Jo joutui armas aika

Se tunne, kun heräät yölliseltä matkalta, aukaiset pikku simmut, ja katsot kellon olevan jo kymmenen. Se on kuulkaa aika huikea tunne se. Olet käyttänyt kallisarvoista aikaasi juurikin oikein ja nukkunut niin, että meinaat tukehtua omaan hyvinvointiisi. Ou jee. Olen kiitetty, olen häpi ja vaikka mitä. Mulla ei ole lämpöjä päällä buduaarissani ja siellä on ihanasti viileä. Sekin  on hyväksi ihmiselle. Ei ole kuumottavaa ja kuivaa keskuslämmitystä.

Pelarguuniat penkissä

Nyt se sitten on tapahtunut. Luonto on niin vihreää, että silmiin sattuu katsoessa. Kaikki on puhjenneet täyteen hetelmällisyyteensä. On niin rehvasta ja kaunista. Sadekuuro rumputtaa kattoon ja luonto nauttii aamuisen kokteilinsa. On sopivasti lämmin ja ilmassa on happea hapettomille. Nämä ovat niitä parhaita mökkeilyssä. Meinaan, nämä aamuiset hetket. Luonnon keskellä, itsekin alkukantaisena.
Laitettiin kesäkukkasia eilen tai siis Ukkorähjä laittoi. Minä tämän kinttuni kanssa mitään laita...Tai laitoin minä makkarakastikkeen rakkaudella ja ruottalaisia uusia pottuja. Hyi, kun olt hyvvää.

Hehkuu

Eipä sitä päivässä kauheesti ehi tai kerkeä. Eilen käytiin kirkolla. Ihan käytiin oikeassa kahvilassa sufeella. Otin ja päräytin sellaisen kermasarven kaveriksi. Siinä oli hilloo ja kaikkee. Mänt kiel persseeseen. Karjaan citi oli täynnä valmistuneita nuoria. Tiesittekö, että ammattikoululaisetkin saa nykyään lakin? Aika kiva. Olivat hillittömän suloisia lakeissaan ja ruusupuskineen. Tulivat samaan kahvilaan, sillä minä heitä katsoman. Onneks me kerettiin just ennen kuin tämä valmistuneiden vaellus alkoi. Lähdettiin pois ja mietin, että jos silloin aikoinaan olisi ammattikoulusta lakkia saanut, niin minulla olisi niitä kolme.

Saunakiulun uusi elämä

Siinäpä ehtoolla lämmitin bastun ja laitoin perheelle ruuat. Kuuntelin tapani mukaan puhelintoiveen ja nautin kesäillasta. Meillä oli aurinkoakin. Somessa päivystin aikani kuluksi ja tiskata hurahutin. Siinä kaikki yhdelle päivälle. Täällä mökillä tekemisenkin yksinkertaistaa ja päivän The Hetki voi olla vain se saunan lämmitys. Eiks oo jännä? Kaupungissa täytyy tehdä tuhatta ja sataa. Vähintäänkin on aina joku sellainen asia tai asiat, mitkä vaativat huomiosi tai tekemisesi. Täällä sitä on vain tässä hetkessä. Se suattaapi olla, että tänään en tee sitäkään vähää. Noh, eläpä ala rellestellä. Illaksi on sovittuna hampurilaiset herkkuna. Sen verran siis ruokataloudellisia toimintoja on suoritettava.

Pintaa pinnassa

Meillä siis sataa. Mut silleen hiljalleen. Vaikka tänään on se juhlapäivä monelle, enkä siksi vettä toivoisikaan. Mutta täällä meillä voisi sataa paikallisesti koko päivän. Silloin on mukavaa vetäytyä peiton alle, lukea ja torkkua. Torkkua ja lukea. Välillä voi ottaa kaapista piparin ja pikku koiralle namipalan. Eiks oo ihanan yksikertaista, ihan ällöttää, kun on niin heleppoo ja huoletonta.

Kinttutiedoite. En vieläkään ole kivuton. Ihmeellistä. Pidemmät matkat mennään kepeillä ja nilkkaa on idealisoitu siteillä. Kaikki hyvin niin kauan, kun pidän nilkan suorana. Yhtään ei voi kärsiä kääntää tahi vääntää. Silleen tekee liikkumisen haasteelliseksi. Mutta hei, tänä aamuna saatoin jo liikuttaa varpaita. Ajatelkaa, mä liikutin varpaita! Aika huikeeta, ihan huippuu. Mun pikku varpaat liikkui. Tein eilen saunassa pedikyyrin. Hellästi rasvasin nilkkani ja sille lempeitä huastelin. Parane pikkuinen parane pian.

ONNEE KAIKILLE NUORILLE KYVYKKÄILLE VASTAVALMISTUMISEN JOHDOSTA!

R A U H A

Ilta hämärtää ja ulkotulet on osapuilleen sytytetty. Saunalämmin vielä viipyilee iholla. Keitin kanakeiton, silleen alusta loppuun itse. Kaikkee kasvista ja kanaa. Ukkorähjä jo aterioi ja oli tyydytetty. Minä vietän saunailtaa ja syön vasta kotvasen kuluttua. Nautin nyt vain siitä, että kaikki elämässä on tarkoitettu elettäväksi. Jokaisen meidän elämä, meidän jokaisen hetki on ainutlaatuinen juuri tässä hetkessä.

Väräjävä sielu

Epä tasa ja paino.

