Juokse porosein

Nöyrästi anteeksi, mut mun elämä on tällä hetkellä vain tupakoimattomuutta. Ajatukset pyörii sen ympärillä ja ei pyöri. Olen todella yllättynyt hypnon vaikutuksesta. Kai mää olen tän täällä jo purkanut, mut silti vielä jatkan. Ookoo, mulla on himo, mutta se ei säätele mua. Mä olen herra ja hidalko ja sanon mikä on marssijärjestys.

Katsokaas, tupakanhimo on vain olemassa oleva asia mun ulkopuolella. Ei se ole osa minua, ei se ole minä. Minä en sitä tahdo, pahaa, haisevaa ja myrkyllistä. Minä siirrän sen pois. Mene pois. Pythyi, mene pois. Paha ja ruma.

Positiivisuuden kautta. Eilen aamulla lähes itkua tuhertamaan, koska olin niin onnellinen ajatuksesta, että mä olen tupakoimaton. Himon iskiessä, hoen vain, että olen rauha ja onnellinen. Ei mitään hätää.

Tom of Finlayson

Eilen mää sit juoksin. Kyllä! Olin pidemmällä lenkillä metsän siimeksessä ja kuin varkain otin reippaita juoksuaskeleita. Siellä niin metsän siimeksessä reippaita juoksuaskeleita. Oikeita juoksuaskeleita. Lujaa kipitin. Happi kulki ja hengitin. Huikee tunne. Ei mulla välttämättä niin onneton kunto ole, sillä kyllähän minä olen kepittänyt tuonne rantaan ja takas. Mutta polvet huuti hoosiannaa ja tahtoivat sanoa älä ihminen juokse! Oukei, pääsin himaan kunnialla, mutta kipu iski metroon mennessä. Ei tahtonut kävelystä tulla mitään, auts.

Kyllä lähtee

Mitä tekee Martta? Marssii juoksutossukauppaan. Siellä nuori ja sirkeä Teemu palvelee, jalat kuvataan ja hienot tossut laitetaan. Nyt pitäisi juoksun pelittää, varovasti ottaa hän. Maratooni siintää jo takaraivossa. Voi ihmettä. Kalliit ovat juoksutossut, mutta ei ole enää tossuista kiinni. Vielä täytyy juoksuasu kuntoon laittaa.

Viikendi on huulilla. Ihanaa. Eipä ole ihmeellisiä suunnitelmia. Juoksemaan täytyy päästä, Hah! Joku kultturelliriento voisi olla myös paikallaan. Hmmmm, täytyypä tutkia tarjonta. Ihanaista viikonloppua ja menkää metsään juoksemaan. Siellä on kaikki. Siellä on koko elämä. Tai ainakin melkein. No ei nyt ihan. Mutta tiedätte varmaan tunteen. Tsau!

Savuton elämä

Päivä 2. Heräsin viime yönä kello: 03.00. Vieroitusoireetko herättelee, meibii. Mut mikä hienointa, ei minkäänlaista paniikkia siitä, että mun on pakko päästävä röökille. Yleensä, jos olen herännyt yöllä, niin ensimmäisenä olen kammennut partsille. Nyt oli ylettömän onnellinen olo siitä, että mä en tupakoi. Ihan oikeesti, mulla tuli jopa sellainen sisäinen lämpö asiasta. Oukei, tekee mieli, ei sille voi mitään. Mutta se mieliteko kestää vain ohikiitävän hetken ja saan pyyhittyä sen pois mielestäni. Oukei, se tulee uudelleen, mutta sama kaava jatkuu. Olen väsymätön ja joka ikinen tupakoimaton sekunti on minulle riemu/väsytysvoitto.

Sauvakävelin eilen hitusen pidemmän lenkin. Ihan siitä ilosta, että happi tuntui jo kulkevan paremmin. Oli helpompi hengittää. Kyllä se vielä kunnon päälle otti, mutta tuli sellainen tunne, että mää vielä perkele näytän teille. Mää tahon, et lopettamisen myötä, mun kunto nousee huipputasolle ja olen taas kuin nuori jannu, etten sanoisi orhi. Nyt on korkea aika, jos meinaa selvitä ikääntymisestä ehjin nahoin. Ugh!

