Jumppa ilona ja sielukin väräjää

Hah, helle ohi tällä kertaa ja vetää tulee taukoamatta tasaiseen. Näyttää just sille, että sataa koko päivän. Jette kiva de. Voin tarttua lomaromaaniin ja nauttia siitä antaumuksella. Tarkoitan tällä tietenkin kirjaa, enkä ihmisrotua. Hih, olipas taas näppärä. Mut mikäs siinä oikein on, kun sataa, niin silloin on lupa olla tekemättä mitään? Mistä johtunee moinen ajatusmalli. Eihän sade ole kuin vettä. Ja vesi vanhin voitehista. Sateella on muutoin ihanaa käydä uimassa. Siinä on jotenkin samettinen tatsi. Vesi on pehmeää ja lämmintä. Mä käyn joka aamu uimassa. Se herättää kivasti.

Miten päin väärin vai oikeinpäin

Sol and Sun

Eilen oli kiva päivä. Sellainen lomalainen. Ja mää olen niin ylpeä itsestä! Harrastin kuntoliikunta oikein tosissani ( lue, hiki tuli.) Ensteks mää kävin sauvakävelee, sit heitin kahvakuulaa, jumppasin ja vesijuoksin. Hitto, kun tuli hyvä fiilis! Ja nyt päätinkin ottaa tämän tavakseni, mukavaksi sellaiseksi. Ei se ole pakkopullaa, se on saavutettu etu ja suuri nautinto. Ajatelkaapa, jos kerrankin ei olisi loman jälkeen ihan järkky turvokki. Jospa vaikka vähä saisi kuntoa ja kestävyyttä. Enkä yhtään laita vastaan, jos toi vararenkas lantiolla pienenisi. Huikeeta. Nytkin oikein odotan, että pääsen kuntosuoriutumaan. Ja onhan siinä myös tämä henkinen puoli. Vaikka tuota kaljaa kittaakin, niin tehtyäsi jotakin itsesi eteen, sekin on enemmän ansaittua. Eikä näin ole vain läskipaskahousu olo. Jeees.

On Martalla ämyrit kohdillaan

Tosiaankin, eilen oli kaunis päivä. Juuri sellainen sopiva. Lämmin muttei kuuma. Otin ja pesin saunan alkuehtoosta. Oli kiva touhuta. Laitettiin Ukkorähjän kans makaroonilouda. Yhes, enkä yksin. Se on kehitystä. Kuuntelin radiosta Iskelmäfestareita ja mielessä kävi ajatus, josko menisi ensi vuonna itse paikalle. Tunnelma kuulu olevan taivaissa ja se voisi olla kokemisen arvoinen juttu. Pride oli myös saavuttanut ennätysyleisön. Varmasti hyvät kemut ja hiukka närästi, kun en ollut paikalla. Naamakirjassa oli toinen toistaan houkuttelevampia kuvia tunnelmasta. En mää nyt siitä suorastaan masentunut, sillä mulla oli täällä ihan omat Pridet. Mutta noin niin kuin kannatuksen vuoksi olisihan sitä pitänyt olla paikalla. Meibii nekst jear.

Jos Marketta lähtis kylille...

Ukkorähjä piipahti tuossa pieremässä. Mitä me tehtäisi tänään, kysymän. Ehdotti Lohjan halpiskauppoja. Siellä niitä on monta. Just niitä, osta kaikkea sitä mitä et tarvitse. Kiva niissä on maleksia ja kas kummaa, aina löytääkin jotakin tarpeellista. Se voisi olla ihan kiva ajanviete. Niin ja voisi ostaa jäätelön. Oikein mahtitötterön. Jäätelö ei lihota, kun se on kylmää. Kylmä sulattaa ihraa. Pullaa en syö. Se on saatanasta.

Valoa yössä

Kuten tietänette, niin näin lomalla Martan taiteilijasielu herää talviunilta. On ihan pakko päästä purkautuu. Viime kesänä maalasin niitä tauluja, mut se on aika arvokasta puuhaa. Ostaa kaikki tykötarpeet. Nyt ei ole manii, niin ajattelinkin, että voisin kirjoitella runoja. Niinkin voi luovuuttaan purkautua. Tässä yksi kantaaottava, jonka eilen väsäsin onnestani olla tasa-arvoinen homoseksuelli.

Homo on ylpeä itsestä.
Eikä se ole pelkää pippeli tai pimpsa.
Ihminen kuin muutkin. Hän on.

Tasa-arvo on ihmisarvo,
eikä mikään pelkkä pano.

Kuka kieltää voi rakkauden.
Ihmisiähän me kaikki.

LOMAlle luojani laski

Ensimmäinen loma-aamu. On varmaan turha kertoa, mitä tunnen juuri nyt. Kerronpa silti. Tunnen leijuvaa vapautta, hetken huokaisua ja tyydyttävää kauneutta elämään. Ihanaa. Loppurutistus duunissa otti koville, kai se toi ikäkin jo vaikuttaa vai mikä lie, mut aika poikkirikkihalki olin juu. Mut nyt on LOMA ja mieleni väsynyt tummuus on väistynyt.