Matkalla Betlehemiin.

Kosketa pisara

Kinttu on kestänyt hyvin. Kävin jopa uimassa ja vedessä voi nilkalle antaa vesijumppaa. Maiseman vaihdos antoi toimintaa. Ajatuksia. Täällä mökillä luonto hoitaa, luonto parantaa. Uskon siihen. Uskon metsän voimaan. Täällä on rauha. Ihmisen hyvä olla.

Ihan lähellä

Suljettu varjo

Pionini!

Yritin kovasti nähdä väriä ja kauneutta ympärilläni. Ja näinkin. Otin kuvia. Minun todellisuus on vain minun. Se on myös sinun. Missä olet. Kaunista on katsoa. Mökkimaisema on aina rauha ja oma. Kenenkään tuntematon...

Solmussa. Minä. Hän.

Namusmelliä!

Taas solmussa. Tiukka.

Huomaan, että yritän olla jotenkin erikoinen. Se ei ole tarkoitukseni. Otin kuvia illastani, antaa niiden kauniin puhua.  Monen moista, ou jeeees :) Nukkumatti näyttää jo tiedustelevan kamui? En mie vielä, kohta...ehkä...joo...

Lähden luolaan

Nyt tarvitaan taas asennetta. Tämä kaikki on vain suhtautumiskysymys. Kaksi päivää vaakatasossa ja alkaa jo nuppi räjähtää. Minä miettimään sitä elämää, kun ja joskus joutuu olemaan muiden avun varassa ja käyttämään elämän perustoimintoihin apuvälineitä. Mitä se sitten on? En meinaa kestää kahta päivää ja jotkut elävät näin koko elämänsä. Ihminen sopeutuu, totta kai, jos on pakko Mutta kyllä vetää ainakin mut hiljaiseksi. Joutuu ajatuksella miettimään.

Sekin on kummallista, että nyt kun ei pysty, niin hirveästi tekisi mieli. Haluaisin lähteä juoksemaan, heittämään keihästä, kaivamaan paskaojaa ja hyppäämään narua. Täh? Enhän mä tekisi noita vaikka olisi kaksi tervettä jalkaa. Kyllä me tänään vaihdetaan maisemaa. Mennään mökille. Olen sitä mieltä, että mielen virkistys auttaa myös fyysiseen paranemiseen. Ukkorähjä on luvannut toimittaa kaiken. Saas nähä, toimiiko. Pyydän kauniisti, en käske. Vetoan vammaisuuteeni. Rakas, tuotko vielä yhden oluen?

Tähän tylsyyteen oli eilen kiva piriste. Katsoin 21 tapaa pilata avioliitto leffan. Herra mun jee, kun olikin hauska, sujuva, todellinen, maukas, otteessaan pitävä, ajatuksia herättävä ja kauniskin movie. Armi ( se putous tyttö, en nyt muista sukunimeä ) oli roolissaan niin uskottava, että tunnistin siitä niin omaa itseä ja menneisyyttä. Aivan mahtava! Läpi linjan näyttelijät oli erittäinkin todellisia ja mua oikein harmitti, kun pätkä loppui. Joskin samalla oli sellainen hykerryttävän hauska olo tästä nautinnollisesta matkasta. Ihan kuulkaa piristyin katsottuani sen. Suosittelen kaikille. Vaikka pätkä on komedia, niin siellä oli paljon, paljon oikeaa asiaa. Kohta 21 Uskalla rakastaa. Jess!

Olen malttamaton. Olen kärsimätön. Tiedetään. Äksidentin sattuessa, vähintäänkin kohtuullista olisi, että sattunut vamma paranee parissa päivässä. Eiks niin? Sattuu ja tapahtuu, okei, mutta eihän tässä nyt päivä tolkulla pitäisi joutua kärsimään. Sitä aikansa sairastaa ja sitten ollaan taas kunnossa. Tuolla takaraivossa jo hiipii ajatus, entäs jos tämä ei menekään viikossa ohi? Entäs jos tämä kestääkin monta kuukautta? Eilinen päivitys naamakirjassa sai pelottavaa palautetta. Moiset vammat saattaa kestää ja kestää. Joillekin nilkasta ei enää nilkkaa tule. Tai siis joutuu aina varomaan. Sitäkin miettii, että ollakseen jo iäkäs, kaikki tämmöinen ottaa aikansa parantuakseen. Olen juonut seitkytlitraa maitoo, saan  kalsiumii ja paranen Poks.

Tajusin juuri, että en ole käynyt suihkussa sitten maanantain. Ympärilläni pörrää paskakärpäset, kai se pitää rohkaista mielensä ja peseytyä. Tai jos lopettaisikin tähän. Ikuisen lotraamisen. Onks ihmisen ihan pakko aina peseytyä? Ei ennen muinoin peseydytty. Silloin luolakaudella. Musta voisikin tulla luolalainen. Sinne niin mökin metikköön, jonnekin luolaan kodon laitan. Ihanaisen alkukantaista. Siinä sitä olisi extriimii. Sillä se nilkka meni ja sit se hävis jonnekin luolaan. Järki siltä meni, eikä nilkka...

