Luolapeikkojen herkkua

Jou, jou! Täällä ollaan taas. Tuli luova tauko, mutta sille on hyvät perustelut. Ei riitä, että kärsin viidenkympin kriisistä, niin nyt pukkaa sit jo sitä surullisen kuuluisaa viidenkympin villitystä. Anna mun kaikki kestää ja herra varjele. Viikonloppu vilahti iloisissa merkeissä ja sen jälkeen biorytmit ovatkin olleet lievästi viturallaan. Tarina kertoo.

Feispuukin ihmeellinen maailma sai kohtaamaan ystävän, jota tapailen hyvin harvoin. Meillä on joku sielujen yhteys ja katso, pe-iltana kutsuin hänet kylään ja siitähän se sitten läks. Iloisissa merkeissä paikallisessa juottolassa ( oli muuten kokemus ) ja taisi nutturat olla hiukka vinossa. Ystävä yöksi jäi ja minä ehtoisana emäntänä aamiaistarpeet kävin noutamassa. Siihen kivaksi lisukkeeksi muutama sidukka juu. Senhän nyt tietää kuinka siinä sitten käy. Juttua riitti ja voin kertoa, että henkevyys taso oli jumalallinen. Kai sille oli tarve. Purkautua ja puhua. Eikä tämä tietenkään riittänyt, vaan siitä jatkettiin ystävän kylille ja siellä paikallisen paikalliseen. Oltiin mun entisillä kotikulmilla ja voin kertoa, että se kosketti ja tunne oli kotona jälleen. Himassa vasta alkuilta ja väsy painoi kovasti miestä. Huh.

Sain asiakkaalta orkidean. Se on kaunis.

Eihän tätä tämmöistä hurvittelua ole ihan kohta tapahtunut. Jälkiseuraukset ovat ikävät, mutta hauskaa oli ja kaiketi ihan ansaittua. Rangaistuksena pidettäköön pidättäytymistä väkijuomista jonkun tovin. Joku roti elämässä sentään. Tällaisethan ovat niitä parhaita. Extempore ilman suorituspaineita ja vailla mitään suunnitelmaa. Oliko tuo joku todiste minulta, että kyllä vanhakin vielä pystyy ja kykenee, jos haluaa. Varjele mut villityksiltä, himoilta ja haluilta. Kiitos.

Olen tyytyväinen viime viikkoon. Muutama kivuton päivä sai minut hetkittäin jopa onnelliseksi ja se taas selkeästi vaikuttaa liikunnan iloon. Sain tehtyä monipuolisesti liikettä ja olisinko jopa aistinut lievää kehitystä raajojeni liikeradoissa. Sen verran on tässä huokaisuttanut, että palattiin lähtöasemiin ja otetaan muutama päivä ihan rauhas. Silleen ikävä, mutta en anna se lannistaa. Tahti jatkuu kohta, etteikö jopa kiristyisi. Kunto kasvaa, ja halu sen  mukana. Olen voitettu.

Olen nyt ymmärtänyt jotakin tästä minua piinaavasta kriisistä. Minä saan selkeitä merkkejä elämältä, sen luojalta ja luomattomalta. Minulle annetaan ohjeistusta, eikä se ole ollenkaan huono asia, tajuan. Ainut ongelma on se, että saisin kaiken sen käyttöohjeistettua minulle sopivaksi elämän stailiksi. Jos noin niin kuin hienostuneesti sen haluaa kuvata. Ymmärrän mistä se kana sitä onnellisuuttaan pissii, kuinka tulisi olla, kuinka tulisi elää. Kuka ja mikä tekee pahaa, mikä ei olisi suotavaa ja mikä taas olisi. Isoja asioita kaikki tyyni, ei mahdottomia. Perushuttua, sanoi renki, kun piikaa pani. Kaikki on nyt itsestä kiinni. Minulle on annettu kaikki eväät, minulla on kaikki mahdollisuus. Jos ihminen vaan ymmärtäisi, niin itselleen palvelun tekisi. Silleen saa olla kiitollinen, että kaikki on tässä ja nyt.

Joopa joo. Eipä nyt mennä liian diipiksi. Sanon vain, että step bai step. Minusta on ihanaa, kun lumi on sulanut ja kadut on auki. Ihan ko kevät kivasti. Hei, uusin Kauniit Kodit on ilmestynyt. Kirjuutan siellä ikävästä. Siitä luolapeikkojen herkusta.