Iltani valo

Hörppäsin eilen hiukka keskiketterää ja saunoin niin maan perkeleellisesti. Manipuloin maanisesti väsymyksen aiheuttaman pakotuksen pois kehostani, pois mielestäni, pois sielustani. Ilta oli kaunis ja antava ja heräsin kuin heräsinkin aamulla levänneenä, mieli täynnä positiivista rakkautta. Kyllä siihen pystyy, näköjään. Jostakin kumman syystä olin virittäytynyt pimeälle kanavalle ja olin lähes melkein sitä mieltä, että mää mihinkään lähe, mää mitään tee. Kellariin lukkojen taakse pimiään menen koko lomaksi mölläämään. En nähnyt valoa, en inahdustakaan onnea, enkä iloa.

Sumuinen siltani

Mutta mitä nyt? Ymmärsin, että tämä viikonloppu ollaan tekemättä mitään, annetaan surkastuneiden aivosolujen hiukka levähtää ja maleksitaan joutavaa joutilaisuutta. Pyhitän itseni tekemättömyydelle ja annan luvan vain nauttia. Kuuntelen itseäni. Valon saavutettua sisäisen tummuuteni, näenkin jo paljon mansikan makuista mukavuutta. Lomallahan ei voi, eikä saa tuntea tummuutta. Lomalla kaikki on aina ihanasti ja sitä on elettävä kuin viimeistä päivää. Jospa kerrankin antaisi vain olla. Olla vain. Mennä ja tulla. Tulisi menemään. Menisi tulemaan. Vai miten päin tämän nyt ottaisi?

Onpa rehvasta

Kesätukka lomatukka

Tuulikello kilahduttaa vienosti enkelten kutsua. Pikkulintu on tehnyt pesän terden kattorakenteisiin. Tuossa pörrää ja vie pienokaisille aamupalaa. Kunhan eivät ala sontia Martan matoille, sitä huolestun. Ei niistä niin isoa kakkaa lähde, että se olisi kauhistus. Paskokoon. En juuri nyt välitä, sillä minähän olen lomalla. Ja sitä paitsi, olin ajatellut, että tänä kesänä pestään enivei terden matot. Oih, tätä joutilaisuutta. Mäntysuovan tuoksussa on jotakin alkukemiallista muistoa jostakin. Lapsena räpiköin rantavesissä, mattolaitureiden liepeillä. Siitä tuo tuoksujälki, kenties.

Pienkin lomailee

Ajatukseni lentää, niin etten kiinni saa. Mitä piti kirjoittaa, mitä piti sanomani. Aivan kuin nämä ajatelmani olisivat jättämässä maallisen majani. Nekin lomalla ryntäilevät kuin päättömät kanat. Ei mistään kiinni saa. On kevyt. On leijuva. Hei, olisiko tämä aivorakenteiden suursiivous. Tuuletusta kerrakseen. On hyvä välillä laskea niistäkin irti ja tampata oikein kunnolla. Pitäisikö survaista pulloharja korvasta sisään ja heittää perään hiukkasen mäntysuopaa. Tekisi varmasti eetvarttia. Aivolohkojen perusteellinen pesu. Jesh!

Aamuni värit

Tuuli liplattaa somasti pihapuissa. Se on yksi kauneimmista äänistä. Siinä on rauha. Aamuaurinko kurkistelee mökin takaa. Se on lämmin. Tästä tulee hyvä päivä, tästä tulee hyvä loma. Usko ken tahtoo, mutta ajattelin harjoittaa tänään kuntoliikuntaa. Otan sen lähes päivittäiseksi tavaksi. Mitä enemmän liikun, sitä enemmän saan juoda kaljaa. Jos en liiku, en juo kaljaa. Olut on hyvä juoma. Olut on raikas. Olut kuuluu kesään ja lomaan. Ansaittu olut maistuu parhaalle. Nyt vielä menen lepäämään. Ei ole kiire. Mikä se on?

Perinteet kunniaan ja läks

Niin on ollut Martalla kiireitä, että on jäänyt sosiaalinen media vallan päivittämättä. En edes teille, rakkaat lukijat, toivotellut hyviä Jusseja. Anteeksi antamatonta, mutta suotavaa. Silloin, kun on live seuraa tarjolla, jää some auttamattomasti kakkoseksi. Näin se on nähtävä. Mut aina voin näin jälkikäteen toivotella, kaikille niille, jotka ovat vielä hengissä, eivätkä ole hukkuneet. Siis hyvää Jussia.

Ukkorähjä teki juhannuskimpun rakkaalle

Vain vieraat puuttuu

Meidän Jussi sai ensin yllättävän ikävän käänteen. Ystävät, nuo rakkaimmat, eivät päässeet kansamme joka vuotiseen keski-kesänjuhlaan. Martta vallan masentumaan ja harmitus oli suunnaton. Ai että kaksinko olisi pitänyt Ukkorähjän kanssa möllää? Sitä saan nauttia ihan tarpeekseni muutoinkin, ja ei juhlat ole juhlat, jos ei ole ihania kanssaihmisiä kemuilemassa. Itku meinasi vallan tullaa pettymykseen. Ja ketä nyt enää saadaan paikalle, kaikilla on jo suunnitelmat, menot ja muut mukavat. Eikä näitä ystäviä nyt niin hirvittävästi ole tarjolla, että voisi ympärinsä iloisesti soitella: " Tulukee meille juhlimaan!"

Juhannusalttari

Vastanhakureissullahan siinä ollaan

Mutta niinpä vain sain paikalle kaksi ihanaista juhannusneitoa ja ei aikaakaan, kun meillä oli vallan hauskat juhannusjuhlat. Me saavuttiin möksälle jo To ja vieraat saapuivat toisiaan muuten tietämättä, tuntematta aatton iltapäiväksi. Martta oli saanut kaiken valmiiksi, kivasti laitetuksi ja päästiin heti itse asiaan. Eli mentiin metsään vastan laittoon. Se on aina se tärkeä juhannusperinne. Eikä sitäkään tarvinnut nyt hylätä! Olin onnellinen, olin kiitollinen.