Yksijalkainen tattiotsa

KRUNTS! Sanoin nilkka maanantaina duunissa ja sit mentiin mehiläiseen. Voi helvetin perseen perse! Onko ihminen tullut jo niin kompuraksi ettei osaa edes kävellä? No mut joo, astuin alas tuonelaan, tai siis takaoven kautta ajoliuskaan, mistä pääsee röökille. Virhekulma ja nilkka meni kaksinkerroin ja todellakin luulin, että nyt meni kaikki luut poikki. Sattui niin maan perkeleesti. Asiakas penkissä ja se hoidetaan tietysti ensin alta pois, viimeisen jouduin peruu ja urmas Ukkorähjä tuli piipaapuu viemään mehiläisen päivystykseen.

Kinttu korkeella ja jäissä

Astuminen jalalla tuotti suoranaista tuskaa ja könkkäsinkin päivystykseen varsin huvittavan näköisenä. Onnekseni pääsin suoraan sisään ja kuvauksiin. Onneks ei mitään järkky vakavaa, mutta sen verran iloista, että nilkan nivelestä on lohjennut pieni palanen luuta. Ei sille mitään voi tehdä, ei siis kipsata, paranee sit omia aikojaan. Kinttu ylhäällä ja kylmää käärettä. Eilinen päivä meni Panacodi-päissään, sen verran ilkeästi juilii. Keppien kanssa kompuroin ja on saanutkin huomata kuinka paljon hankalampaa elämä on yhdellä jalalla kuin kahdella. Varsinkin, kun myös molemmat kädet tarvitaan siihen, että pääset liikkumaan paikasta aa paikkaan bee. Voe herran perse, tätä vitutuksen määrää. Anteeksi karkea kielenkäyttöni, mutta se hiukkasen helpottaa tähän hapatukseen.

Saikulla ollaan tietty ja tilanne katsotaan uudelleen ensi viikolla. Miks tämmöisten pitää tapahtua juuri silloin, kun on kiireinen aika ja ihminen olisi tarpeellinen ja välttämätön työelämässään? Kummallinen on tuo luoja, kun näin asioita järjestelee. Eilinen päivä menikin vaakatasossa, enemmän unessa kuin valveilla. Turvotus on hiukka laskenut ja lähden siitä, että ensi viikolla ollaan jo sorvin äärellä. Turha tässä kai on alkaa synkistelee. Jotakin positiivista, hyvä kun tuli kylmä, eikä aurinko paista. Aurinko ahdistaisi vieläkin enemmän olla sisällä. Jos nyt oikein haluaisin piehtaroida itsesäälissä, niin kysyisin, etteikö tätä kipua nyt viime aikoina olisi ollut jo ihan tarpeeksi? En sääli, maksan siis velkaa jostakin.

Jep, jep. Istuttuani hetken tässä koneella, tunnen kuinka sykkivä kipu yrittää tehdä paluuta. Tänään en tahdo enää huumetta, menen siis vaakaan ja otan jäätä. Ei se auta, nöyrryttävä on korskeankin. Olkaa onnellisia molemmista jaloista, niille on käyttöä. Pah, ei päästä tänään mökille. Itkun pillahdus ja pyllyn pullahdus. Tsau!

Juhlat kemut bileet

On hiljaista. Mökki siivottu, astiat pesty ja ihmiset ovat menneet menojaan. Päivän ihana härdelli, nauru, puheensorina ja kaikki kiva on muisto vain. Miksi juhlat menevät aina niin äkkiä? Sitä odottaa kuin kuuta nousevaa, laittaa ja touhuaa ja kaikki on niin äkkiä ohi. Ohikiitävää, on elämä tää.

Harras ruokahetki

Hauskat kemut oli. Ilma mitä parhain, joskin ajoittainen kuumuus oli jopa käristävää. Mutta onneksi olemme vilvoittavien vetten äärellä ja helpotus näin suuri. Pidettiin pikkasen palaveria, mutta muutoin päivä oli kevyttä leijuntaa. Kuplia, holilla ja ilman, ilmassa oli nautinnon tuntua. Emännällä tietty on aina kiire, sitä saa kuulkaa aika vikkelästi laittaa tossua toisen eteen, että saa sapuskat ja juomat tarjolle. En oikein kerennyt kunnolla kuvaamaan ja Pavlovat jäi ikuistamatta. Oliko siinä vaiheessa jo muistikin niin valikoiva vai olisiko se sittenkin ollut se kiire?

Alkuparsaa

Saunottiin, uitiin, syötiin, naurettiin, itkettiin, leikittiin ja laulettiin. Ihan sellaista perussettii suomalaisessa maisemassa. Kaikki olivat vallan ihastuneita paikkaan ja itsehän sitä ei enää välttämättä niin tajua, kuinka onnellinen onkaan, saadessaan nauttia tästä kaikesta. Juhlat kesti neljään, ei meitä siinä vaiheessa ollut kuin kolme urhoollista. Päivä jo nousi ja kivasti päässä surisi. Aamu oli hiukkasen tahmea, mutta jonnekin se ikävä katosi. Siivottuani paikat, grillattuani pari kyrsää, olo on mitä mainioin.  Jos näin vähällä kärsimyksellä selvisin, niin palkintoni olen ansainnut.

