua aloitettu taas varovaisesti uudelleen, mutta polvet huutaa hoosiannaa ja voiko se todella olla niin, että näillä jaloilla ei enää juosta. Voihan perseen suti! Eilen pieni, hiljainen ja varovainen lenkki aamusta ja illalla ei päässyt kunnolla kävelee, auts. Tupla auts.

La-illan jouluillallinen kasinolla ei pettänyt tänäkään vuonna. Oli maukasta nauttia joulun makuja. Ne ovat kasinolla ihmeen kotokutoisen makuisia. Ei siis keinotekoista rafla jouluu. Exän ja uuden jutut luisti hienosti. Minusta se meni ilman mitään vaivaannuttavaa tunnetilaa. Ihan kuin näin olisi aina ollut. Ukkorähjä oli pannut parastaan ja hän oli niin styleenä. Se oli kiva huomata.

Vihdoin saatiin lunta! Toivotaan, että tämä valkeus pysyy joulun, onhan se niin nättii ja valoisaa. Su-iltana liukasteltiin Kallion kirkkoon Suomen Laulun joulukonserttiin. Oli kiva pysähtyä hetkeksi tunnelmoimaan. Saatiin parin biisin verran hoilaa mukana. En uskaltanut täysillä päästellä, kun ei oikein kukaan muukaan hoilannut kunnolla. Olisin vain turhaan noussut esille ja mut olisi kuitenkin pyydetty sopraanoksi. Silleen en ole huomion keskipiste, enemmänkin tämmöinen vaatimaton seinäruusu.

Enihau, oli kiva ja nopee viikonloppu ja nyt on aika jännä kutina. Siis tänään on mandei, normisti mun veepee, mut duuniin menos. Ei ahista yhtään, kun on jotenkin kiva fiilis. Huomenna aloitetaan aamu jumpalla ja siitä lähtee armoton joulusiivous. Juu, juu, sen verran juhlistan, että koti pannaan kunnolla siistien. Kaksi päivää uhraan ja sit mie nautin. Ajatelkaapas tätä - Martta meinaa käydä hakemassa joulun eväät Stokkan herkusta!! Kyllä, mittään en ala väsäilee. Tuliko raippoja ja joudun ikuiseen kadotukseen? Huh, saa nähä kuinka ottaa luonnolle. Tämäkin on koettava, sehän voi olla hyvinkin autuaaksi tekevä. Glögiä keittelen ja sukkasillani hiihtelen. Ihan tonttuna.

P:S Tänään kuukausi ilman röökiä!!!

Älkää peljätkö. Ilosanomaa.

Hyväinen huomen! Nukuin täydellisesti aamuun asti. En siis herännyt yöllä valvomaan. Olen pirteä vaikka kello näytti vaille kuus. Yöllä olin nauranut kovaan ääneen ja mulla oli ollut mahottoman hauskaa. Kiva silleen. Ukkokulta jatkaa vielä uniaan, minä jo nostattelen. Ei väsy. Työpäivä tänään, on vielä nämä loppurutistukset. Mut hyvä niin, tulee lomasi on ansaittu olo. Hienoinen työperäinen väsy takoo takaraivoa, mutta olkoon se sallittu.

Mehän emme suinkaan nuku joka yö saman vällyn alla. Vain viikonloppuisin ja jos minulta kysytään, niin silloinkin mielellään eri vuoteissa tai ainakin mahdollisimman erotettuina. Ei osaa olla yöllä liki. Ahistaa, on kuuma, ei saa nukuttua ja mitä vielä. Toinen aiheuttaa melusaastetta hengittämällä tai herra paratkoo, kuorsaamalla. Ukkokulta on ottanut väsytystekniikan. Hän kuulemma vaivihkaa hivuttautuu yöllä ympärilleni ja niin köllöttelen onnellisen tietämättömänä puristusotteessa. Alkaako tekniikka purra, mutta niin vaan oli allekirjoittanut hakeutunut kiinni toiseen ihmiseen. Whäät, minä?! Tämä suhe alkaa muuttua vakavaks. Ihana lämpö.