Ihana Juhannusneito

Toinen ihana Juhannusneito

Perinnekaava toistui niin kuin se on toistunut jokainen juhannus. Ensin saunontaan ja sitten syödään vasta. Noh, olinpas näppärä. Kyllä meillä oli ihan gyrmeet laitettuna ja pakotin vieraat syömään tässä terdellä. Jussina ei sisällä istuta, satoi tai paistoi. Pikkasen oli vilakka, olisiko lämpöä mittarissa ollut sen kymmenen astetta ja ikävä tuuli puhalsi niin, että hampaita vihloi. Mutta tunnelma oli lämmin ja ylen hauska. Juttua piisasi, naurua vallan. Itkeä emme tainneet tällä kertaa. Vällyihin, huopiin, sähköisiinkin, villasiin, tumppuihin ja pipoihin somistautuneena jaksoimme aina tuonne aamun pikkutunneille. Kiitos, kiitos ihanaiset juhannusnaiset.

Perinteet seisovat

Mansikkarätky

Eikä ollut viilee

Nyt on pyhäaamu, vetäsin viime yönä taas kaksitoistatuntia yöunta. Niin se ottaa juhliminen voimille. Lämmin ei ole vieläkään ja näpit kohmeessa näpyttelen. Vielä viikko duunii ja sit jäädään lomille. Auts, ihanaahan se on. Mut nyt pitää painua sisälle lämmittelee. Tsau!

Martta The XXL

Jotenkin viikko matelee ja on vasta keski. Sitä odottaa Jussun Tussua, niin silloin aika hidastelee. Mikähän siinäkin muutoin on? Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Yleisesti ottaen, viikot hujahtaa niin ettei tajua. Jotakin spesialiteettia tiedossa ja kello alkaa jättää aikaa. Ihan kuin penskana, se joulu ei tullut ikinä. Niin ja on tässä lomakin jo takaraivossa kummittelemassa. Sitäkin odottaa. Vielä viikko sorvissa ja sit lähdetään laitumille. Sitä varjostaa vasta pidetty saikku ja jotenkin huono omatunto, että taasko sitä lomalle jäädään. Ihan kuin ei olisi ansaittua. Pankkitili silleen syyttävästi tuomitsee. Mut tässä iässä ja elämänvaiheessa loma on rahaa rakkaampi. Toki, kyllä mani on kiva ja sehän tätä eloa ja iloa säätelee. Mutta kyllä lomalle lähtiessä pitäisi olla se tunne, että olet kaikkesi antanut, olet sen ansainnut. Onko nyt? Syyllinen vain. Pythyi, vaikene ja nauti ihminen. Mitään et mukaasi saa.

Ärsyttää tämä tietotekniikka. Niin olen näppärästi hoitanut sairausloman korvausasiat netissä. Hakemusta kelalle ja vakuutusyhtiölle hienosti aikaansaanut. Tunti meni, jos toinenkin ellei peräti kolmaskin. Mitä sitten? Kelalta tuli pyyntö, että pitäisi hakemukset täyttää, ei pelkät todistukset riittä. WTF? Miehän ne netissä tein, täytin ja lähetin. Tapiolasta ei ole kuulunut mitään. Siellä isoin kirjaimin lukee, että korvaus maksetaan tilille 7 vuorokauden kuluessa. Ei oo kuulunut. Eli käy soittamaan, käy uudelleen laittamaan. Onko vika mun tietojenkäsittelyssä?! Kaikkeni tein ja mielestäni niin kuin kuuluu. Kummallista touhua. Soitan tänään ja haukun kaikki. Kimeällä äänellä valitan. Pah, ennen kaikki oli niin paljon yksikertaisempaa ja toimivaa.

Päästyäni valittamisen makuun, niin tästä on helppo jatkaa lempiaiheeseen. Nyt on kuulkaa niin, että ei mahdu lihavien ihmisten teepaidatkaan päälle. Nilkkavamman liikkumattomuus ja ylensyönti on saanut turbousvaihteen päälle. Nyt ollaan siinä kunnossa, missä olen aina kesälomien jälkeen. Mitä mahtaakaan olla elokuussa? Lomalla tulee aina ne muutamat ansaitut kesäkilot. Minä sanon, että huhhuh. Ostin viime viikolla lihavan ihmisen paidan ja laitoin sen päälle maanantaina. Kinnaa ja kivasti puristi keskivartalosta. Tähän on tultu. Eli next on sit XXL. Niissä vaan tahtoo hihat olla polviin. Silleen hassun näköistä. Miks kesällä pitää aina olla niin turvokki ja talvella kilot hoikistuu ja kaikki se hoikka jää vällyjen alle. Juurikin nyt pitäisi olla pitsitopissa, nättinä ja uuma hoikkana. Ja tää vaan turboo. Kauhee, onks mulla joku norsutauti. Syö, enkä juo mittään. En niin mittään.