Lenkki meni metsän halki ja minä taivastelin märkänä tuoksuvaa puistikkoa. Huumaava on tuoksumaailma näin alkuun. Varjopuolena voisin sanoa, että metro ja bussimatkat eivät ole mitenkään mieltä ylentäviä. Se hajumaailma on aina rassannut meitsiä, puhumattakaan nyt, kun kaikki on potenssiin sata. Täytynee saada privatekuljetus.

Mikä on siis tämän hetkinen tilanne. Omasta mielestäni en ole hermostunut, vana tunnen enemmänkin jonkinlaista rauhaa ja onnellisuutta. En ole toistaiseksi hyppinyt seinille vaikka mieliteko tupakoinnista häiritsee päivääni satoja kertoja. Mutta se ei pääse niin voimalliseksi, että saisi minusta niskaperseotteen ja sortuisin nikotiinin inhottavaan maailmaan. Tunnen olevani Vapaa! Ehkä en ihan vielä, mutta sitä kohti mennään. Nyt ajatusmaailmani on, että teen itselle hyvää ja tämä on ehdottomasti oikea ja paras ratkaisu. Tästä on hyvä jatkaa! Olen voima. Olen tupakoimaton.

T U P A K O I M A T O N

Pakkohan mun on purkaa tänne tuntemuksia. Nyt 13 tuntia ilman savukkeita, ilman myrkkyä ja hyvälle tuntuu. Mitä nyt pienoinen hedari kiusaa ja paleltaa. Kyllä, päälle yrittää iskeä se järkyttävä tunne, että mun on PAKKO saada röökii, mutta ohitan tunteen kevyesti siirtämällä sen syrjään. Olen tupakoimaton, minun ei tee mieli röökiä. Se on loppu. Se on slut. Ainakaan vielä mä en kärsi ylettömästi...

Voihan se olla, että henkilökohtainen psyykkaus ja se, että mä olin vaan niin totaali väsynyt tupakoimaan, auttaa mua tässä irtiotossa. Toki myös se, että toinen osapuoli suhteessa ei tupakoi, kannustaa myös minua terveyteen. En sit tiedä, mä olin jo odottanut tätä, että pääsen vihdoin tositoimiin eli lopettaa. Voiko olla, että nyt olisi Janhusen akan pojalla tapahtunut jotakin siellä korvien välissä. Sitähän se on tämä lopettaminen. Sun pitää itse haluta satajanolla.

Hypno oli kokemuksena rauhallinen ja miellyttävä. Itse tekijä leppoisan tuntuinen ja vaikea sanoa, mutta ihan asiansa osaava. Ei nyt silleen ole kauheasti kokemusta, mutta ei mulle ainakaan tullut mitenkään huijattu olo. Päinvastoin. Joku tosi siinä hypnoosissa on. Normaalisti nyt hyppisin jo seinille, niin olenkin yllättävän rauhallinen ja tilanteen hallitseva. Toivottavasti tunne jatkuu.

Hoitoja otetaan aika reippaasti. Kaksi suggestiokertaa aina kerralla. Eli olen vastaanotolla 1,5 tuntia ja siinä siis hujautetaan meitsi hypnoosiin kahdesti. Ja näitä tapaamiskertoja on 3. Tänään jatkuu ja ensi viikolla vielä kerta. Homma kustantaa 420€, joka on paljon rahaa, mutta tämä sijoitus kannattaa. Eihän röökikään ole ilmaista, eikä sitä paitsi mitkään korvaushoidotkaan. Nyt en niitä tarvitse. Jauhan ksylitolipurukumia.

Parasta tässä on se, että haju- ja makuaisti alkaa palautua suht äkkiä. Itseasiassa jo nyt. Mokka maistuu voimallisemmalle kuin koskaan tupakoivana. En sit tiedä, mutta kuvittelenko vain, niin jotenkin tuntuisi henkikin kulkevan paremmin. Se voi olla kuvittelua, mut ihan sama. Jos kulkee niin antaa perkele mennä vaan. Tätä kirjoittaessa, mokkaa nauttiessa on tapanani rampata partsilla röökaamassa. Oukei, mieliteko tulee, mutta yllättävän hyvin saan sen siirrettyä pois ajatuksistani. Nyt jo toinen kuppi mokkoo ja oisko peräti niin, että ajattelen kuinka mahtavaa onkaan, kun ei tartte juosta tuolla ulkona, röökille haisevalla partsilla. Jee, jee!