Viime viikon liikuntaöverit on tasoittunut varovaisen tunnustelevaksi bodybalanceksi. Tämä ruumis on jumish ja tunnen olevani vuosisatoja vanha ajotukki. Hikkupiljaa antaa taas periks, mut ikävästi hermoperäinen kipu viiltää niskassa ja saatana selässä. Alkaako liikunnan tuottama ilo kääntyä taas tuskan puolelle. En anna periks, liikun saatana vaikka väkisin. Kaikki sanoo, liiku, liiku, jumppaa, pumppaa, teeteeteetee. Mitä mä teen väärin, koska saan aikaan vaan väärää tunnetta. Mulla pitäisi varmasti olla personaali reineri kakskytneljähoo. En tiiä. Mut en luovuta.

Saanen ilmoittaa teille joulun ilosanoman. Olen sikissyt ( hyi, mikä sana ) pyhästä hengestä ja olen yhä edelleen t u p a k o i m a t o n! Kohta kuukausi plakkaris ja koko ajan tuntuu vain paremmalle. Ihastelen sitä ajoittaista tuntematonta tunnetta, että olisin koskaan ikinä tupakoinutkaan. Ihan totta. Hypnoosis pyyhittiin mielestä tupakoiva historiikki ja katso, välillä sitä on vaikea löytää tahi tunnistaa itsestä. Vähäks fantsuu? En mää oo koskaan polttanutkaan...

Tänään on jännä kohtaaminen. Mie lähen kahen miehen kans illallistaa. Eksä ja nykyinen ja Martha siinä välis nättinä joulun punaisessa tyllissään. Saattaapi olla, että joutuu laittaa napakat poskipunat ja ottaa lökit tuplana. Mut eiks oo hienoo, että tällälailla pystytään olemana ihmisiks. Miehän nyt olen niin joviaali ihminen, rakkauven lähettiläs, että mikään tämmöinen ei saata olla vierasta. Annetaan kaikkien joulutähtien tuikkia ja jaetaan ylenperäistä rakkautta ja onnellisuutta pimeään maailmaan. Näin on kuulkaa närhet ja näpykkäät. Pukkiakin suutelen keskelle suuta ja vallan olen avoin ja ennakkoluuloton.

Sunnuntaina nautitaan joulukonsertto Kallion kirkossa. Ou jees. Vaikka olen kylmä ja kova ihminen, niin nämä ovat niitä konserttoja, että pistävät Martankin kyynelkanavat tulvehtimaan. Ja mikäs, kerran vuoteen on hyvä pysähtyä hetkeksi lapsen tavoin tunnelmoimaan. Kyllä niistä perinteisistä joulun tsipaleista vielä kiinni saan ja annan Sylvian viedä. Ihanoo päästä vollaamaan.

Jahas, se joulu alkaa olla ihan reisillä. Siellä on varmaan revitty ne viimeisetkin karvat päästä ja akka, sekä lapset on heivattu hankeen. Ai niin, eihän nyt ole lunta, eikä vielä ole jouluövereitä. No niin, rauha maas ja otetaan ihan iisisti. Eiks vaan. Tule joulu kultainen ja anna pukki kystä kyllä. Mie en nyt tänä vuonna lähe tähän, mutta postaan kyllä omat tonttuilut jahka joulurauha on julistettu. Arrivedertsi!

Hoh hoijaa!

On aamuyö ja mä taas valvon. Heräsin jo vaille kolme, eikä uni tule enää simmuun. Vituttaa kuin pientä oravaa, mutta minkäs teet. Sehän tässä mun unettomuudessa on niin jännää ja erittäinkin hupaisaa, että se ei ole säännöllistä. Menee ja tulee. Tämä taas herättää sen kysymyksen, että mistä helvetistä se johtuu? Ei jymäärrä ei. Perseestä.

Mun jouluvalmistelut on tehty. Olen ostanut tasan kolme lahjaa ja siinä on kaikki tälle joululle. Ai niin joo, La-iltana mennään Katajanokan Kasinolle joulupöytä nauttimaan ja Su-iltana on joulukonsertti. Siinä siis kaikki. Heleppoo kuin heinänteko.

En siis laita joulupöperöö, en koristele, ei kuusta, eikä mitään muutakaan jouluista hömpötystä. Tunne on villin vapauttava. Ai niin, nyt huijaan. Käyn joulusaunassa ja aattoillan joulukirkossa. Mut siis matalalla profiililla mennään ja jotenkin se on armollista. Vietän joulun ypöyksin. Siinäkin on oma hohtonsa. Juu, en ole surkea. Se on ihan oma valintainen kysymys. Katsokaas, se matkakin lähenee ja sit tapanina huitastaan sinne Istanbultsiin.