Jos nyt edellistä hiukkaa peesaan, niin olenpa aamuna parina polokassut rantaan simmaamaan. Huikee tunne. Järkky mielihyvä. Nilkka hiukka vastaan panee, mutta kivun kautta. Ei se vielä kuntoilusta mene, mutta jotakin läski tekee. Siitä taas tämä joka vuotuinen ajatus siitä, että lomalla kuntoilen joka päivä. Edes pikkasen. Möksällä on hyvät mahdollisuudet kaikkeen. On sauvat, vesijuoksuvyöt, kahvakuulat, kuminauhat ja keppijumpat. Niin jokaisen päivän aloitan hikisellä treenillä ja katso, elokuussa on timmi ja laadukas pakkaus kasassa. Niin teen. Hurjasti teen. Aika hiljasta joo...mut jos jotain. Edes.

Jep. Nyt täytyy aloitta valitus-soitot ja sit lähen sinne rantaan. Muutaman voltin tuossa heitän ja sit sorvin ääreen. Kyllä se Jussu sieltä tulee. Muutama kuva edelliseltä, noin niin kuin esileikkinä. Adios amigos!

Enkelten kello rauhaa soittaa

Hui hai, takana lähes ykstoist tuntii unta ja elämä täys. Tumma ja harmaa viikonloppu aukesi eilen ja ilta oli vallankin komea ja aamukin näyttää aurinkonsa. Kupissa mokkaa joka herättelee aivoista toimintaani. Ilmassa nipistelevä viileys ja pihlajassa kilkuttaa uutukainen tuulikello. Minusta se pitää somaa melodiaa yllä, joitakin tuollaiset ottaa kovinkin okulääriin, mutta minusta se on enkelten kutsu. Ei se jatkuvasti kilkuta, silleen sopivasti, kun käy voimallisempi tuulenpuska. Olisko siinä vallan jotakin meditatiivista, suattaapi olla tai ainakin tunnen niin. Kuvittelen.

Tiskarin katto

Pystyyn nousee huojuen

Ollaan oltu ihmisiks viikonloppu. Silleen ihan hyvässä hengessä. Eli ei siis olla tapeltu. Minä olen allerginen riidalle. En yhtään jotenkin kestä, enkä halua. Ehkä sitä osastoa on elämässään nauttinut ihan tarpeeksi ja siksi sille olen vieras ja pelokaskin. Minä olen tällainen rauhaa rakastava dinosaurus ja vihan tunteet tekee minut huonovointiseksi ja palaan takaisin lapsuuteen. Ei silleen kiva. Ja kelle olis? Jaa, jotkut voi tapella hyvinkin sujuvasti, mut mie kaihdan moista turhuutta.

Varsi on vallan pitkä

Hekumallinen hehku

Eilen käytiin kirkolla. Ostin collagepökät, koska niitä ei ole koskaan liikaa. Rakastamani löllöt ovat jo pahoin nukkaantuneet ja tulevalle lomamatkalle ajattelin uudet laittaa. Munakellonkin ostin. Sellaisen sitruunan muotoisen. Se on niin kuin mun tavaramerkki. Maljakonkin ostin. Täällä mökillä ei ole kunnon vaasia ja nyt löysin viidellä eurolla tarvittavan. Kuten huomata saattaa, niin oli taas hirveen tärkeetä ja tähdellistä ostettavaa. Noh, ilman munakelloa ei ihminen tule toimeen. Martta varsinkin tarvitsee sellaista kyökkihommissa. Välillä on niin monta munaa tulessa, että menee aikataulut sekaisin. Alkoholilla ei tietenkään ole mitään osaa, eikä arpaa. Aikataulutuksessa meinaan.

Todistetusti ne lepäävät

Ruuasta puheenollen, tein Pe-iltana ihanaiset rillipöperöt. Pelkistetyn vihannesnyytin, joka vei taas kielen persiisseen ja mehukas entergotee. Siihen vielä halloumi ja ananasakäämä, niin olipa atria kohdallaan. Minä voin jopa väittää, että grillissä tuollainen rasvakalvoinen piffi on paree kuin sisäinenfile. Olkoonkin vaikka kuinka arvolihaa,  mutta läskiä rillipihvissä pitää olla. Mehukas beibe mehukas.

Rillipihvi ja härpäkkeet

Ai ai lättyä

Ukkorähjä osti tiskiosastoon kangaskatoksen. Olin jossakin sivulauseessa siitä maininnut, sellainenhan on tiskarille hyvä, saa sitten sateellakin tiskata kastumatta. Sellainen siis viriteltiin. Halapaa lystiä moinen, mutta iso ilo. Kiittää hän. Muutama kesäkukkanenkin laitettiin ja alkaa olla tontilla taas väriä ja kukkaisrakkautta. Niin on. Hyvä on niin.

Ajatella, ensi viikolla on Jussi. Tää on se mun feivoritti juhla. Perinteillä mennään taas ja ystävät saadaan juhlan viettoon. Kystä kyllä laitetaan, mutta sikaa ei paisteta. Fisua savustetaan ja uutta pottua vedetään niin, että perse laulaa. Mansikkakakku on laitettava ja voi että, kaikkea kivaa, kossua unhoittamatta. Ei vains, en mie siitä kossusta niinkään perusta. Mutta kuplajuomaa täytynee olla. Joskin mua on alkanut kaikki kuivat kuplat närästää. Musta se on aika kauheeta. Täytyykö tässä vallan muumilimsaan siirtyä. Anna mun kaikki kestää ja luoja varjele. Mut sitä odotellessa. Se on arrivedertsi vaan!