Täytetty tipufile ja taivaallinen kasvisnyytti

Jossakin jytisee ukkonen. Ilma on painostava, vaikka nyt alkoikin tuulla armahtavasti. Meillä ei ole kiire kaupunkiin ja nautiskellaan nyt vielä. Taidan keittää kunnon sufeet, oikein marjaisan tortun kera. Jäin eiliseltä tähteeksi, olinpa siinä leipaissut marja ja tattitortun vieraille saapumiskaffeille. Näillä tähteillä eletäänkin alkuviikko. Hei, tein itte Hollandeskastikkeen ja se piruvie onnistui. Tai lähes, soosi pitäisi tarjota heti ja erehdyin sitä ihan vaan pikkasen lämmäyttämään, jolloin rasva alkoi erottua. Mutta sitä ei siinä iltahämärässä kukaan huomannut. Jos oikein tarkkoja ollaan ja haluttaisin viiden tähden gyrmeet ja palvelun, niin sehän tarkoittaisi sitä, että Martta ei paljon vieraiden kanssa istuisi. Ihan olisi siinä yhdeksi illaksi laittamista ja selevinpäinhän sitä henkilökunnan pitäisi olla. Mutta meillä oli juhlat ja kuka sitä täydellisyyttä mökillä kaipaisi. Pääasia, että pöperö maistuu ja kaikilla on mukavaa.

Juu juu juustot

Jes söör, nyt heitän ihrani järvikköön. Taitaa olla jo neljäs kerta tälle päivällä. Keittäisköhän tuo urmas Ukkorähjäke rakkaallensa torttukaffet. Jos oikein nätisti pyydän...

Elämä on nomparelliä

Jou, Jou! Kätevällä emännällä on jo Pavlovat uunissa. Laitoin illalla kellon soittaa, mut heräsinkin jo ennen seiskaa. Hyvä. Kympiltä on naprapaatti ja sitä ennen on saatava jälkiruuan ainesosa valmiiksi. Ei katsokaas tartte sit mökin pikkuruisessa kaasu-uunissa ährätä. On siinä muutoinkin sitä juhlaruuan valmistelua. Ennakoimalla tilannetta ja tekemällä valmiiksi kaikkea sellaista mitä voi. Näin kätevällä ei ole lain ressiä, eikä hopua.

Anna Pavlova

Huomiselle on luvattu pilvetöntä paistetta, niin kuin yläkerran herran kanssa sovittiin. Mulla on silleen hyvät koneksuunit tonne vintille ettei Jesse viitsi mulle mököttää. Huomenna nautithaan paisteesta ja vilvoittavasta kesätuulesta. Ei liian kuumakaan tartte olla, saattaapi tulla auringonpistos. Siinä sitä sitten ollaan. Koko poppoo pyörtyilee ja heikossa hapessa humppaa. Jos nyt joku ei tiennyt, niin huomenna duunin rinsessat tulee möksälle, kohotetaan malja viiskympiselle ja on juhlan aika. Hei nastaa, siitä onkin joku tovi, kun olen kemui järjestellyt.

Nuolasin ennen kuin tipahti. Napraisen paatin käsittely antoi yhden päivän armahduksen, mutta lukkoon mentiin taas niin, että napsahti. Mutta otetaan uusinta matsi, eiköhän se tästä pikkuhiljaa. Tulin vain aika kipiäks eka käsittelystä, toivottavasti tämä toinen on jo armollisempi. Mutta mulla on tunne, että olemme oikeilla jäljillä. Ou jees.

Kaupunki on taas täynnä kauniita ja komeita. Semmoisia tiukoissa vaateissa vaeltavia. Nuoret näyttää nätille. Ovat jo ruskeita, pikku sortsiloissaan ja tyköantavissa teepaidoissaan. Tahtoisin olla massaa, mutta olen vain höllyvää massaa. Tätä aivan ajattelemaan kävin. Joka keväinen tunne, sellainen itsensäpaljasteleva. Pitäisi olla kokoa sitä, kokoa tätä. Habaakin pitäisi olla. Mutta arvatkaa mitä, viiskymppisen ei enää tartte. Miehän olen just niin pyylevä kuin olen. Ymmärrettyäni tämän, vapauduin ja kurvasin lähimmälle jäätelökioskille. Kahdella pallolla ja pannaan perkele rösselit ja nomparellit päälle. Ihanaa olla mä. Ainut onnettomuus tässä on se, että vaatekaappini slimfit kesäpaidat jää taaskin sinne tangolle roikkumaan. Ei mahu. Äksällä on soma ja mun oma.

Hei, mun pitää nyt touhuta. Esivalmistelua riittää. Pakata kamat ja iltapäivästä Ukkorähjä kurvaa tähän ja päästään matkaan. Viettäkää elämänne viikonloppu. Menkää ja täyttäkää maa, nauttikaa ja olkaa hetkessä. Antakaa auringon hyväillä, sillä elämä on vain ohikiitävä hetki. Nyt on aika. Tsau!

Nap nap naperopaatti

Ihanaa, nyt saa taas valittaa miten kuuma on. Eihän tuommoisessa helleaallossa ole mitään järkeä. Ei oo valakoihosen hommaa tämmönen. Vitsi, vitsi, kyllä tää lämpö ja kaunistus vielä näin alkumetreillä menee, mutta kuten muistanette, niin miehän en ole mitenkään kuuman ystävä. Vaikka en niin kauhiasti paljon viihdy nykyisillä asuinkulmillani, niin tämän asunnon hyvä puoli on se, että tää ei ole kesällä mikään pätsi. Ja mikään ei ole niin kaameeta, kun ei saa nukuttua siksi, kun himas on liian kuumaa. Järkihän sellaisessa touhussa menee. Niin menee.