Jesh, yritän vielä saada unta. Sellaista tiedottelen, että olen ajatellut postailla kaikki matkajutut tonne Lemon Decin puolelle. Joten sieltä löytyy nyt Tallinnareissun uusimmat. Jos haluat vilikasta, niin tässä linkit pariin postaukseen.

Elämys 1
Elämys 2

Kipuinen helvetti

Hui hai. Täällä ollaan taas vaikka on ollut aika vaihtelevaa haipakkaa. Viikendi meni tapansa mukaan kuin gepardin pieru. Ääntäkin nopeammin. Mikä teki siitä eksotiquen, niin allekirjoittanut on sairastanut saatanallista kuntohulluuden tuomaa kiputilaa. Auts ja voihan venäjä!

Perjantai-iltana oltiin Ukkokullan kans menossa sellaiselle uudelle tunnille, uskottiin sen olevan tehokasta venyttelyä. Juu, ei ollut. Oli voimaa ja poweria kehittyneille fitnesshahmoille. Mukana mentiin perkele, eikä periksi annettu. Itseasiassa tunnin anti ei ollut niin tappava. Kaksi liikettä, monta toistoa. Hirveen monta toistoa. Toiston toistoa. Marttakin veivasi ja tahto näyttää muille, kyl mää kykenen, kyl mää jaksan, kostautui jälkikäteen juu. Piti vielä tunnin päätteeksi salilla reenata ja kun oli hyvä pössis ja lämpö päällä, niin antaa mennä vaan.

Perjantai-iltana kaiken tämän jälkeen nautittiin himas pastaillallinen, sauna ja vinho verdeä. Silläkin seurauksella, että päätettiin lähteä buariin viettämään yhteistä pikkujoulua. Siitähän tietysti seurasi humalatila, mutta hauskaa oli ja silleen. Tanssia hutkuteltiin pikku tunneille ja se yön hillitön lumimyrsky satakilometriä pitkissä taksijonoissa ei mieltä ylentänyt. Hyi, kun se oli inhoittavaa.

Jo La-aamupäivästä alkoi kehossa tuntua ikävää lihaskipua siellä täällä. Käytiin kuitenkin pikku lenkillä, Hotmojotunti piti perua, sen verran daagenefteriä havaittavissa. Illaksi kuitenkin Senaatintorille katsomaan Lucianeidon tulemista. Ukkorähjäkin siellä tavatiin, sillä sehän kuuluu hänen työnkuvaan. Glögit Tuomaanmarkkinoilla maistettiin, oli aika pahaa. Mutta tunnelma varsin mukava ja paljon oli kansaa vaeltamassa pimeydessä.

Päästyämme kotiin alkoi kivut olla jo sen verran himottavat, että pienikin liike sai allekirjoittaneen ulvahtamaan. Jess, kyllä se tuntui niin mukavalle. Ei puhettakaan, että yö olisi nukuttu levollisesti, ja se harmitti erityisesti, koska seuraavana aamuna oli lähtö Tallinaan. Mitähän siitä tulee, miettii hän. Sitkeästi läksin ja kävelin kuin olisi ollut isompikin hätä pöksyssä. Eikä sekään ollut kaukana, sillä en voinut istua pöntöllä, koska takareidet oli niin hellästi kosketusarat, sanoisin. Voe pyhä perse sentään! Kaikkeen sitä pitää itsensä alistaa. Tätähän on sit kestänyt tähän aamuun. Okei, helpottaa jo, mutta kyllä on jäänyt koko kehoon joku tulehduttava tunne. Ei hyvä. Tallina selvitettiin ja kiva reissu oli. Siitä kerron erikseen, varmaankin tuolla Lemon Decon puolella.

Tarinan opetus. Kannattaa riehua salilla. Varsinkin, kun ei ole tehnyt sataan vuoteen mitään lihaskuntotreeniä. Pikku kipu kertoo, että olet ollut tehokas, perkele. Sillä se lähtee millä on tullutkin. Niin jos pääset sängystä ylös. Aina kannattaa treenata, varsinkin täysillä ja välittämättä siitä mikä on taso ja kunto. Auts, auts ja vielä kerran auts.

Ällö Energiaa

Voihan pyhäjyssäys taas! Ikävät valvomiset ovat arkea. Ja nyt niin ikävästi, että nukun tunnin, nukun kaks ja eikun ylös. Herään perkele niin pirteenä, että voisin vaikka rakentaa talon. Syitä voi tietysti olla moniakin ja tunnistan, että nyt mennään pikkasen ylikierroksilla. Tää on niin mun tapa.