Riittaa rakkautta ja Potturätkäytystä

Helou! Täällä ollaan. Tuli pieni breikki. Viikko on ollut niin uuvuttava, koipi kestää kyllä tehdä duunin, mutta iltaa kohden alkaa ikävästi juilia. Aamut nilkkavamma aina ihan jees, mutta nukkua posotan viimeiseen tappiin asti ja siksi ei ole aikaa tänne päivystää. Se on semmosta tämä elämä.

Alkuviikko ja viime viikonloppu meni lievästi sanottuna vitutuksen puolelle. Meillä oli niin  hirvee perheriita perjantai-iltana, että menin ihan sanattomaksi. Minä? Siinä jopa jo tuumailin, että taitaisi olla paree, jos lähdettäisi eri teitä. Ihan niin otti lujille. Niitä samoja jauhettiin, syytä tietysti molemmissa, mutta on se kumma, ettei niistä eroon pääse. Luulisi jo tietävän ja tuntevan toisen outoudet, nuo ihmeelliset tavat, ajatukset ja muu sonta. Mutta ei. Niin huudettiin, että raikui koko Lähdejärvi. Vain kirves puuttui, huh.

Lilaa lupiinia

No mut joo. Asioilla on tapana selvitä. Koko viikon mietin ankarasti, kuinka tekisin, että oikein tekisin. En sit tehnyt mitään. Sekin on hyvä vaihtoehto. Annettiin raivon laantua ja katso, saatiin asiat puhuttua, ymmärrettyä ja nyt on maassa rauha. Taas niin pitkään kun se kestänee. Kyllähän sitä lomalla viimeistään täytyy yhteen ottaa. Eihän se ole loma eikä mikään, jos ei hiukkasen kisaile, yhym...

Rakkauvelle mie yritin

Mie oon mökillä. Tultiin eilen ja kelit ovat ihanteelliset. Sataa harmaasti ja ihminen saa rauhassa ottaa rauhassa. Silleen niin tuo duuniviikko vaikutti, että nyt on paree antaa kintun levätä. On noin niin kuin ihan luvallista olla tekemättä muuta kuin lepoo. Mulle kun se on niin vaikiaa, niin ymmärsin, että tekemistähän se on lepääminenkin. Katsos, näin ei voi tuntea huonoa omatuntoa ja huijaa ihtiään höpelö. Teen lepoa. Ai kauheeta, kun tää on raskasta tää levon tekeminen.

Tää tuli ennen riitaa

Jäi viime viikonlopun kuvatkin postaamatta, joten niitäpä nyt tänne kaunistelen. Niitä sämpylöitäkin leivoin ja laitoin rakkaalle. Ja mitä sain kiitokseksi, paskaa tuutin täydeltä. Ei siis kande leipoo. Mut nautittiin kesän ensimmäinen Perunarätkäytys. Se on sellainen gyrmee, että laitan nyt vielä kerran sen reseptin tänne. Sitä niin paljon kysellään uuden pottuloiden aikaan. Ja mikäs, siinä on herkku herkullisimmillaan.

Praundli present, The POTTURÄTKÄYTYS.

Noin kiloinen uusia pottuja pestään, keitetään rakkaudella ( tilliä ja reilusti suolaa keitinveteen.)
Noin 150 g luomuvoita
Ruohosipulia
Tilliä
Suolaa
Ranskankerma prk

Laitan aina jo valmiiksi voin pehmenee tarjoiluastiaan. Siihen toki voi valmiiksi hienontaa tillin ja ruohosipulin. Päälle keitettyä uutta pottua ( kandee tehdä pikkuosissa, on helpomi tilsii,) ja perunat siis tilsitään, muussataan haarukalla. Saapi olla sellaista rouhevaa jälkeä. Näin voi sulaa aromaattisesti joukkoon ja myös muut härpäkkeet. Viimeiseksi ranskankerma, tarkista suola ( sitä saapi olla reippaasti.) Hirvittävän hyvä kalan kanssa ja mikä jottei muutoinkin. Rätkä on aika raskas ape, että ihan en lihalle laittaisi. Hyvä lisuke tän kans on kesä/mummonkurkut. Ne sellaiset etikassa, tilli, suola, sokeri ja vesi mausteessa maustuneet. Antaa vähä happoa aterialle ja kokonaisuus on delisis!

Pottu parka tilsitään

Tämä on herkkuva

Varasin tässä aamutuimaan lomaretkemme heinäkuulle. Hotelli Kolilta on huone varattuna, samoin illallispöytä ja hieronta. Siitä matka jatkuu kalakukkoilee ja poikkeuksellisesti yövymmekin keskustan Scandicissa Kallaveden äärellä. Illallisvaraus Ravintola Mustaan Lampaaseen, joka on kuulu gyrmeestään. Jette kiva de. Ukkorähjä saa tietysti kohtauksen, kun mikään ei oo ilimasta. Mut sou, mie sanon, et mie meen, jää sie rannalle ruikuttaa. Kiva, kun on toi nyt plakkarissa. Täältä tullaan iloinen Itä-Suomi!

Taivaspaikkaa katselin

Jahas, nyt mie alan suorittaa sitä lepoa. Mulla on tuolla Hotakaisen kirja aluillaan ja se vaikuttaa luettavalle. Sade rummuttaa kattoon ja pikku koira odottaa peiton alla. Ai ko kiva fiilis...