Kävin eilen siellä naprapaatilla. Huh, oli aika vaikuttava kokemus! Hän antoi oikein kunnon kyytiä. Rusautteli koko ruodun niin, että paukkui. Mutta niin vaan rinnassa tykyttävä kipu sai kyytiä. Aukaistiin rintarangassa olevat fasettilukot ( jotka todellakin kaipasivat kunnon rusautusta ) ja tunsin heti, kuinka elämä alkoi taas virrata sisälläni. Sit manipuloitiin hermopinnettä, joka olikin niin kipiä, että ääneen piti karjua. Tai en mie karju, kiljahtelen enemmänkin. Silleen Marttamaiseen tyyliin. Olin koko eilisen päivän kuin pilvissä. Niin tunsin helpotusta. Sain happea paremmin ja voitteko kuvitella, aivan kuin juotu vesikin olisi mennyt paremmin alas. Nyt tykytys tuntuu taas, mutta noin kaheksankymmentäprosenttia miedompana. Perjantaina menen uudelleen ja haluan uskoa, luottaa ja toivoa, että vika on edellä mainituissa. Lukot ja pinteet auki, niin mikäs tässä on porskutellessa.

Puhelin soi ja siellä oli joku, jostakin ja pyysi minua tapaamiseen, missä voisimme keskustella sijoittamisesta! Mistä helvetistä ne saa numeroni vai soitteleeks hyö summamutikassa, että jos sattuis kohdalla joku raharikas, innokas sijoittamaan? Häh? Vai olenks mie rankattu jollekin listalle, ihmiset joilla on ylimääräistä pätäkkää mahdolliseen sijoittamiseen. Hetkein, onhan mulla se yksi säästötili, missä taitaa olla kuussataa erkkii ihan sillä, että alan harrastaa rahastosijoittamista. Just joo, aika hiljasta...

Nyt mää lähden uimaan. Periaatteessa mun uintikausi on ohi, kun se muilla alkaa. Vedet lämpenee, enkä saa sitä mitä haluan. Mutta on kiva polokasta tonne rantaan ja ihastella luontoa. Mie sit niin rakastan tätä neitsyt lehtivihreää. Siel on niin nättii ja fressiä.

Rakkaus rauha yhteys maailman

Pyhäinen aamu ja on teepaitakeli. Yöllä jo kuuma mökissä. Se on siis kesä nyt. Vetäsin kymmenen tuntia unta kalloon niin, että heikompia hirvittäisi. Sitä käyn miettimään, että onko uni kemiallista, jos se tulee kipupilleristäni. Se tässä on perinjuurin outoa, että ei välttämättä ole pirteä herättyään. On niin kuin töttöröö. Liika on liikaa kaikkea, jopa unta.

Oletteko panneet merkille, että nämä viikonloput menevät liian nopeasti. Tulet tänne näin, asetut ja samantien pitääkin jo pakata kamoja ja nostella kytkintä kohti urpaania sykettä. Ukkorähjällä on taas joka keväiset duunimatkat ja joudutaan lähtee sunnuntaina ajoissa takas. Hää ajelee vielä toiselle puolelle suomea. Ja onpas mullakin niitä omia kotihommeleita, jotka on hyvä selvittää arjen jaloista. Juuri nyt, tällä nimenomaisella hetkellä, voisin jäädä tänne unhoittumaan. Olis niin kun vaan. Kieltämättä tämä kaunis ilmasto tekee sen, että voisi vain jäädä. Mut hei, Jussiin on viis viikkoo ja lomaan kuus. Sithän se kesä alkaakin olla jo ohi. Pessimisti ei lyö päätään seinään. Ei niin.

Näyttelijä Minna Haapkylä paukahti lepakoks. Musta se on jotenkin jännää, tuollainen aikuisiän homoseksuaalisuus. Minä miettimään, että onko nämä myöhäisheränneet kuitenkin tienneet itsessä piilevän kykynsä vai onko se vain suurta ja yllättävää rakkautta ihmiseen? Sellaista kaikkivoipaa, että hetskusta paukahtaa homo, eikä itse asialle mitään voi. Sitä säälin, jos on joutunut elämään puolet elämästään piilossa itseltä, piilossa kaikelta. Enkä minä sillä, hieno asia envei. Minä olen tiennyt oman suuntautumisen heti jo silloin, kun ymmärsin mitä rakkaus on. Toki, siinä piti muutamaa Minttua pyöritellä, ihan noin niin kuin sen vuoksi, että tajusin varmasti sen olevan väärin ja tunteeni, himoni sykki vain Villeä kohtaan. Semmosta on elämä. Hassunmoista ja ihmeellistä. Hyvä Minna!

Huomenna menen naprapaatille. Odotan ihmeitä. Rinnassa riehuva rakkaus kipu, on mitä todennäköisimmin hermoperäinen elikkäs niin sanottu hermopinne. Tohtori Netti M. Janhunen on selvittänyt jo vuosia piinanneen vaivansa ja totta helvetissä, odotan, että asialle voisi joku näppärä sorminen tehdä jotain. Yksi syy voi olla myös rintarangan fasettilukko. Jos sitä on, niin sepä on sellaisessa lukossa, ettei sitä ihan kerta rysäyksellä auki saada.  Kerroinks mää jo, että kävin viikolla siellä hermostokuvauksessa. Hyi helvetti, kun teki kipiää ja oli epämiellyttävä kokemus. Sähköö johdettiin suoraan hermoihin ja jostakin kumman syystä, jouduttiin käyttää korkeita (?) taajuuksia, ennen kuin saatiin joku tuntuma hermotuksiini. Mulla tunnetusti ovat hermot menneet ja monesti.