Röökaamattomuus antaa energiaa, sen tietää jokainen ja sit tää liikunnan lisääminen saattaa viedä nyt kierrokset unettomille. Pah, pah ja vielä kerran pah. Mikä tässä on oudointa, niin en kuitenkaan ole kuoleman väsynyt. Kaiketi se romahtaminen tulee sit kerralla. Just siis tyyliin nyt mie romahan.

Luulin eilen meneväni hotjooga-tunnille. Het noin niin kuin aamusta. Nimeltään tämä oli Hotmojo. Ei ollut joogha oli Mojo. Siitä on sata vuotta, kun moista olen reenannut ja huppista keikkaa, kun otti voimille. Tää oli sit sellainen rankempi versio ja salin kuumuus, sekä kosteusrosentti jotakin muuta mihin olinkaan tottunut. Jesh, tajuhan siinä meinasi lähteä ja kylläpä korpesi, kun jouduin nöyrtymään ja poistumaan salista ennen tunnin loppua. En anna periks, La uusiksi ja kunnon tankkaus alle. Kyllä se siitä lähtee. En nyt välttämättä allekirjoita harjoitteen tarpeellisuutta ja terveyttä, mutta hikoilet aivotkin pelolle olosta tulee vaan niin sairaan hyvä ja puhdas fiilis. Kaik paska ja kuona poistuupi ihmisen sisuksista. Kerta viikkoon riittänee tuota lajiketta.  Hyvä niin.

Palkitsin itseä ja ostin uudet salivermeet. Kyllähän nätillä tytöllä täytyy kunnon jumppakamoset olla. En sillä, että olisin tekstiiliurheilija ( ihan vaan vähä,) mut kyllä kunnon reenivehkeet antaa uutta syvyyttä koko touhuun. On niin kiva katsella itseä salin peileistä, varsinkin kun on kivat asut yllä ja alla. Juuri näin ja jetsulleen. Mut hei, se on kyllä taivahan tosi, että hyvissä vermeissä on kiva liikkua. Ja kaik mun vanhat oli jo niiiiin vanhoja, kuluneita, haisevia ja rumia. Olin ansainnut kaiken. Hyvä ihminen. Täydellinen. Lähes. Melkein. Tai ainakin.

Kuka odottaa joululomaa, niin nostaa käden ylös. Nostaa molemmat kädet ylös. Allekirjoittanut odottaa kovinkin. Ihan on kiva päästä lomalle, noin niin kuin huiloomaan. Vaikka en tee duunia niin, että se veisi multa hengen, niin jotenkin on loman tarpeessa. Se muuten on jännä, että lomat tulee aina just niin oikeana aikaan ja tarpeeseen. Ei ne koskaan tule yllättäen ja silleen, et en mie viittis lomailla. Niin ja kyllä se Istanbulli alkaa jo takaraivossa sykkiä...

Tuomaksen valot

Harjoitellaan lomamatkailua ensi viikonloppuna ja huitastaan sulhon kans Tallinaan. Yksi yönseutu ja harjoitamme kylthyyriä ja hyvää ruokaa. Siinähän kyseessä oleva citi on parasta mahdollista. Tää on jo kolmas kerta tänä vuonna, kun vierailen Tallinassa. Olenpa vallan ihastunut kaupunkiin. Ja onhan siellä kuulut Joulumarkkinat. Vaikka en nyt joulusta niin innostu, niin yhdet markkinat on aina paikallaan. Sinne siis ja sieltä sit raporttia.

Jahas, seuraavaksi ohjelmassa fillarilla lenkkipolulle. Viiden kilsan maltillinen hölkkä. Siitä vesijuoksee ja uimaan hallille. Saa noin niin kuin purettua tätä liikoo virtoo ja enrgioo. Oliks vähä ällö pirtee lopetus, kaikkia kuitenkin väsyttää tää pimeys. Ja yks on muka niin energinen... Hah!