Menetettyjen päivien merkitys

Sataa kaatamalla. Luonto hörppii nestettä oikein urakalla. Hyvä, sienirihmastot tykkää tämmöisestä. Lämmintä ja kosteaa, märkää vallan. Eilinen päivä kääntyi iltaa kohden kauniiksi paisteeksi, tänään voisi tehdä samoin. Sade on kiva, mutta eihän sitäkään alvariinsa jaksa. Niin kuin nyt ei mitään. Liika on liikaa kaikkea, sano. Kohtuus on hyve, sen on oppinut elämässään ymmärtämään. Se on sitä iän tuomaa viisautta. Vai kuvittelenko vaan? Ei, kyllä sitä on oppinut kohtuuteen. Ihminen.

Jumalan lukuvalo

Tänään on perjantai. Pitää aivan itselle kertoa se. Päivät menettävät merkityksensä, kun ei ole arki rytmitystä. Onko sen nyt niin väliä? On sen. Eihän ihminen voisi elää kuin sika pellossa, tietämättä milloin on arki, milloin juhla. Minulle tämä kaksipäiväinen oli hiljaisuuden retriitti. Kuuntelin vain sisäistä ääntäni. Se tekee hyvää. Olla välillä keskenään, omien ajatustensa ja ymmärtämyksiensä kanssa. Minä pidän hiljaisuudesta, en edes raatioo tahdo kuunnella. Olla vain hiljaa.

Päiväni kulku oli varsin yksinkertainen. Pyhässä yksinkertaisuudessaan rikas. En minä pitkään moista jaksaisi, luulen niin. Mutta onko luulo tiedon väärti? Jaksaisiko yksinäisyyttä? Miksi jotkut ihmiset valitsevat elämän vailla muita lajitovereita? Niin kuin nyt erakot, munkit luostareissaan ja mitä vielä? Millaistahan olisi, jos joutuisi autiolle saarelle aivan ypöyksin? Enkä nyt tarkoita mitään selviytymistarinaa, ei hemmetissä. Mulla pitäisi olla toimiva suihku, moottorisoitu sänky, Lanssonia jääkaapit pullollaan ja kunnon evästä. Silloin tuollainen ihmiskoe voisi olla hauskakin. Kadota yksiksein autioille ( huom. delux ) saarelle puoleksi vuodeksi. Tulisiko sitä hulluksi vai peräti viisaaksi vallan? Tietysti palkintona tästä kaikesta extriimistä olisi puoli miljoonaa euroa puhtaana käteen. Juu, kyllä olisin valmis. Heti. Niin ja hei, tietotekniikka ja some kuuluisi luontaisetuihin. Tai ei sittenkään. Silloin pitäisi olla yksin, oikeesti yksin. Nythän sitä tavallaan on yksin, mutta kuitenkin yhes. Kaikki frendit on nykyään täällä, eihän sitä ketään enää livenä tavata. Se on niin laast siison.

Vinosti vahinko

Niin siis mitä mä tein eilen? Haahuilin koko päivän ja tein tekemättömyydestä tehtävän. Jymähdin toviksi, jos toiseksikin tähän terdelle tuijottamaan. Harrastin pyhää zeniläisyyttä ja annoin itseni olla. Kuuntelin luontoa ja sisäisen ääneni hiljalleen vaimenemista. Se on kuulkaas niin, että vie aina oman aikansa, että sisäiset kierrokset laskevat ja tavoitat rauhan itsesi kanssa. Se on hyvä olotila. Sellainen missä viihtyy tajuamatta aikaa, tajuamatta paikkaa. Sitä niin kuin on vaan. Kyllä minä ehtoolla tiskin tiskasin, mutta sekin on sellaista terapeuttista toimintaa. Saunan lämmäytin ja antaumuksella taas kylypiä rupsautin. Laitoin löylyveteen eukalyptystä ja siinä oli aromaterapiat. Hiukkasen saunajoogasin ja laittelin kehoani kohdilleen. Tämän könkkäämisen myötä, muutama rasituksen puoleinen kireys vaati hölläämistä. Saunan lämmössä on hyvä avata itseä. Pehmeästi, turvallisesti kuin äidin kohdussa.  Päivän täydellinen päätös oli kaksi jaksoa Klikkaa mua. Siinä vasta hauska sarja, se saa minut nauramaan.

Sain perheeni kotiin ja Pikku Koiran jälleennäkeminen on aina niin ainutlaatuista. Voi sitä ilon ja onnen määrää. Olisipa hauska, jos me ihmisetkin kohdatessamme olisimme yhtä avoimia. Lässyttäisimme toisillemme, pyörisimme ympyrää, pussailisimme estottomasti, hiukkasen sormea purisimme ja hännät  (tai jotkut ruumiin ulokkeet ) vispaisi hullunlailla. Hauskaa olisi tuommoinen. Sanoin mä Ukkorähjälle heiheikivakuntulit tai jotain. Olin tullut takaisin yksinäisyydestäni.

Suihkutonttu halus eetteriin

Tänään voisi hiukkasen siivota. Onhan perjantai. Eilinen sämpylän leivonta tyssäsi siihen, että en muistanut ostaa jauhoja. Hiiva kyllä, mutta en sitten jauhoja. Ei päässyt Ukkorähjä parka vastaleivotun rakkauden tuoksuun. Korjaan asian tänään, hän toi jauhot tullessaan. Eli tänään on toimintaa. Kinttu parempi ja minussa virtaa. Ehkä illalla hiukkasen juhlin. Eiks tänään oo perjantai?

Tässä ja nyt. Nyt ja tässä.