Ei auta. On noustava toimintaan. Olisi erittäin hekumallista heittää ittensä vain löllöilee, mut nyt ei voi. Nyt menen kurkkaamaan mitä kuulu niille tarralautasille. Ovat yön olleet liossa. Vieläkin kirpasee. Mutta en anna verenpaineen nousta. En anna. Olen pyhä rakkaus. Olen henkinen yhteys. Olen rauha maailman. Olen. Tsau!

Söpösti silleen kiva että ihana

Lauantaiehtoo ja kello on jotain ysi. Arska paistaa ihan hillittömästi ja on pitänyt vetää terdelle ja häikäisysuojaverhot. Syötiin just pastabolongjeesit ja massu on sopivasti täys. On ihan pakko laittaa päivitystä, mulla on jo huono omatunto, kun en ole kerennyt. Tähän äänettömyyteen on yksi hyvä syy ja se on niinkin yksinkertainen, kun uni. Olen nukkua posottanut aamut aina viime tappiin ja aika on kortilla. Johtunee kipulääkityksestä, eihän tää oo normaalii. Ei ole hyvä, jos herää ennen kukkoja, eikä hyvä sekään, että nukkuu elämänsä ohi. Aika on aina jostakin paitsi, aim sou sorgen. Mut siis elossa, hengissä vahvasti ja lujasti.

Sauna loves mii

Kuunlilja jo punkee eloon

Mahtava viikonloppu! Kesä on tullut lähdejärvelle ja minä valmistelen kuumeisesti ensi viikonlopun kemui. Tyttäret duunista tulee juhlistaa mun viiskymppisii ja mie laitan kystä kyllä. Tänään on haettu astiaa, serviettoa, alkkomahoolia ja kaikkea sitä, millä juhlat polokastaan pystyyn. On hyvä ennakoida, ettei jää kaikki sit ensi viikonloppuun. Ihan ajattelin mennä gyrmeellä ja ruuan laitossa on ihan tarpeeksi. Mökki on siivottu ja Ukkorähjä rakensi uuden lipputangon ja teki terdelle puuttuvan sivulaudoituksen. Ollaan niin kuin puuhasteltu kovin. Ja mikäs, kiva on tehdessä, kun arska vielä hellii niveliä. Baithiwei, olen tilannut saman hekuman ensi viikonlopulle. Se olisi jotenkin olennainen osa viihtyvyyttä.

Tässä nää vitun tarrat

Uusi tanko, uusi nuppi ja lippu

Ostin kuulkaa sellaiset muoviset, kivat lautaset. Meitä on kymmenen henkeä ja astioiden riittävyys on hyvä tarkentaa. No mut joo, ostin siis lautaset ja niissäpä oli sellaiset tarrat kivasti kiinni. Niin kivasti, ettei saatana irti saa. Olen koko illan yrittänyt kuuman veden kans hinkata, mutta irti ei lähde. Äijän perkele pisti vihaks! Jos aikaa löytyy, niin vien ne takas. En siis saanut irti koko tarroja. Tai siis joo, mutta se helvetin liima jäi kiinni lautasiin. Ei niitä voi käyttää. Elämä on pilalla, juhlat on pilalla ja kaikki on pilalla. Että voi pienestä asiasta tulla iso härö. Vieläkin vituttaa...

Hyi, kun nyt on nättii. Ilta-aurinko laskettelee ja ilmassa pörrää hyttysii ja kaiken maaliman pörriäistä. Käki kukkuu ja kuikka huuteloo. On lämmin. Sikalämmin. Kesälämmin. Saunoin pitkällä kaavalla. Tein jalkahoidon, kuorin sieltä ja täältä, naamioin itseni. Meni monta tuntia. Oli relaa. Bastu on niin rakastava. Ja itseä täytyy helliä, niin niin jaksaa arjen raskasta puurtamista. Mitä arkeen tulee, niin onpas  kuntoutuksen jälkeen kroppa ollut kovilla. Ihan pistää miettimään. Tekeekö liikkuminen tätä inhaa kipua vai olisiko paree olla tekemättä mitään. Tietty, into taas pinkeenä teen jumppaa ja humppaa ja kivun määrä duunin jälkeen on ollut interfaalinen. Onks toi joku oikee sana? Kivalle kuulostaa, jotenkin spesiaalille. Hui hai, en anna kivun hallita, otan siitä niskaperseotteen ja sanon Pythyi, mee pois. Se on sykologiaa. Sellaista hallintaa. Korvien välissä meinaan. Apua, huoranperkele meinasi jo imaista. Joko ne nekin kiusankappaleet alkaa vainota. Niistä en pidä. Ovat suoraan saatanasta. Hyttyset meinaan.

Terde sai aitoa kuuspuulautaa

 Jep, jep. Täällä siis pyyhkii hyvin etteikö jopa paremmin. Ihana olla möksällä ja eilen kuulkaa ihan oikeesti tunsin, kuinka metsän henki laskeutui ylleni. Se on jumalasta ja jotenkin rauhoittava tunne. Eipä nyt muuta, kohta täytynee vetäytyä yöpuulle. Sekin on ihanaa. Adios Amigos!