Tänään teen sauvakävelylenkin rantaan ja pulahdan uimaan. Sekin on varmasti erilainen kokemus näin ilman nikotiinia. Sehän on jo poistunut elimistöstäni ja se helvetin häkä lähtee vuorokauden sisällä. Tunnen voimaannuttavaa ja puhdistavaa tunnetta. Olen kuin vastasyntynyt keväisellä ruohikolla. Just joo, ollaanhan nyt ihan iisisti... tai siis otetaan iisisti. Ilman röökii.

The Päivä, hallelujaa tsiisus!

Hellurei ja hellät tunteet! Kakut paistuu uunissa ja sieltä leviää ällö imelä joulun tuoksu. Kyllä, kakuissa on kanelia ja se on joulun tuoksu. Mä kyllä paistan ne näppärästi, mutta tää haju on alkanut kymmenessä vuodessa lievästi tökkii. Siis nää on niitä kakkuja, joita väsään duuniin. Enhän mää muuten niitä leipoisi. Ikuista joulua jumangegga.

Viikendi meni taas johonkin. Hitto, kun ne menee vauhdilla. Kivaa oli ja kaikki kiva menee aina sukkelaan. Ei siis mitään ihmeellistä, mutta kun on perusasiat kunnossa, niin tavallinenkin voi tuntua noh, täyteläiselle. Pe-iltana laittetiin yhes maukas illallinen ja viinit nautittiin. Bastus käytiin ja silleen. La-päivällä hoidettiin asioita ja illalla käytiin ulkoruokinnassa. Sellainen piskuinen Italokuppila krunikassa kuin Pompei. Autenttinen tunnelma ja varmasti pizzapasta-paikkana ihan jees, mutta ihan en lämmennyt kaikelle. Mutta hyviä kokemuksia ja uusia kuppiloita. Aterian jälkeen talsittiin huudeilla ja mää kyllä voisin tahtoa muuttaa kruunuhakaan. On se vain niin magee ja oma pikku kylä. Allekirjoittaneelle tuli pissahätä ja poikettiinkin lähiöpubis. Aika kiva tunnelma ja sanoinkin Ukkokullalle, että tästä voisi tulla meittin olohuone. Sellainen missä olisi kiva piipahtaa yhel tahi kahel. Varmasti kaikki tunsivat toisensa ja tunnelma oli jotenkin kotoisa. Niinpä, kyllähän sinne muuttaisi, mutta siihen tarvittaisiin milli sitä mammonaa. Eli ei mitään jakoo. Pah.

Ukkokulta lähti sinne Pietariin ja rouva jäi nyt himatsuuniin kärvistelee. Eilinen ilta tuntui pitkälle kuin nälkävuosi, mutta käytin aikani tehokkaasti hyväksi ja tein kodinhoidollisia toimenpiteitä ja otin ihan levon kannalta.

Käytiin päivällä Ukkorähjän kans kävelyllä ja kaffella. Oli kiva tavata ja huomata, että molemmat ovat varsin hyvin jaloillaan. Meillä ei ole mitään syytä olla huonois väleissä ja totta kai, mua kiinnostaa mitä hänelle kuuluu. Eikä melkein paria kymmentä vuotta tuosta vaan heitetä kankkulan kaivoon. Musta on hienoa, että meillä on yhteinen historiikki ja toivon, että hän ei häviä mun elämästä mihinkään ( enkä minä hänen. )

Tänään on siis se The Päivä, jolloin tupakointi loppuu. Hypno on klo: 17.30 ja viimeinen tupakki pitää polttaa ja tumpata vastaanoton ovella. Ou jee, mä olen jopa hiukka innoissani. Juu, olen vetänyt nyt kaksin käsin ja psyykkaan itseäni tulevaan. Olen jotenkin ajatellut, että nyt en anna valtaa niille vieroitusoireille ja muulle shaiselle. Minun on lopetettava, muuta vaihtoehtoa ei ole ja en tee tästä nyt numeroo. Se loppuu ja sillä siisti. Onhan tässä onnistuneet niin monet muutkin, niin miksi en minä?! Itseasiassa, tällä hetkellä, ei taida kukaan mun ystävistä polttaa. Sellaisista, jotka tässä lähellä pyörii. En mää voi olla niin luuseri, etten onnistuisi. Olen vahva, olen vuori, olen norsu, olen tiiliskivi ja kallio.