Herään kymmeneltä. Venyttelen tyytyväisenä yöunen viimeiset rippeet kämäsestä kehostani. On hiljainen aamu, sadekuurot rapisevat rauhoittavasti peltikattoon. Käki kukkuu kuusikossa ja minulla on hyvä olla. En tiedä, uskallanko ääneen sanoa, mutta aivan kuin nilkassa olisi tapahtunut notkahdus parempaan. Astuessa ei tunnu kipua, aristelua vain. Jospa se tästä.

Värisuora

Minulla oli kyllä kerta kaikkisen kiva ilta eilen. Niin kuin jo edellisessä totesin, niin oli jotenkin kirkastavaa saada olla yksin. Vailla vaateita, vailla mitään aikatauluja ja suorittamisia. Tajusin, että en ole koskaan ollut mökillä yötä yksin. Olipa se vapauttava kokemus. Iltahan oli mitä kaunein, saunoin rakastavasti ja laitoin itselleni herkullisen illallisen. Grillasin kanankoipia ja tein mehevän kasviswokin. Koivistako johtuen, sain nilkkaenergiaa kanan muodossa ja  näin voimaa parantua. Hih, mulla on nyt kanankoipi. Oli myös antoisaa tehdä ruokaa niin, ettei tarvinnut ottaa huomioon sitä ja tätä, mitä toinen ei syö ja minä rakastan. Paljon mausteita, valkosipulia, chiliä ja karria, joka sopii mielestäni ruokaan kuin ruokaan. Ai ko mie nautin.

Perhe on kasassa taas

On se kummallista, että täällä mökillä on jotenkin helpompi olla tässä hetkessä. Minä, ikuinen liikehtijä, istun tässä terdellä kaikessa rauhassa ja tuijottelen kaukaisuuteen. Ihmettelen lintuja, noita luomakunnan lähettiläitä. Hei, joutsenpariskunta on saanut neljä poikasta. Kävivät vastarannalla tervehtimässä ja näyttämässä jälkikasvuaan. Minä kun hetken jo luulin, että parisuhteen toinen osapuoli on kadonnut, kuollut, jättänyt kumppaninsa. Vielä pari viikkoa sitten toinen heistä lenteli yksinään lähdejärven yllä. Surkeasti rääkyi. Mutta näin se menee joka vuosi. Ensin on yksin, sitten tulee puoliso ja sitten tämä onnellinen perheenlisäys. Saan seurata poikasten kasvamista koko kesän. Se on jännää. Ihmeellinen luonto.

Kinttu voimaa

Illan tummetessa viihdytin itseä elävällä tulella ja juutuubella. Kuuntelin kaikkia minulle tärkeitä, vanhoja biisejä. Olin ihan fiilareissa ja taisin siinä pikku itkutkin tirauttaa. Ihan vaan itkemisen ilosta. Muistelin menneitä hauskoja ja ikäviä. Miksiköhän sitä tässä iässä niin mielellään muistelee kaikkia menneitä? Meneekö se näin, että parinkymmen vuoden kuluttua muistelen juurikin näitä iltoja, näitä hetkiä tässä ja nyt. Jos siis muistan enää mitään. Enihau, muistelu on halpaa huvia ja on kiva olla melodramaattisen nostalginen. Sen minä osaan. Niin osaan.

Minun tekisi mieli siivota mökki. Siis silleen ihan suureellisesti. Olisi paikallaan heivata kaikki rojut pihalle ja pestä koko mörskä katosta lattiaan. Heittää pois nurkkiin joutavaksi jämähtäneet joutavuudet. Olisi ihanaa näyttää vähä maalisutia ja ostaa muutama uusi kaluste. Tehdä asioita toimivammaksi ja ihmiselle tilaa elää ja hengittää. Sehän tässä vuokramökkeilyssä on ikävää, että kaikki tuollainen jää siksi tekemättä, koska jatkumosta ei koskaan ole silleen varmaa tietoa. Ollaanko enää ensi kesänä, kannattaako alkaa laittamaan mitään. Toisaalta, nyt ollaan oltu jo yhdeksän kesää, hyvin olisi kannattanut se vaatekaappikin hommata aikoinaan. Ainahan sitä saa haaveilla ja on perusteltua jättää nytkin tekemättä, koska olen silleen toimintakyvytön ja toipilas. Ehkä pidän sadetta ja lueskelen romaania. Sanoinko jo, että täällä tää poteminen ei ole niin ahdistavaa kuin kaupunkiseinien sisällä. Taisin jo mainita ja mainitsen yhä. Silleen on kiva juu...

Tummat lyhdyt yötä tummemmat

Ukkörähjä tulee illalla ja minä lähden nyt paskahuussiin. Ehkä leivon sämpylöitä, ostin hiivaakin eilen. On katsos armaan sit kiva tulla, kun mökissä tuoksuu vastaleivottu rakkaus. Silleen kiva tulla kotiin mökille, kun ilmassa on itsetehdyn tuoksu. Eiks se niin ku kerro välittämisestä. Uunituore sämpylä. Rakkauden ylevin ilmenemismuoto on itseleivottu. Olkoon nisu, olkoon leipä, olkoon sämpylä tahi suussa sulava kiäretorttu. Nyt kaikki joukolla leipomaan, miksi et yllättäisi itseä ja toista?! Leivo, leivo kakkaroita, nimusia namusia...