Kuvasta sana

Hellou! En kerkee nytkään runoilee. On ollut hiukka hoppua. Piti tuossa yksi kyökki suunnitella ja tänään olen menossa hermoratakuvaukseen. Jännittää. Hui. Laitan mukavasta viikonlopusta kuvat. En ole tätä unhoittanut en. Palaillaan jahka keretään.

Kel onni on, se onnen tuokoon

Täällä ollaan taas! Sade rummuttaa turvallisesti mökin peltikattoon ja on lämmin. Juuri sellainen hekumallinen hetki, että ei paremmasta väliä. Bastu on viritetty, mutta ei vielä tulilla. Vedet kannettu ja pesä täynnä puuta, sen kun tuikkaa tuleen. Mulla hetki tässä näin, ihan itselle. Ukkorähjä ja Pikku Koira köhnöttävät möksän lämmössä ja mie nautin sateesta. Oikeastaan sade on aika kiva, varsinkin jos ei ole kylmä, eikä tuule. Sade on kuin itku, siinä on jotakin lohdullista. On kiva istua terdella, kuivassa sateelta ja katsoa kuinka se piiskaa järven pintaa. Luonto selvästi nauttii, janoissaan parka. No hups, täytyy myöntää, että minullakin on tuokkosellinen ohrapirtelöä ja kylläpä se maistuukin hyvälle. Se on jotenkin ansaittua, sen verran on ollut hyvä ihminen kuntoutuksessa ja reidet huutaa hoosiannaa kaikesta siitä jumpasta, mitä kokea sain. Nyt voi vähä relaa.

Tässä oiva aasin silta ajatukselleni. Minä miettimään, että eläkseen terveellisesti ja oppien, sääntöjen mukaan, tämäkin hetki olisi tuhoon tuomittu. Ei mallasjuomaa, eikä varsinkaan nikotiinimyrkkyä. Onks se hei paha, jos yhtenä iltana viikosta nauttii humalaa ja saa olla huolia vailla, mutta ei kuitenkaan täysi nolla? Ihan oikeesti, pitäisikö mun luopua tästä hetkestä, joka on elämäni suola, sokeri, hunaja ja pikku pippuri? Onks se oikeesti paha, jos perjantai-iltana haluaa hiukka relaa ( okei, sanotaan nyt vaikka niin) ja ottaa muutaman, jos toisenkin, hiukkasen humalluttavan nautintojuoman? Onks se paha, minä vaan kysymään. Entäs jos ihminen nauttii, nauttii niin, että on hetken hyvä olla? Kyllä minä säännöt jo normit tunnen, itseni ruoskija, itseni piinaaja. Ihan tuossa hetkessä ihanassa kävin miettimään, ettei voi paha olla, jos ihminen tästä hetkestä nauttii. Nikotiini on paha myrkky, se ei ole kelleen hyväksi. Myönnettäköön. Mutta tämä hetki, tämä tunne. Ei voi olla pahasta, jos on hyvä.

No mut joo. Tämä kaikkihan kumpuaa kokemastani viikosta. Pyrkimys täydellisyyteen, pyrkimys terveelliseen elämään. Käytiin läpi tavoitteet ja minä onneton luuseri. Olipa jännä tunne, ryhmässä niitä pohdittiin ja avoimeksi itsesi annoit. Kerroit kuinka epäonnistuit ja tavoitteet jäi kauaksi vastarannalle. Häpeä sinä hävytön. Tuli armo, tuli ymmärrys. Viimeiseen etappiin on vielä aikaa, ehkä siihen tavoitan. Jännä toi kuntoutus. Ei se ole pelkää fysiikkaa, meillä paljon avartavaa keskustelua ja näkökantaa. Kelle ongelma lohtusyöminen, kuka huijaa itseä ja kaikkia. Vertaistuki yhdistää, ollaan kuitenkin samassa jamassa, ei suossa, kaikki kuitenkin pinnalla, mutta kaikki ei kohdallaan. Niskakipu, toinen siellä, mutta psyykeen voimaa ei voi vähätellä. Sain paljon eväitä ja nyt kevyt olla. Huikee viikko taas. Olen kiitollinen kokemastani.

Piti vaihtaa alla oleva collagehuppari. Sen huppu oli kastunut märäksi ja niskapelkoisena, se kostea rätti niskassa saattaisi saada aikaan pahaa jymytystä. Nyt on hyvä, kuivat yllä. Iltaruokana nautin kasvispastaa, silleen terveellistä. Ukkorähjä osti itselle kyrsää, minä olen vaffa, enkä syö moista. Kevyesti nautin tervettä. Jos elämä on valintoja, niin mieluusti nautin oluen ja syön kevyemmin. Kehoni koostumusmittaus kertoi, että ympäröivä läski on pinnallista, eikä ahdistele sisäisiä elimiäni. Ei ole silleen niin vaarallista ihraa. Huokaus ja helpotus. Olen vain pinnallinen läski. Kohta alkaa puhelintoivekonsertto ja tuikhaan tulet saunalle. Siitä se nautinto alkaa. Hei, ihan hillitöntä.

Seinäjoen poijaat pääsi finaaliin. Ovat niin söpöjä nakeroita ja biisi on vanhallekin sopivasti rock. Eivät jää hännille, tuskin voittoon, mutta onpas jännä viisuilta tiedossa. Meillä on jo perinteet ja lättyvsiisut paistetaan. Toviottavasti jaksan valvoa. Mun feivoritti on Itävallan parrakas nainen. Ei siksi, että vähemmistönä mun pitäisi fanittaa vähemmistöä. Vaan siksi, että viisu on best ja laulajalla riittä ääntä ja onhan se visuaalisesti kuumottava kokonaisuus. Rankkaan ykköseksi. Voe hirveetä, kun on tulossa jännä ilta.