Kunto nousee ja naimisiin mennään

No niin, nyt ollaan kuntoilussa noustu jo toiselle levelille. Salikortti Satsille on hommattu ja ensimmäiset treenitkin ovat takana. Tahtoi hän monipuolistaa tekemistä ettei tulisi kyllästyminen. Se on kyllä hirmu kiva. Nyt vain täytyy muistaa kuinka surkeasti edellinen salikokeilu päättyikään. Mut hei, silloin olin täynnä kipua ja kolotusta, nyt sitä ei ole siinä mittakaavassa. Eikä tässä nyt ole tarkoitus verenmaku suussa reenata. Hotjoogaa, balanssia ja pilatesta, syvällistä venytystä. Juu, hiukka salia, että saa ruotua rokkaamaan. Lenkkeilystä pitänee pitää nyt pieni luova tauko, polvi siihen malliin vittuilee. Kiitos.

Rengastettu

Olipa kiva viikendi. Ne tuppaa nykyään olemaan täynnä menoa ja meininkiä. Sopivassa suhteessa kaikkea. Tämä viikonloppu oli erityinen. Hyvä ystäväni, yhtiökumppani naitettiin ja syntynyt poikalapsi ristittiin. Hääseremonia oli yllätys kaikille. Oikein oli kivat juhlat. Päivällä virallinen osio, missä allekirjoittanut toimi fotograaffina. Tilaisuus oli lämmin, koskettava ja kaunis. Illalla laitettiin sitten jalalla hieman koreasti ja tupa oli täynnä juhlakansaa. Miekii Ukkokullan esittelin piireissä, ihanhan tuo osasi käyttäytyä sisäsiististi.

Pihviä salattipedillä ja juureskuutioilla

Tänään olen ollut kaksi viikkoa ilman röökiä. Arvatkaas mitä? Mulla on välillä sellainen olo, että aivan kuin en olisi koskaan polttanutkaan. KYLLÄ! Saattaa mennä lähes koko päivä, että en muista koko röökiä. Toki, välillä iskee se jäytävä himo, mutta se kestää vain pienen ohikiitävän hetken. Lauantai-illan juhlat oli tiukka paikka. Ei siellä pihalla enää montaa henkeä ollut ja minäkin sinne vetäydyin haistelemaan. Mutta en siis ratkennut röökaamaan!! Mie olen niin onnellinen! Kaikki kiitos ja kunnia kuuluu kyllä hypnoosille. Ja varmasti myös sille, että olin niin lopen kyllästynyt ja valmis tähän irtiottoon. Siksikin tämä varmasti on nyt ollut näin helppoa. Mutta ei pidä nuolasta ennen kuin tipahtaa. Tämän asian suhteen ollaan varmasti aina heikoilla jäillä ja siksi pitääkin olla tarkkana. Mutta nyt olo tupakoimattoman on niin paljon parempi, että olisi hullua tuhota se. Ei taho. Tahtoo olla fressi, raikas ja tervehenkinen.

Appelsiinikiisseli

Huligaanit olivat laittaneet suomea järjestykseen oikein urakalla. Normisti tuommoinen ei minua kosketa, enkä anna moiselle ajatustakaan. Hulluja yhtä kaikki. Nyt asia kosketti sen verran, että olivat hilluneet juuri siinä meidän duunipaikan kadulla. Itseasiassa liike näkyy muutamissa uutiskuvissa niin, että poliisit seisovat liikkeemme edessä. Kävin Su tarkistamassa tilanteen ja toden totta, kaikki muut liikkeet, ikkunat, seinät oli töhritty ja sotkettu, osa rikottukin. Mutta meidät oli jostakin kumman syystä jätetty rauhaan. Ehkä ne olivat tajunneet, että pikku pikku piiparit eivät ole kapitalisti sikoja.

Harasoo

Mitä linnan juhliin tulee, niin ne menivät nyt vähä ohi. Toki, meillä oli juhlaillallinen. Yhes laitettiin ja kauniisti syötiin. Herkkua monenmoista, aina sienicappucinosta hyvään piffiin. Viiniä ja venäläistä kuohujuomaa nautittiin. Sinivalkoiset kynttilät itsenäisesti tuikkivat kyllä juu. Itse linnan kemuista puuttui glamuuri vallan. Jotenkin oli niin aneemisen oloista. Vai johtuneeko siitä, että itse katsoja oli niin juhlavalla tuulella ja kaikki muu ympärillä ankeaa ja arkista. Mää tuota taas tiiä. Kolmen vuoden kulutta paukahtaa se sata vuotta. Mahtanee olla huimat bileet silloin. Suomi on oikeastaan aika nuori neito vielä.