Raakileet saa kypsyä

On outoa olla yksin mökillä. Kukaan ei vaadi multa mitään ja mulla on hyvin sellainen, teen fiiliksellä, jos teen jotakin, olotila. Ei oo siis mikään pakko mihinkään. Ei pidä ruokkia ketään, eikä tarvitse huolehtia, että jollakin muulla tai joillakin olisi kaikki hyvin. Ihan vaan voi olla ihtensä kesken. Ei hullumpaa, olen aina viihtynyt keskenäni. Joillekin sellainen on outoa, mutta minulle elinehto. Tarvittava yksinäisyys. Siitä en voi luopua, vahva piirre persoonallisuudessa.

Lehtivihreän liekehdintää

Ohi kiitävää

Lisääntykää ja täyttäkää maa

Aivan kuin tekisin synkkää syntiä. Tulin siis tänne möksälle ja matka taittui varsin mukavasti. Ystävälliset ( ja komeat) taksikuskit ovat olleet erittäin avuliaita vammaista kohtaan. Mä tykkään tästä erikoiskohtelusta. Taitaakin jäädä kepit käyttöön. Saa niin kivasti huomioo, vammaressukka. Voi sääli pikkuista nilkuttajaa. Hih, täähän on kivaa.

Tupsuvihreää. Lehtivihreän serkku.

Meillä on uusi nuppi!

Halkoni olen halkonut

Tapasin steisillä h i r v e e n komean nuoren miehen, jolla oli sama juttu. Kepeillä könkättiin molemmat. Ostettiin ihan samat patongit, hän joi mehuu ja mä sitruunavissyy. Hetken mulla oli tunne, että mun olisi pitänyt mennä sanomaan hänelle jotakin kivaa ja kaunista. Eihän sitä, herra jumala, voisi tuollalailla vissypäissään mennä sanomaan mitään ääliötyperää.  Mutta kommee oli ja meidän katseet kohtasi lähtiessä. Minä hymyilin, hän ei. En tajuu miks? Ei hän ollut mua kuin kolkytvuotta nuorempi. Eiks kelepaa enää vai?

Selvittyäni tästä sydämen tykytystä aiheuttavasta ihmissuhteen orastavasta alusta, pääsin Karjaalle ehjin nilkoin. Kepitin urheasti asemalta kauppaan, ja voin sanoa, että tuli kuuma ja jano. Onneksi se "elämää nähnyt" sitruunavissy pelasti minut kuivumiselta. Hörpin sen lopun ja suuntasin asemalle, mistä saa maksua vastaan autokyytiä. Meillähän meni mökkimatka vallan rattoisasti. Se oli kuulkaa siinä ja siinä, etten sanonut taksikuskille: " Tuleppa kylypemään, mie saunan lämmitän ja kylymät juomat tarjoon. "
Kuten tietänette, niin eihän sitä, herra jumala, voisi tuolla lailla mennä tuntemattomalle ihmiselle sanomaan. Vaikenin. Tai siis höpötin hermostuneesti koko matkan. Oli hän sen verran herkullinen.

Tuttu jengi hengailee mun reviirillä

Keskellä. Siellä. Kosketatko.

Mutta onneksi olen nyt täällä. Mökillä ja ihan yksin. Vähä pelottaa, mutta sitten aloin miettiä, mitä ne mun pelot on? A) Okei, joku raiskaaja tulee. Hei, voin sanoo, että jos sellainen heppu tänne tulee, niin sille tulee kuitenkin ikävä kotiin. B) Joku ryöstäjä? Okei, voin kaverina katella, jos täältä löytyisi jotain arvokasta. Läppäri ja kamera on piilossa. C) Joku muuten vaan sekopää? Ottaisin sellaisen mielelläni vastaan, yleensä hiukkasen sekot ihmiset ovat mielenkiintoisia. Enkä kai nyt minä itsekkään ole niin hirveen aatelinen. Tavallinen tallukka, jolla tosin on hieman taipumusta mielen dramatiikkaan. Silleen vähä synkkä välillä. Mut hei, täällä on ilta kuin ropiikissa. Kuumaa ja kosteaa. Sauna ei lämpene kunnolla. Puut ovat kosteita.  Nyt tarvittaisiin Ukkorähjää. Rakas, tee mulle sytykkeitä. Ihan kiva huomata, että meitä molempia tarvitaan tässä suhteessa. Osaan mä kirvestä heiluttaa, ei se siitä oo kiinni. Se on enemmänkin sellainen roolipeli. Hassua ajatella, että tässä joutuu aina välillä pelaamaankin. Ihmis-suhdepelejä tai jotain geimii.  Höps, nuorison hommia, sanon minä.  Vanhat haahkat ( iän-ikuinen parisuhde) menee ihan omalla painollaan. En minä sillä. Hyvä huomio on myös sellainen, että ilman toista on puolikas. Yhdessä kokonainen. Aika vänskää vai mitä?

Rakkauven punaista

Valkoinen neitsyt

Tämä upea kesäillan hehku saavuttaa kliimaksiaan. Järven selkää ei voi katsoa ilman aurinkolaseja. Minä olen laskenut varjoverhot paikoilleen. Olen niistä erityisen onnellinen. Jatkuva paahde ei välttämättä ole niin miellyttävä. Siinähän tulee kuuma ja ajatuksen tahmeus. Sitä ei halua, ei missään nimessä. Otin muutamia kuvia, kaikki tässä lähellä. Harrastus, mitä voi tehdä jalkapuolenakin. Se on  kivaa aktiviteettiä, mitä ei kaupungista löytyisi. Siksi täällä. Ihana aurinko!