Tuossa Ukkokullan kans jutskailtiin, että pitäisikö piipahtaa Tallinassa. Mun tekisi mieli käydä Kumussa katsomassa Artdeco-näyttely. Se on kuulemma hyvä. Niin ja paikalliset fuudirestorantit ovat niin kokemisen arvoisia. Mulla on ilmaiset risteilyt, eikä yksi yö paljoa kustanna. Ja ruoka siellä on puolet halvempaa kuin meillä, niin sehän menisi periaatteessa voiton puolelle. Mää olen täällä jo aikaisemminkin hehkuttanut tallinaa ja se on vain niin kiva kohde piipahtaa. Hei, se voisi meidän pikkujoulu. Joo, hyvä idea!

Ou rait. Nyt olen hyvä ihminen ja lähden vesihölkälle. Tämä kerta on merkityksellinen siksi, että koen asiat nyt tupakoiva ja tupakoimaton. On hyvä katsoa, kuinka se vaikuttaa nikotiinikeuhkoon. Saattaaks olla, että liikunnasta tulee ylettömän onnelliseks ja se on vieläpä helppoa hengästymätöntä? Ou nou, meneeks tää jo lievästi yli? Kuntohullukin.

Aivan niin ja sitä kohti

Keskeinen viikko. Ollaanko puolessa välissä? Miksiköhän viikkoa jaksottaa aina viikonloppu. On aika ennen sitä ja sen jälkeen. Voisihan se olla toisinkin. Ihminen odottaa aina viikendiä. Mutta miksi? Oisko tärkeää, että jokainen päivä olisi arvokas. Se on just se. Elä hetkessä. Elä odota vaan nauti.

Maanantain naprapaatista on selvitty hengissä, huh. Käsittely on kuin olisi jyrän alle jäänyt, kirjaimellisesti. Fasettilukkojen avaaminen rintarangasta saa minut ensi alkuun sijoiltaan. Aivan kuin olisi vieras omassa ruumiissa ( vai olisko se keho.) Menee päivä ja sitä asettuu aloilleen ja tykyttävä kipu on poissa. Se on helpoittavaa. Mutta käsittelystä en tykkää. Se on epämiellyttävää.

Ensi viikonlopun Pietarin reissu on rouvan osalta peruttu. Vaikka mieli halajaisi, niin talouspoliittinen tilanne on toista mieltä. Joskus joutuu nöyrtyy. Ihan kauheeta olla köyhä. Pietari on jo kertaalleen nähty, eikä se nyt ole ihan sellainen kohde, että sinne on pakko päästä. Säästän nämäkin manitsuunit sinne Istanbuliin. Ihanaa, se lähtö lähenee.

Joko se on jouluressi alkanut? Eiköhän pitäisi alkaa jo valmistella. Ei tule sitten kiire, eikä hermo mene. Kyllä ne piparit pitäisi jo paistaa. Niin ja joulun suursiivousta voi jo aloittaa. Kaapit tyhjäksi ja rätti heilumaan. Arvatkaas mitä? Martta taitaa jättää tänä vuonna joulun väliin. Mitä tuota, kun tapanina lähdetään pois poikkeen. Tunne on vapauttava. Meinaan siis, ettei tartte ressailla, eikä valmistella. Jouluhan ei tule ilman ressiä. Kirkossa voisi käydä, saa ne syntinsä anteeksi. Hallelujaa, eipä tuota sitten muuta. Rauhaa, rauhaa...

Kaipaatteko lunta? Tunne on kaksijakoinen. Valkoinen höttö antaisi valoa pimeään. Toisaalta, tämä ei tunnu talvelle, tämmöinen lumettomuus. Minusta lunta voisi tulla viikko ennen joulua ja se voisi sulaa pois tammikuun loppuun. Se olisi niin ku meidän talvi. Lumi on ihan jees, mutta ei sitä tartte kainaloihin asti tulla. Elämä menee vain niin hankalaksi. Minustahan kaikki vuodenajat ovat hienoja. Joskin myönnän, että kyllä ihminen valoa kaipaa, niin ja suklaata tahi jotain makiaa. Ihan mahdotonta.