Vastanaineet

Jesh. Viikkosiivous on tekemättä. Sitäpä alan tässä nyt aamuehtoolla puuhastella. Sitä kun on tottunut kerran viikossa tapahtuneeseen puhtaanapitotoimenpiteeseen, niin ei luonto anna periksi jättää väliin. Niin on paikat epäjärjestyksessä. Kuntoliikuntaakin pitänee harrastaa. Vielä on hiukka auki, millä muotoa. Kiva, kun on vaihtoehtoja. Tsau!

Hengittää Hengittää

Arvatkaa mitä? Heräsin tossa neljän maissa siihen ajatukseen, että olisikohan kello jo niinkin paljon, että pääsen lenkille. Eli siis odotan niin innolla sitä, että heräilen siksi liian aikaisin. Tietysti, olisihan se yyper hienoa ja tehokasta olla neljän aikaan lenkillä, mutta en ihan niin hullu miekään ole juu. Onneks sain vielä nukuttua ja nyt nautin tässä aamumokat ja herään rauhassa ennen lenkille lähtöä.

Ilmattu asuni

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Ostin sit eilen juoksuasun. Nyt hengittää ja joustaa ja ihmisen on ylen hyvä harrastaa. Oikeasti asu on hiihtoon tarkoitettu, mutta ajaa erittäin hyvin juoksunkin. Toi on niin kuin tarkoitettu talvikeleille, kesävermeet hommataan sit erikseen. Eikäpä tuota tiiä, jos lunta tulee, niin hiihto on sit seuraava laji. On sit jo asu kohillaan, eikö oo upeeta?!

Mä todella yllätän itseni ja miksi ei myös muut. Eilen harrastin useamman tunnin. Mää kuulkaas pyöräilin lenkkimestoille, juoksin ja siitä huitasin vielä tsykkelillä hallille uimaan ja vesihölökälle. Tota voisi sanoa jo aktiviteetiksi. Katsokaas ny, tässä on se tupakoimattomuuden onni, ilo ja autuus. Mää niin kuin kykenen liikkuu ilman tukehtumista. Ja tarkoituksena onkin nostaa tää kunto sellaiselle orhi tasolle. Noin niin kuin nuori jannu oon mä taas...

Mää niin nautin. Onks se syntii. En tiiä, mut hyvälle tuntuu. Tällä kun on silleen tapana, että jokothai mustavalkoista. Sit kun innostutaan, sit kun tehään, niin mennään kybällä. Täähän saattaa taas loppua kuin seinään, mut tehään nyt kun sille tuntuu. Mie oon katellu jooga -ja salitreenejäkin. Sitäkin tekisi mieli. Kaikkee tekisi mieli. No höh, kohtahan tästä tulee sellainen tyhmä treeniblogi. Enää puuttuu, että laitan tänne pelfien kauniisti muodostuneesta peräpäästäni. Voi räkä!

Tänään on vika kerta hypnoo. Tunnen kyllä tarvitsevani sen. Se pesee mun aivoja. Ja kaiketi hyö, fiksut ja filimaattiset, ovat tämän laskeneet juuri näin. Nyt voisi olla heikoilla sortumaan. Minä suhteellisen vahvana, mutta tunnistan tunteen ja joku taas kurmuttaa nikotiinia sisälläni. Eilen Itiksen reissulla ihan kaikki röökasi ja se lähtevä löyhkä herätti minussa oudon HIMON. Ei edes haissut vastenmieliselle vaan ruusuisen hyvälle. Piti käydä ostamassa pastillia ja purukumia. Niitä jauhoinkin ikenet verillä ja pääsin ylitse himoni, haluni. Jee, olen taas ihan voittaja.

Jees jees, ei mul nyt muuta. Tuossa kääntelin kalenterin sivuja ja tajusin todellakin, että se joulu on ihan tuossa noin. Kohta vaihtuu vuosi ja taas on yksi takana. Hyi olokoon, kun tekee ihan pahaa tämä ajanjuoksu. Miehän oon kohta menneen talven lumia... Mikä kiire tässä...Pysähdy....

