22.2.2014

Mikä muu kuka

Lavalauantai. Se päivistä parhain. Jätin eilen rentoutusjuomat väliin ja näin on rangaistus edellisestä viikonlopusta ansaittua. Heräsin silleen valmiina, että olisi energiaa istuttaa vaikka perunaa tai muuta luonnon tuotetta. Tai voisi se tekeminen olla ihan mitä tahansa, mutta jostakin kumman syystä tuli mieleeni maataloudessa tehtäviä toimintaoperaatioita. Johtuneeko siitä, että katsoin eilen maajussille morsian ohjelman. Siellä on sellainen söpöli, oliko nimeltään Kristian. Ihan tuli omat maajussiajat mieleen. Uskoo ken tahtoo, niin nuorena ja nättinä olen ollut piikana maatilalla. Se oli kivaa aikaa. Se oli romantiikkoo ja olin rakastunut. Pahalaisen kerran. Minäkin joskus kyllä. Kauan, kauan sitten. Ne ajat onnellisuudessaan tulevat aika ajoin mieleeni. Siksi kai tykkään katsoa jussimorsiammia. Olen noin niin kuin yhtä.

Sataa vettä. On satanut reippaasti. On lämmin. Parina päivänä satanut lumi on kadonnut tyystin. Nurmi paistaa paikoin ja tämä kaikki hämää ihmistä kevääseen. Tässä on sellainen huutava vääryys, että sitä joka vuotista takatalvea ei voisi millään kestää. Ihminen antaa pikku sormen keväälle ja sitten lyödään kinokset päin naamaa. Ei silleen luoja saisi tehdä. Aurinkoa pitäisi antaa. On tää jännää.

Oonks mie sanonut, että mulla on ikävä sinne espooseen? En kai. Tämä tunne rienaa mua kiihtyvällä tahdilla. Se ei jätä mua rauhaan. Päässäni kaikuvat ikävän basuunat ja kotiseuturakkauden rummut rämisevät. On tää kans. Nyt kun olen vapautettu myymän tämän korteerini, niin jaloon ruumiillistumaani on iskostunut tuttu levottomuus. Ei kai tässä auta muu, kun ottaa vuoteensa ja käydä. Toisaalta tämä kaikki on niin kaksjakoista. Outo välinpitämättömyys yrittää sanoa minulle, että millään ei ole mitään välii. Ihan sama missä asut. Toinen puoli minussa syttyy muutosajatteluun ja käskee mennä, käskee lähteä. Nyt pitäisi olla tarkkana ettei tee mitään liian tunnepitoista hölmöilyä, vaan erottaa oikean tunteen väärästä. Voisihan se olla niinkin, että taas kerran hurauttamalla saisin muuta ajateltavaa ja selättäisin tämän kriisin missä märehdin kuin tiineenä oleva lehmä.

Kaikki tuo tarvitsee rationaalista ajattelua ja toimintaa. Niin ja sitä järkeä, jota ei tunnetusti ole liiaksi minulle lahjoitettu. En ole silleen armoitettu. Juu, toimintasuunnitelma on päiväunelmissani koodattu. Ensin yhteydenotto pankkiin, sitten välittäjän arviot ja ei kun haku päälle. Juurikin tämän postauksen jälkeen ajattelin ihan piruuttani laittaa hakukoneen etuovelle. Siellä se asunto. Jos on. Koska olen tällainen päiväperhonen, niin minähän uskon vallan lapsenomaisesti A) unelmiin ( voi kuinka naurettavaa) B) tarkoituksiin ( nyt kyllä jo itkettää) C) kohtalonjohdatuksiin ( mene hoitoon.) Johonkin tässä elämässä on enivei uskottava. Jos iso pyörä kohdallani lähtee pyörimään, en kai vastaankaan voi laittaa. Vai voinko muka? Kuka muu mikä?

Lisääntynyt valo saa aikaan levottomuutta. Huomasin sen eilen. Kello kävi kuutta ja oli valoa. Tuli tunne, että nyt täytyy lähteä vähintään rantoja kyntämään tai terassille kaljoo kittomaan. Viiskytluvun letukalla kruisaamaan ja tyttöjä ( poikia) kylille narroomaan. Keväässä on aina ollut levoton tuhkimo. Miksiköhän niin? Tiesittekö muuten, että suurin osa suisaidesta tehdään kevään korvalla. Pimeys on armahtava, valo tuottaa varjoja. Hetken eilen hötkyilin, mitämitämitä, mutta sitten ymmärsin, että se rauha on mun sisällä. Aloin olee hetkessä ja tajusin, että ei mitään hättää. Maailma on tuolla puolen ja minä tässä. Aloin niin kuin nauttia. Heitin pikku koiralle palloo ja olin siinä. Helepotti ymmärtää. Kävin saunassa ja olin puhdaskin.

Nytpä lähden altaaseen. Vetäsen kilsan.  Saan palkinnon. Olen hyvä ihminen. Päiväksi on toimintasuunnitelmaa. Ei oo niin kuin jouten... Adios!



6 kommenttia:

  1. Jos kahden vuoden aikana ei ole täysin sopeutunut uuteen asuinalueeseen, niin kyllä saa muuttaa. Siellä pitää asua, missä sydämellä on hyvä olla. Vaikka se paikka olisikin Espoossa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset. Olen ihan samaa mieltä kanssanne. Espooseen!

      Poista
  2. Miehän pamautin takas Espooseen kuule. Sanoin yhtenä iltana joulukuussa, että onpa ikävä ja viikkoa myöhemmin kirjoitettiin vuokrasopimus. Täällä me ny sit ollaan koko kööri. Alkuun vähän karmi, että oikeestiko takaisin, mutta kyllä tää vaan niin luonnolliselta tuntuu täällä olla. Tuu sieki pieni maalaispoika takas tänne Länsiväylän varteen! Hophop!

    Kauko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni maalaispoika on kade ja ikävissään. Vahti etuovelle on asetettu ja toinen toistaan tasokkaampia töllejä ilmoittautuu. Kas, mahtavat markkinat ja vielä Matinkylään. Entisille huudeille. Whai not, kysän määkin.

      Poista
  3. Espoo.com. Siellä sun kotis on :). Uskon niin.

    VastaaPoista