Maanantaina menen hypnoosiin. Joko kerroin, en muista. Tupakanvieroituslääke teki oharit, enkä pysty sitä nauttimaan. Yritetään hypnolla. Pohjalle lukaisen Stumppaa tähän aivopesukirjan. Se on jännä opus, se oikeasti vaikuttaa tonne korvien väliin. Vähä hirvittää ensi viikko ja koko loppuelämä. Mutta se täytyy kyllä sanoa, että olen niin totaalisen väsynyt ja kyllästynyt röökaamiseen. Heleppoa se ei tule olemaan, mutta mikä asia on helppo silloin, kun joutuu menemään ulos omalta mukavuusalueelta? Ei mikään. Sitä kohti, perkele!

Hui Hai Hanko

Ensimmäinen yhteinen matka/lomaviikonloppu takana. Oltiin kaupungissa nimeltään Hanko. Yksi yö, hyvä aloittaa näin kevyellä linjalla. Hauskaahan meillä oli. Oikein virkistävä retki. Täytyykö aina mennä merta edemmäksi kalaan, ollakseen matkoilla. Ei tartte, sanoo allekirjoittanut. Mene ihan minne tahansa, niin aina se on uutta ja palkitsevaa.

La-aamuna lähdetiin kympin kieppeillä matkaan. Ilmassa tietysti suurta matkan tuntua. Sepä siinä onkin niin jännä, se hauska kutkuttava tunne jossain. Mää jo heräsin neljältä kukkumaan, oisiko sittenkin ollut matkajännitystä. Hassua ja ihanoo.

Pidimme residenssiä hotelli Regatassa, joka on kokenut kasvojenkohotuksen 2012. Hotla keskeisellä paikalla, vanhassa talossa ja huoneet oli ihan jees. Otimme saunallisen huoneen, sillä iltapäivän vietimme lenkkeillen suomen eteläisimpään kärkeen. Löylyt sen jälkeen tuli tarpeeseen, sillä siellä kärjessähän tuulee niin, että tupeet lähtee. Jos Hankoon menette ja aikaa on, niin kyllä ko. reittiä voin suositella. Matkan varrella on näkemistä ihan kivasti. Vanha hylky ja kaikkea muutakin jämää vuosien saatosta. Hiukkasen buugi oli vanha venäläisten joku kasarmialue. Siellä on ollut vankia ja kaikkea. Tunnelma kuin keskitysleirillä konsanaan. Nyt on siis tullut käytyä niin kärjessä kuin suomessa vain pääsee. Molemmat päät on nähty, etelä ja pohjoinen. Valloittaja fiilis.

Päivän kruunasi maukas illallinen Ravintola Origossa. Paikkahan on hyvinkin romantique, sadoin kynttilöin ja mikä ihan rauhallisuus. Eihän Hanko näin talvikaudella ole mikään turistirysä, mutta sopi meille. Eihän me muita nähty, saati kuultu. Vain toisemme. Oih yrjö, mitä siirappii. Mut joo, ruoka oli todella hyvää, palvelu pelasi, täytynee nostaa pääruuan viikunapähkinärisotto. Tod. maukasta.

Hah, meillä oli jo ensimmäinen parisuhdepalaveri. Kyllä. Näin sitä sanottavaa löytyy jo puolin ja toisin. Tässä iässä höpelöityneenä, sitä uskaltaa aukaista salaista arkkuaan, ja saakin huomata, että oikotietä onneen ei ole. Asiat täytyy nostaa pöydälle ja näin niistä selvitään. Tai siis selvitellään. Se oli sellaista rakentavaa ja ainakin allekirjoittanut tykkää pohtia ja puida. Se on rakkautta parhaimmillaan. On niin ihanaa jutella yhteisiä. Eikä meillä tylsäää ole. Suhteessa huumori on tärkeää. On hyvä, kun ilmoille naurukin kiirii. Hah!

Jatkettiin iltaa vielä paikalliseen kuppilaan. Ei kai siellä ollutkaan muita auki, kuin tämä yksi vain. Meno kuin villissä lännessä ja hiukka huomioo saatiin aikaiseksi. Siellä päin homot ovat varmasti vielä jonkun sortin nähtävyys, mene ja tiedä. Mutta hauska ilta kaikkinensa.