Pyhäistä hartautta ja muita juoksuja

Outo valoilmiö riekkuu taivaanrannassa ja nyt pitäisi äkkiä päästä lenkkeilee. Uudet tossut ovat antaneet snadisti armoa ja polvet kestää kutakuinkin. Ja hei, aika kiva tunne, kun tuntuu, että jaksaa juosta jo vähän paremmin. Oikeesti tavoitteena on ensi kevään Helsinki-cityrun, noin niin kuin puoli maratooni. Juu, ei nuolasta ennen kuin tipahtaa. Se saattaa olla, ettei mun kroppa kestä moista. Mut himo on iskenyt. Jostakin luovun ( rööki) joku addiktio tulee tilalle. Henkinen tasapaino, nähkääs.

Tänä vuonna Laventeli

Viikendi meni vauhdilla. Perjantaina laitettiin pöytä kystäkyllä ja Martta vetäisi jälkkäriksi pikku känöset. Kyllä. Oli jotenkin tarvetta ilmassa. Blossan uutta lökiä lipitettiin ja taisi siinä mennä muutama olutkin. Oli tarkoitus lähteä baariin, mutta taisin sammua simahtaa ennen sitä. Hyvä niin, menin siis ajoissa maate ja näin ei ollut kaamea kankkunen seuraavan aamuna. Hiukka morkkis moisesta kännäämisestä, mut minkäs teet, joskus lähtee. Olen heikkolihainen.

Lauantaina tehtiin huippu retki Sipoon korpeen. Siellä siis oivallinen kansallispuisto ja hyvinkin haastavat ja hauskat maastot. Oli mahtavaa vaeltaa ulkosalla. Makkaratkin notskilla paistettiin. Lenkki on noin viisikilometriä ja loppumatka tultiinkin aika hämärässä takaisin. En mää yksin olisi uskaltanut, mutta toisella on kokemusta. Siihen luottaen. Nää on niin mun juttuja. Tahtoo enemmän vaeltaa. Tunturiin ensi syksynä tai johonkin. Nyt kun kunto nousee, niin kaikki tämmöinen on vain nautinto. Mahtava päivä!

Sunnuntaiaamuna lähdettiinkin ajoissa lenkille. Ilmassa hyvin happee ja juostiin jo pidempi lenkki. Ihan siis silleen, että hiki kasteli paidan ja lenkin päätteeksi ruiskasin itseni mereen. Voiko jumangegga, enää parempaa fiilistä olla? Ei voi, sanon mä. Hassua, kun tuohon lenkkeilyyn tulee tällainen vähän niin kuin himo. Mun tekee mieli juosta siis ihan kunnolla. Ja tarkoitan tällä sitä, että pitää siis jopa vauhtia yllä. Polvet ei siihen vielä kykene, mut toivotaan, että se on vain ohimenevää. Katsos, kyllä kaiketi tässä iässä saattaa paikat olla jo silleen kaput ettei voi juosta. Pah.

Valkosipuligraavattu Siika ja sienisalaatti

Possunfile ja punajuuriohratto, juureskuutiot.

Su-päivä vietettiin Porvossa. Saatiin päähämme lähteä pikku matkalle ja mikäs, Ukkokulta on toiminut joskus Porvoossa oppaana ja hän osasi kertoa monta mielenkiintoista tarinaa. Kaupunki on aina kiva kohde pikku matkailulle ja varsin näin joulun alla. Muutamia fotoja sieltä nappasin iloksenne. Käytiin syömässä Ravintola Vanha Laamannissa ja tarjolla oli Joululounas (49€.) Se oli oikein maittava ja mukavasti hiukka joulunmakuinen. Ei tuu mats, eikä sitä itseään, mutta makumaailmalta pikkasen jouluinen. Paikkahan on upea ja palvelu huippu hyvää. Baithiwei, pyhäpäivä on muuten hyvä päivä harrastaa ulkoruokintaa. Ko. päivät ovat mielestäni usein tylsän pysähtyneitä ja just sellaisia, hoh, hoijaa, mitähän tekisi. Siis juuri hyvä päivä lähteä retkelle ja syödä hyvin. Ten points!

Tänään viikko ilman röökii!!! Vähäks huippuu! Olenks mää kuulkaa tyytyväinen itseeni. Hypnoosin ansiosta, tämä on ollut helpompaa kuin koskaan aikaisemmin. Tosin, tässä voi olla takana myös mun noin vuoden kestänyt itseni psyykkaaminen. Rukoilen yläkertaa ja kaikki avoimia elämässäni, että tämä päätös pitää ja saan nauttia loppuelämän tästä ihanasta. Nöyränä mennään kyllä kiitos.

P:S Tervetuloa uudet lukijat!