Nyt mie meen pois. Hyvä pössis ja sielussa rauha. Kaikille äideille paljon rakkautta ja miks ei kaikille muillekin. Hyvä näin. Adios!

Koostunut kehon mittaus

No hellou! Sorgen, kun en ole postaillut. Hengissä ollaan ja täällä Siuntion Kylpylässä kuntoutuksen toisella jaksolla. Niin on kuulkaa kiirettä pitänyt, etten ole koneelle ehtinyt. Todellinen syy taitaa kuitenkin olla se, että olen jostakin kumman syystä ollut niin poikki, että kaikki liikenevä vapaa-aika on mennyt köllöttelyyn. Suomeksi sanottuna olen nukkunut kuin pahainen nallekarhu talvisia uniaan. Kummalliseksi tämän tekee se, että minä, allekirjoittanut, uniongelmainen apina, en herää aamuyöstä, vaan posotan nukkua kellon armottomana soittoon. Eikä sekään riitä, vaan päiväunia on pitänyt nauttia aina, kun siihen on ollut mahdollisuus. Onko tuo sitten normaalia ja mikä on epänormaalia. Kiitollisena siitä, että nukun ja harmissani siitä, että aika on kortilla, pah.

Mä oon ihan pilvissä

Mutta hieno viikko alkaa olla lopuillaan. On taas koettu vaikka mitä elämystä, niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla. Kivut hiukka haittaa tahtia, mutta psyyke saa niin paljon porkkanaa, että enpä tässä viitsi masennella. Tänään on siis vika ilta ja meillä on rouvien kanssa tärskyt alakerran buarissa kello ysi. Siellä on karaoke. Baithiwei, ollaan saatu kovasti kehuja siitä, että ollaan harvinaisen aktiivinen, hauska ja kiinnostunut ryhmä. Eräskin ohjaaja arvioi parasta A-luokkaa. Ei huono hei. Mutta uskoisin, että positiivisella asenteella on paljon merkitystä. Nauretaan ja hupsutellaan vaikka kaikki meistä on enemmän tai vähemmän kipuvammaisia.

Tääl on kesä

En mie nytkään kerkee tämän enempää. Ajattelin vikaillan kunniaksi laittaa tukan tötterölle ja lilaa luomeen. Täällä nimittäin ei paljon koreilla. Normiasu on verrarit ja naama kiiltää kuin naantalin aurinko. Meniks se noin? Oliks se naantalin aurinko mikä kiiltää. Ihan sama.

Sanonko sen kukkasin?

Ikäväkseni pitää todeta, että en ollut laihtunut yhtään ja kehonkoostumusmittaus näyttää aika pahalle. Saan siitä huomenna virallisen ruoskituksen. Mut katsokaas, mie oon aikuinen ihminen, viiskymppinen ja mulla on jo vara epäonnistua. Tästä on hyvä jatkaa ja hei, ei se ulkoinen vaan sisäinen kauneus on tärkeintä. Sovitaaks niin?

Martan mehevät

Perjantaiaamu ja juhlat on juhlittu. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, mutta on kylmä. Eilen oli harmaata, sateista ja kylmää. Mutta meillä ei ollut olemoisinkaan ankeaa, hauskaa oli. Martta munkit väänsi ja niiden ainut huonopuoli on se, että niitä tulee syötyä. Eihän se yksi munkki elämää kaada, mutta kun niitä menee useita, niin se alkaa jo jossakin tuntua. Mutta toki voi lohduttautua, että Vappu on vain kerran vuoteen.

Aattona oli rillikemut

Vaikka keli oli jäätävä, niin silti istuimme tässä terdellä. Villaista päälle vain, ja muisteltiin niitä liian kuumia kesäkelejä, kun tässä terdellä oli sata astetta ja niin helvetin kuuma, että meinasi taju lähteä. Ei se semmoinenkaan kiva ole. Mieluummin kuulkaa viilee, kun liian kuuma. Näin se nähtävä, sanoo vanha sissi.

Martan mehevät

Kaksi päivää hujahti ymmärtämättä ajan vikkelää kulkua. Saunottu on, laitettu pöperöö ja sitten taas laitettu pöperöö. Juu, kyllä on nautittu ilolientäkin, mutta ei tässä nyt ihan naamat ole oltu. Silleen sopivasti kuplissa, että elämä tuntuu juhlalle ja saadaan arki poikki. Mitään hyödyllistä ei ole saatu aikaiseksi, eikä ole pitänytkään. Aina ei tartte. Vielä olisi viikonloppua jäljellä ja nyt palataan ruotuun, alkaa armoton ankaruus, puusavotta vedellä ja leivällä. Nyt loppui yletön porsastelu ja elo käy ylen ikäväksi.

Harmaata ja kylmää

Kaupunkiin mennään jo lauantaina. Ukkorähjä lähtee duunimatkalle ja minä sinne kuntoutukseen. Täytyy pakata ja sen sellaista. Häh, nyt on niin kylmä, että on sormet kohmeessa, eikä toi ajatuskaan oikein luista. Lopetan ja menen vällyjen alle lämpöseen. Palataan, kun kuumenen.