Sunnuntaina käyskenneltiin kaupungilla ja käytiin kahvilla Cafe Alan`s. Kiva kuppila vanhassa puutalossa, jossa myös jotakin käsityömyymälää. Kotimatkalla käytiin mökin kautta. Siellä se nökötti niin orpona, niin piruna, että olisi tehnyt mieli sauna päälle tuikata. Saas nähdä, mikä on möksän kohtalo ensi keväänä. Uusia tuulia pukkaa varmasti myös sen saralla ja haikeita jäähyväisiä saatetaan viettää.

Ou jees, nyt täytynee valmistauta Naprapaatin käsittelyyn. Se on lievästi epämiellyttävää, mutta pakollista. Selkä taas vittuilee ja on pakko saada hoitoo. Olkoon alkanut viikkosi armollinen ja elämä täys. Tsau!

Rytmikästä elämää laineilla

On taas vierähtänyt tovi, että olen tänne horissut. Vauhtia ja vaaratilanteita on kyllä ollut riittämiin ja olisiko aikakin riittämätön. Enihau, nyt viime aikojen kuulumisia hieman. Hengissä ollaan juu, vaikka viikolla hetken sitä jo epäilin.

Minä ja Paula. Love.

Joudun soittamaan keskiviikkoiltana ambumalanssin. Kyllä, ja vielä kesken miljonääriäitien. Sekös kismitti. Niin järkyttävät rytmihäiriöt, että tarvittiin jo asiantuntevaa arviointia. Okei, soitin päivystykseen ja sieltä kehottivat välittömästi ottamaan yhteyttä yksykskakkoseen. Tein töitä käskettyäni ja ei aikaakaan, kun makasin piipaassa piuhoissa. Mulle rytmihäröt on arkea, mutta kolmatta tuntia jytkittyään minuakin alkoi jo hiukka mietityttää. Kuten tavallista, ei siellä filmissä mitään näkynyt, olisi kaverit kuitenkin kuskanneet mut hospitaaliin, mutta katsoin parhaaksi selvitä himassa. Tohtori M. Netti Janhunen oli sitä mieltä, että oireyhtymä johtui siitä aloitetusta tupakanvieroituslääkkeestä. Se lenti roskakoriin ja pari päivää pumppu nylkytti ja nyt oireet ovat ohi. Ikävintä tässä on nyt se, että pitäisi selvitä lopettamisesta ilman lääkettä. Paskahousuluuserille se on tiukka paikka. Voehan perse, en muuta sano.

Aikas namu

Perjantaina piipahdettiin päiväseltään tyttöjen kans Tallinassa. Aamulla anivarhain lähtö ja illaksi himaan. Laivalla oli Vain Elämää stuudio ja sekös olikin kiva. Päästiin noin niin kuin tunnelmaan. Tallinna ei pettänyt taaskaan. Shoppailua kivasti, uusi talvitakki, kengät ja sellainen hauska collagefarkkurotsi. Syömäs käytiin Sfäär ravintelis ja ruoka oli hyvää ja edukasta. Voin suositella menijöille. Varsinkin paikalla tarjottavaa punaista viiniä. Mikä hassua, niin sitä saattoi ostaa itselle mukaan. Oliko citicentterin nimi Rotterdam, lähellä siinä satamaa. Siellä ravinteli ja hei, aivan ihana juustokauppa. Tulikin ostettua juustoja, neljää eri plaatua ja marmelaadit päälle. Koko lysti 13 erkkiä, ihan halpaa juu.

Musta Tallina on nykyään vaan niin kiva kaupunki. Niin ja kaunis. Uutta rakennetaan ja ihmetellä täytyy arkkitektuuria. Hienosti jätetään vahaa näkyviin ja uusi on upeaa. Jos vertaat meillä rakennettua esimerkkinä kalasatama tahi jätkäsaari. Hirveetä kattoo mutta ne on helvetinmoisia parakkikyliä. Miks ei ajatella estetiikkoo? Mie muutan Tallinaan.

Hupiranneke team

Aika rientää kuin siivillä. Uusi ihmis-suhe tulee tutummaksi, alkaa arki, joka on minusta helpotus. Jää se sellainen vierastus pois. Ihan vielä ei olla pieruvapaita, se toki ottaa oman aikansa. Ensi viikonloppuna lähdetään piipahtaa Hangossa. Eilen laitettiin Pietarin viisumit hakuseen. Sinnekin mennään siis. Toiveissa olisi päästä paikalliseen ooperaan, ihastelemaan balettia. Eikös se ole maaliman kuulu? Mun kaunosieluni pissaa hunajaa, niin koskettaa balleriinojen liitely. Onks miespuoliset tanssijat myös balleriinoja? Tuotapa ei sivistymätön moukka nyt tiedä. Voi, voi.

Minut kidutettiin

No mut joo, näillä mennään. Kohta on joulu reisillä ja mulla on jo partsilla himmeet valot. Siis ne semmoiset pimeänajan tuikahtelevat. Ei siks et joulu tulee vaan siks, kun on niin pimeetä. Elämä on pimeetä. Kohti valoa mennään. Adios!

Kunto hullu ihme valo

Uusi viikko käynnistyy ja mie oon saanut Ukkokullan kotiin. Hää tuli eilen ja meillä oli ticotacoilta. Fuudia meksikolaisittain ja tein toiselle hyvin ja annoin kokovartalohieronnan. Pitkä lentomatka takana, niin kyllähän sitä täytyy toista elvyttää. Hyvin uppos. Vallan kynttilät sytytin ja tunnelma musat viritin. Enks mie oo ihana?

Ihanata lällyä. En ole tänne postaillut, kun se olisi vain ollut sellaista siirappia ikävästä. Sen sitä sai huomata, että sellaista se elämä olisi ihan yksiksein. Tässähän nyt kuitenkin kävi niin, että kovin pitkään en sinkkuna kerennyt olemaan tai miten sen nyt ottaa, se henkinen ero edellisestä, tuli tehtyä jo aika päivää sitten. Mut joo, hyvin mää nyt yksinkin selviä, ei se siitä kiinni ole, mutta onhan se helevetin paljon tylsempää. Varsinkin, kun nyt toinen on silleen aktiivinen, että yhes tehään ja touhutaan. Oli kiva saada toinen himaan, joskin uusi työmatka on jo heti huomenna. Onneksi vain kotimaahan ja loppuviikosta tullaan jo takas. Tää on hyvä hei, ei kerkee niin kyllästyy vaikka nythän se on sellainen olo, että voisi olla yksissä hela tiiden.

Arvatkaas mitä? Otin tänään ensimmäisen pillerin tupakanvieroitukseen. Toinen ei vedä spaddua ja se on kyllä hyvä motivaattori meikeläisellekin. Me aika paljon pusutellaan ja mulla alkaa olla ikenet verellä jatkuvasta hampaiden pesusta. Voi vain kuvitella, miten mukavaa on nuolla tuhkakuppia. Hyi olkoon. Mä niin toivon, että tämä kerta olisi se viimeinen! Pari viikkoa popsitaan pilleriä ja sen aikana pitäisi tehdä lopetuspäätös. Sopii mulle. Mää oiken odotan, että pääsen eroon. Helppoa se ei tule olemaan, tiedän. Rukoilenkin yläkertaa ja kaikkia maapallon jumalia, antakaa mun onnistua, antakaa tarvittavaa voimaa ja lujuutta. Mä en haluu röökii!!! En anna epäonnistumisen mahdollisuutta pieneen tajuntaani. En, En ja En!

Ulkona on harmaata. Ihan hillittömän harmaata. Sisällä pitää polttaa valoja. Vettäkin taitaa sataa. Mulla ei ole harmaa olo. Mulla on valo. Jutskailtiin eilen ja päätettiin tehdä sellainen yhteinen kuntosuunnitelma. Ostetaan samanlaiset tuulipuvut ja jumppavermeet ja mennään balettiaerobiggiin. Juu, kivat pinkit rikoot ja söpöt hikinauhat. Sit myö yhes jumpataan ja sit myö ollaan hyväs kunnos ja hurjan terveellisiä. No joo, totta toinen puoli. Ihan ajateltiin oikeesti tehdä tällainen tupakoimattomuuttani tukeva kunto-ohjelma. Tähtäimessä siis maratooni. Vaatimattomasti.

Ou jees, nyt lopetan ja alan toimia. Normi mandei, kakkuja uuniin, mut ensin menen vesihölökälle. innostavaa alkanutta viikkoa harmaudesta huolimatta. Etsi valo. Etsi valo.